Psalmorum 95

1 Laus cantici ipsi David. [Venite, exsultemus Domino; jubilemus Deo salutari nostro;

Tulkaat, veisatkaamme kiitosta Herralle, ja iloitkaamme meidän autuutemme turvalle!

2 præoccupemus faciem ejus in confessione, et in psalmis jubilemus ei:

Tulkaamme hänen kasvoinsa eteen kiitoksella, ja riemuitkaamme hänelle lauluilla!

3 quoniam Deus magnus Dominus, et rex magnus super omnes deos.

Sillä Herra on suuri Jumala, ja suuri kuningas kaikkein jumalain ylitse.

4 Quia in manu ejus sunt omnes fines terræ, et altitudines montium ipsius sunt;

Sillä hänen kädessänsä on kaikki, mitä maa kantaa, ja vuorten kukkulat ovat myös hänen.

5 quoniam ipsius est mare, et ipse fecit illud, et siccam manus ejus formaverunt.

Sillä hänen on meri, ja hän on sen tehnyt, ja hänen kätensä ovat kuivan valmistaneet.

6 Venite, adoremus, et procidamus, et ploremus ante Dominum qui fecit nos:

Tulkaat, kumartakaamme ja polvillemme langetkaamme, ja maahan laskeukaamme Herran meidän Luojamme eteen!

7 quia ipse est Dominus Deus noster, et nos populus pascuæ ejus, et oves manus ejus.

Sillä hän on meidän Jumalamme ja me hänen elatuskansansa, ja hänen kättensä lauma. Tänäpänä, jos kuulette hänen äänensä,

8 Hodie si vocem ejus audieritis, nolite obdurare corda vestra

Niin älkäät paaduttako sydämiänne, niinkuin Meribassa tapahtui, niinkuin kiusauksen päivänä korvessa,

9 sicut in irritatione, secundum diem tentationis in deserto, ubi tentaverunt me patres vestri: probaverunt me, et viderunt opera mea.

Kussa isänne minua kiusasivat, koettelivat minua, ja näkivät myös minun tekoni;

10 Quadraginta annis offensus fui generationi illi, et dixi: Semper hi errant corde.

Että minä neljäkymmentä ajastaikaa suutuin tähän kansaan, ja sanoin: se on senkaltainen kansa, jonka sydämet aina eksyä tahtovat, ja jotka minun tietäni ei tahtoneet oppia;

11 Et isti non cognoverunt vias meas: ut juravi in ira mea: Si introibunt in requiem meam.]

Joille minä vihoissani vannoin: ettei heidän pidä minun lepooni tuleman.