Psalmorum 19

1 In finem. Psalmus David. [Cæli enarrant gloriam Dei, et opera manuum ejus annuntiat firmamentum.

Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja.

2 Dies diei eructat verbum, et nox nocti indicat scientiam.

Päivä sanoo päivälle, ja yö ilmoittaa yölle.

3 Non sunt loquelæ, neque sermones, quorum non audiantur voces eorum.

Se ei ole puhetta, se ei ole kieltä, jonka ääni ei kuuluisi.

4 In omnem terram exivit sonus eorum, et in fines orbis terræ verba eorum.

Niiden mittanuora ulottuu yli kaiken maan ja niiden sanat maanpiirin ääriin. Auringolle hän on tehnyt niihin majan.

5 In sole posuit tabernaculum suum; et ipse tamquam sponsus procedens de thalamo suo. Exsultavit ut gigas ad currendam viam;

Se on niinkuin ylkä, joka tulee kammiostaan, se riemuitsee kuin sankari rataansa juostessaan.

6 a summo cælo egressio ejus. Et occursus ejus usque ad summum ejus; nec est qui se abscondat a calore ejus.

Se nousee taivasten ääristä ja kiertää niiden toisiin ääriin, eikä mikään voi lymytä sen helteeltä.

7 Lex Domini immaculata, convertens animas; testimonium Domini fidele, sapientiam præstans parvulis.

Herran laki on täydellinen; se virvoittaa sielun. Herran todistus on vahva, se tekee tyhmästä viisaan.

8 Justitiæ Domini rectæ, lætificantes corda; præceptum Domini lucidum, illuminans oculos.

Herran asetukset ovat oikeat, ne ilahuttavat sydämen. Herran käskyt ovat selkeät, ne valaisevat silmät.

9 Timor Domini sanctus, permanens in sæculum sæculi; judicia Domini vera, justificata in semetipsa,

Herran pelko on puhdas, se pysyy iäti. Herran oikeudet ovat todet, kaikki tyynni vanhurskaat.

10 desiderabilia super aurum et lapidem pretiosum multum, et dulciora super mel et favum.

Ne ovat kalliimmat kultaa, puhtaan kullan paljoutta, makeammat hunajaa ja mehiläisen mettä.

11 Etenim servus tuus custodit ea; in custodiendis illis retributio multa.

Myös sinun palvelijasi ottaa niistä vaarin, niiden noudattamisesta on suuri palkka.

12 Delicta quis intelligit? ab occultis meis munda me;

Erhetykset kuka ymmärtää? Anna anteeksi minun salaiset syntini.

13 et ab alienis parce servo tuo. Si mei non fuerint dominati, tunc immaculatus ero, et emundabor a delicto maximo.

Myös varjele palvelijasi julkeilta, älä anna heidän minua hallita. Niin minä pysyn nuhteetonna ja olen paljosta synnistä puhdas.

14 Et erunt ut complaceant eloquia oris mei, et meditatio cordis mei in conspectu tuo semper. Domine, adjutor meus, et redemptor meus.]

Kelvatkoot sinulle minun suuni sanat ja minun sydämeni ajatukset sinun edessäsi, Herra, minun kallioni ja lunastajani.