Psalmorum 122

1 Canticum graduum. [Lætatus sum in his quæ dicta sunt mihi: In domum Domini ibimus.

Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä iloitsen niistä, jotka minulle sanovat: että me menemme Herran huoneeseen,

2 Stantes erant pedes nostri in atriis tuis, Jerusalem.

Ja että meidän jalkamme pitää seisoman sinun porteissas, Jerusalem.

3 Jerusalem, quæ ædificatur ut civitas, cujus participatio ejus in idipsum.

Jerusalem on rakennettu kaupungiksi, johon on tuleminen kokoon,

4 Illuc enim ascenderunt tribus, tribus Domini: testimonium Israël, ad confitendum nomini Domini.

Että sukukunnat astuisivat sinne ylös, Herran sukukunnat, Israelille todistukseksi, kiittämään Herran nimeä.

5 Quia illic sederunt sedes in judicio, sedes super domum David.

Sillä siellä ovat istuimet rakennetut tuomittaa, Davidin huoneen istuimet.

6 Rogate quæ ad pacem sunt Jerusalem, et abundantia diligentibus te.

Toivottakaat Jerusalemille rauhaa: he menestyköön, jotka sinua rakastavat!

7 Fiat pax in virtute tua, et abundantia in turribus tuis.

Rauha olkoon sinun muureis sisällä, ja onni sinun huoneissas!

8 Propter fratres meos et proximos meos, loquebar pacem de te.

Minun veljieni ja ystäväini tähden minä toivotan nyt sinulle rauhaa!

9 Propter domum Domini Dei nostri, quæsivi bona tibi.]

Herran meidän Jumalamme huoneen tähden etsin minä sinun parastas.