Lamentationes 5
1 [Recordare, Domine, quid acciderit nobis; intuere et respice opprobrium nostrum.
Muista, Herra, mitä meille on tapahtunut; katso ja näe meidän häväistyksemme.
2 Hæreditas nostra versa est ad alienos, domus nostræ ad extraneos.
Meidän perintöosamme on siirtynyt vieraille, meidän talomme muukalaisille.
3 Pupilli facti sumus absque patre, matres nostræ quasi viduæ.
Me olemme tulleet orvoiksi, isättömiksi, meidän äitimme ovat kuin lesket.
4 Aquam nostram pecunia bibimus; ligna nostra pretio comparavimus.
Oman juomavetemme me ostamme rahalla; omat puumme saamme, jos maksamme hinnan.
5 Cervicibus nostris minabamur, lassis non dabatur requies.
Vainoojamme ovat meidän niskassamme; kun uuvumme, ei meille lepoa suoda.
6 Ægypto dedimus manum et Assyriis, ut saturaremur pane.
Egyptille me lyömme kättä ja Assurille saadaksemme leipää ravinnoksi.
7 Patres nostri peccaverunt, et non sunt: et nos iniquitates eorum portavimus.
Meidän isämme ovat syntiä tehneet; heitä ei enää ole. Me kannamme heidän syntivelkaansa.
8 Servi dominati sunt nostri: non fuit qui redimeret de manu eorum.
Orjat hallitsevat meitä; ei ole sitä, joka tempaisi meidät heidän käsistänsä.
9 In animabus nostris afferebamus panem nobis, a facie gladii in deserto.
Henkemme kaupalla me noudamme leipämme, väistäen miekkaa erämaassa.
10 Pellis nostra quasi clibanus exusta est, a facie tempestatum famis.
Meidän ihomme halkeilee kuin uuni nälän poltteiden takia.
11 Mulieres in Sion humiliaverunt, et virgines in civitatibus Juda.
Naisia raiskataan Siionissa, neitsyitä Juudan kaupungeissa.
12 Principes manu suspensi sunt; facies senum non erubuerunt.
Ruhtinaita heidän kätensä hirttävät, vanhinten kasvoja ei pidetä arvossa.
13 Adolescentibus impudice abusi sunt, et pueri in ligno corruerunt.
Nuorukaiset kantavat myllynkiviä, poikaset kompastelevat puutaakkojen alla.
14 Senes defecerunt de portis, juvenes de choro psallentium.
Poissa ovat vanhukset porteista, nuorukaiset kielisoittimiensa äärestä.
15 Defecit gaudium cordis nostri; versus est in luctum chorus noster.
Poissa on ilo sydämistämme, karkelomme on valitukseksi muuttunut.
16 Cecidit corona capitis nostri: væ nobis, quia peccavimus!
Pudonnut on päästämme kruunu. Voi meitä, sillä me olemme syntiä tehneet!
17 Propterea mœstum factum est cor nostrum; ideo contenebrati sunt oculi nostri,
Tästä syystä on sydämemme tullut sairaaksi, näitten tähden ovat silmämme pimenneet-
18 propter montem Sion quia disperiit; vulpes ambulaverunt in eo.
Siionin vuoren tähden, joka on autiona, jolla ketut juoksentelevat.
19 Tu autem, Domine, in æternum permanebis, solium tuum in generationem et generationem.
Sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun valtaistuimesi pysyy suvusta sukuun.
20 Quare in perpetuum oblivisceris nostri, derelinques nos in longitudine dierum?
Miksi unhotat meidät ainiaaksi, hylkäät meidät ikipäiviksi?
21 Converte nos, Domine, ad te, et convertemur; innova dies nostros, sicut a principio.
Palauta meidät, Herra, tykösi, niin me palajamme; uudista meidän päivämme muinaiselleen.
22 Sed projiciens repulisti nos: iratus es contra nos vehementer.]
Vai oletko meidät peräti hyljännyt, vihastunut meihin ylenmäärin?
