Proverbiorum 1
1 [Parabolæ Salomonis, filii David, regis Israël,
Salomon, Davidin pojan, Israelin kuninkaan sananlaskut;
2 ad sciendam sapientiam et disciplinam;
Oppia viisautta ja kuritusta, ymmärtää tiedon puhetta,
3 ad intelligenda verba prudentiæ, et suscipiendam eruditionem doctrinæ, justitiam, et judicium, et æquitatem:
Vastaanottaa ymmärryksen neuvoa, vanhurskautta, oikeutta ja siveyttä;
4 ut detur parvulis astutia, adolescenti scientia et intellectus.
Että tyhmät viisaaksi tulisivat ja nuorukaiset taidon ja ymmärryksen saisivat.
5 Audiens sapiens, sapientior erit, et intelligens gubernacula possidebit.
Joka viisas on, se kuulkaan, että jän viisaammaksi tulis; ja joka toimellinen on, se ottakoon neuvon,
6 Animadvertet parabolam et interpretationem, verba sapientum et ænigmata eorum.
Että hän ymmärtäis sananlaskut ja niiden selityksen, viisasten opin ja heidän tapauksensa.
7 Timor Domini principium sapientiæ; sapientiam atque doctrinam stulti despiciunt.]
Herran pelko on viisauden alku; tyhmät hylkäävät viisauden ja opin.
8 [Audi, fili mi, disciplinam patris tui, et ne dimittas legem matris tuæ:
Poikani kuule isäs kuritusta, ja älä hylkää äitis käskyä!
9 ut addatur gratia capiti tuo, et torques collo tuo.
Sillä se on sinun sinun pääs päällä otollinen kaunistus, ja käädyt kaulassas.
10 Fili mi, si te lactaverint peccatores, ne acquiescas eis.
Poikani! jos pahanjuoniset sinua sinua houkuttelevat, niin älä heihin suostu.
11 Si dixerint: Veni nobiscum, insidiemur sanguini; abscondamus tendiculas contra insontem frustra;
Jos he sanovat: käy meidän kanssamme: me väijymme verta, ja viritämme pauloja nuhteettoman eteen ilman syytä;
Me nielemme hänen, niinkuin helvetti elävältä, ja hurskaan niinkuin hautaan pudotamme; (Sheol h7585)
13 omnem pretiosam substantiam reperiemus; implebimus domos nostras spoliis:
Me löydämme kaikellaista kallista tavaraa, ja täytämme huoneemme saaliista;
14 sortem mitte nobiscum, marsupium unum sit omnium nostrum:
Koettele meidän kanssamme: meillä kaikilla pitää yksi kukkaro oleman:
15 fili mi, ne ambules cum eis; prohibe pedem tuum a semitis eorum:
Poikani! älä vaella heidän kanssansa: estä jalkas heidän retkiltänsä.
16 pedes enim illorum ad malum currunt, et festinant ut effundant sanguinem.
Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, ja he kiiruhtavat verta vuodattamaan.
17 Frustra autem jacitur rete ante oculos pennatorum.
Sillä turhaan verkot viritetään lintuin silmäin edessä.
18 Ipsi quoque contra sanguinem suum insidiantur, et moliuntur fraudes contra animas suas.
Itse he myös väijyvät toinen toisensa verta, ja petoksella seisovat toinen toisensa hengen perään.
19 Sic semitæ omnis avari: animas possidentium rapiunt.]
Niin kaikki ahneet tekevät, ja ahneus on isännillensä surmaksi.
20 [Sapientia foris prædicat; in plateis dat vocem suam:
Viisaus ulkona valittaa, ja kadulla äänensä ilmoittaa.
21 in capite turbarum clamitat; in foribus portarum urbis profert verba sua, dicens:
Hän huutaa kansan edessä portissa, ja tuottaa sanansa edes kaupungissa, sanoen:
22 Usquequo, parvuli, diligitis infantiam, et stulti ea quæ sibi sunt noxia cupient, et imprudentes odibunt scientiam?
Kuinka kauvan te tyhmät tahdotte olla taitamattomat, ja pilkkakirveet rakastaa naurua? ja te hullut vihata opetusta?
23 convertimini ad correptionem meam. En proferam vobis spiritum meum, et ostendam vobis verba mea.
Kääntäkäät itsenne minun kuritukseni puoleen: katso, ja minä tuon teille henkeni edes, ja ilmoitan teille sanani;
24 Quia vocavi, et renuistis; extendi manum meam, et non fuit qui aspiceret:
Että minä kutsuin teitä, ja te estelitte teitänne: minä kokotin käteni, ja ei yksikään ottanut siitä vaaria,
25 despexistis omne consilium meum, et increpationes meas neglexistis.
Te hylkäsitte kaiken neuvoni, ja ette tahtoneet kuritustani;
26 Ego quoque in interitu vestro ridebo, et subsannabo cum vobis id quod timebatis advenerit.
Niin minä myös nauran teidän vahinkoanne, ja pilkkaan teitä, kuin teidän päällenne tulee se, jota te pelkäätte,
27 Cum irruerit repentina calamitas, et interitus quasi tempestas ingruerit; quando venerit super vos tribulatio et angustia:
Kuin se tulee, jota te pelkäätte, niinkuin rajuilma, ja tuska niinkuin tuulispää; kuin teidän päällenne tulee ahdistus ja vaiva.
28 tunc invocabunt me, et non exaudiam; mane consurgent, et non invenient me:
Silloin he minua avuksensa huutavat, ja en minä kuule heitä: varhain he etsivät minua, ja ei löydä minua.
29 eo quod exosam habuerint disciplinam, et timorem Domini non susceperint,
Että he vihasivat opetusta, ja ei ottaneet vastaan Herran pelkoa,
30 nec acquieverint consilio meo, et detraxerint universæ correptioni meæ.
Eikä tyytyneet minun neuvooni, mutta laittivat kaiken kuritukseni;
31 Comedent igitur fructus viæ suæ, suisque consiliis saturabuntur.
Niin pitää heidän syömän tiensä hedelmästä, ja neuvostansa ravituksi tuleman.
32 Aversio parvulorum interficiet eos, et prosperitas stultorum perdet illos.
Sillä tyhmäin himo tappaa heidät, ja hulluin onni kadottaa heidät.
33 Qui autem me audierit, absque terrore requiescet, et abundantia perfruetur, timore malorum sublato.]
Mutta joka minua kuulee, hän asuu turvallisesti, ja ei mitään pahaa pelkää.
