Psalmorum 64

1 In finem. Psalmus David. [Exaudi, Deus, orationem meam cum deprecor; a timore inimici eripe animam meam.

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Kuule, Jumala, ääntäni, minun valituksessani: varjele elämäni vihollisen pelvosta.

2 Protexisti me a conventu malignantium, a multitudine operantium iniquitatem.

Peitä minua pahain neuvosta, väärintekiäin metelistä,

3 Quia exacuerunt ut gladium linguas suas; intenderunt arcum rem amaram,

Jotka kielensä hiovat niinkuin miekan: he ampuvat myrkyllisillä sanoillansa niinkuin nuolilla;

4 ut sagittent in occultis immaculatum.

Että he salaisesti ampuisivat viatointa: he ampuvat häntä äkisti ilman pelvota.

5 Subito sagittabunt eum, et non timebunt; firmaverunt sibi sermonem nequam. Narraverunt ut absconderent laqueos; dixerunt: Quis videbit eos?

He vahvistavat itsensä pahoissa juonissansa ja puhuvat, kuinka he paulat virittäisivät, ja sanovat: kuka taitaa ne nähdä?

6 Scrutati sunt iniquitates; defecerunt scrutantes scrutinio. Accedet homo ad cor altum,

He ajattelevat vääryyttä, ja täyttävät sen minkä he ajatelleet ovat; viekkaat ihmiset ja salakavalat sydämet.

7 et exaltabitur Deus. Sagittæ parvulorum factæ sunt plagæ eorum,

Mutta Jumala ampuu heitä; äkillinen nuoli on heidän rangaistuksensa.

8 et infirmatæ sunt contra eos linguæ eorum. Conturbati sunt omnes qui videbant eos,

Heidän oma kielensä pitää heitä langettaman, että jokainen, joka heidät näkee, pakenee heitä.

9 et timuit omnis homo. Et annuntiaverunt opera Dei, et facta ejus intellexerunt.

Ja kaikkein ihmisten pitää pelkäämän, ja Jumalan työtä ilmoittaman, ja hänen työnsä ymmärtämän.

10 Lætabitur justus in Domino, et sperabit in eo, et laudabuntur omnes recti corde.]

Vanhurskaat pitää Herrassa riemuitseman, ja häneen uskaltaman; ja kaikki vaat sydämet kerskatkoon siitä.