Proverbiorum 10
1 [Filius sapiens lætificat patrem, filius vero stultus mœstitia est matris suæ.
Salomon sananlaskut. Viisas poika on isällensä iloksi, mutta tyhmä poika on äidillensä murheeksi.
2 Nil proderunt thesauri impietatis, justitia vero liberabit a morte.
Vääryyden aarteet eivät auta, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.
3 Non affliget Dominus fame animam justi, et insidias impiorum subvertet.
Herra ei salli vanhurskaan nälkää nähdä, mutta jumalattomien himon hän luotansa työntää.
4 Egestatem operata est manus remissa; manus autem fortium divitias parat. Qui nititur mendaciis, hic pascit ventos; idem autem ipse sequitur aves volantes.
Köyhtyy, joka laiskasti kättä käyttää, mutta ahkerain käsi rikastuttaa.
5 Qui congregat in messe, filius sapiens est; qui autem stertit æstate, filius confusionis.
Taitava poika kokoaa kesällä, kunnoton poika elonaikana nukkuu.
6 Benedictio Domini super caput justi; os autem impiorum operit iniquitas.
Siunaus on vanhurskaan pään päällä, mutta väkivaltaa kätkee jumalattomien suu.
7 Memoria justi cum laudibus, et nomen impiorum putrescet.
Vanhurskaan muistoa siunataan, mutta jumalattomien nimi lahoaa.
8 Sapiens corde præcepta suscipit; stultus cæditur labiis.
Viisassydäminen ottaa käskyt varteen, mutta hulluhuulinen kukistuu.
9 Qui ambulat simpliciter ambulat confidenter; qui autem depravat vias suas manifestus erit.
Joka nuhteettomasti vaeltaa, vaeltaa turvassa, jonka tiet ovat väärät, se joutuu ilmi.
10 Qui annuit oculo dabit dolorem; et stultus labiis verberabitur.]
Joka silmää iskee, saa aikaan tuskaa, ja hulluhuulinen kukistuu.
11 [Vena vitæ os justi, et os impiorum operit iniquitatem.
Vanhurskaan suu on elämän lähde, mutta jumalattomien suu kätkee väkivaltaa.
12 Odium suscitat rixas, et universa delicta operit caritas.
Viha virittää riitoja, mutta rakkaus peittää rikkomukset kaikki.
13 In labiis sapientis invenitur sapientia, et virga in dorso ejus qui indiget corde.
Ymmärtäväisen huulilta löytyy viisaus, mutta joka on mieltä vailla, sille vitsa selkään!
14 Sapientes abscondunt scientiam; os autem stulti confusioni proximum est.
Viisaat kätkevät, minkä tietävät, mutta hullun suu on läheinen turmio.
15 Substantia divitis, urbs fortitudinis ejus; pavor pauperum egestas eorum.
Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa, mutta vaivaisten köyhyys on heidän turmionsa.
16 Opus justi ad vitam, fructus autem impii ad peccatum.
Vanhurskaan hankkima on elämäksi, jumalattoman saalis koituu synniksi.
17 Via vitæ custodienti disciplinam; qui autem increpationes relinquit, errat.
Kuritusta noudattava on elämän tiellä, mutta nuhteet hylkäävä eksyy.
18 Abscondunt odium labia mendacia; qui profert contumeliam, insipiens est.
Joka salavihaa pitää, sen huulilla on valhe, ja joka parjausta levittää, on tyhmä.
19 In multiloquio non deerit peccatum, qui autem moderatur labia sua prudentissimus est.
Missä on paljon sanoja, siinä ei syntiä puutu; mutta joka huulensa hillitsee, se on taitava.
20 Argentum electum lingua justi; cor autem impiorum pro nihilo.
Vanhurskaan kieli on valituin hopea, jumalattomien äly on tyhjän veroinen.
21 Labia justi erudiunt plurimos; qui autem indocti sunt in cordis egestate morientur.]
Vanhurskaan huulet kaitsevat monia, mutta hullut kuolevat mielettömyyteensä.
22 [Benedictio Domini divites facit, nec sociabitur eis afflictio.
Herran siunaus rikkaaksi tekee, ei oma vaiva siihen mitään lisää.
23 Quasi per risum stultus operatur scelus, sapientia autem est viro prudentia.
Tyhmälle on iloksi ilkityön teko, mutta ymmärtäväiselle miehelle viisaus.
24 Quod timet impius veniet super eum; desiderium suum justus dabitur.
Mitä jumalaton pelkää, se häntä kohtaa; mutta mitä vanhurskaat halajavat, se annetaan.
25 Quasi tempestas transiens non erit impius; justus autem quasi fundamentum sempiternum.
Tuulispään käytyä ei jumalatonta enää ole, mutta vanhurskaan perustus pysyy iäti.
26 Sicut acetum dentibus, et fumus oculis, sic piger his qui miserunt eum.
Mitä hapan hampaille ja savu silmille, sitä laiska lähettäjillensä.
27 Timor Domini apponet dies, et anni impiorum breviabuntur.
Herran pelko elinpäiviä jatkaa, mutta jumalattomien vuodet lyhenevät.
28 Exspectatio justorum lætitia, spes autem impiorum peribit.
Vanhurskasten odotus koituu iloksi, mutta jumalattomien toivo hukkuu.
29 Fortitudo simplicis via Domini, et pavor his qui operantur malum.
Herran johdatus on nuhteettoman turva, mutta väärintekijäin turmio.
30 Justus in æternum non commovebitur, impii autem non habitabunt super terram.
Vanhurskas ei ikinä horju, mutta jumalattomat eivät saa asua maassa.
31 Os justi parturiet sapientiam; lingua pravorum peribit.
Vanhurskaan suu kasvaa viisauden hedelmän, mutta kavala kieli hävitetään.
32 Labia justi considerant placita, et os impiorum perversa.]
Vanhurskaan huulet tietävät, mikä otollista on, mutta jumalattomien suu on sulaa kavaluutta.
