Job 9
1 Et respondens Job, ait:
Job vastasi ja sanoi:
2 [Vere scio quod ita sit, et quod non justificetur homo compositus Deo.
"Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!
3 Si voluerit contendere cum eo, non poterit ei respondere unum pro mille.
Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.
4 Sapiens corde est, et fortis robore: quis restitit ei, et pacem habuit?
Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?
5 Qui transtulit montes, et nescierunt hi quos subvertit in furore suo.
Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;
6 Qui commovet terram de loco suo, et columnæ ejus concutiuntur.
hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;
7 Qui præcipit soli, et non oritur, et stellas claudit quasi sub signaculo.
hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;
8 Qui extendit cælos solus, et graditur super fluctus maris.
hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;
9 Qui facit Arcturum et Oriona, et Hyadas et interiora austri.
hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;
10 Qui facit magna, et incomprehensibilia, et mirabilia, quorum non est numerus.
hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.
11 Si venerit ad me, non videbo eum; si abierit, non intelligam.
Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.
12 Si repente interroget, quis respondebit ei? vel quis dicere potest: Cur ita facis?
Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'
13 Deus, cujus iræ nemo resistere potest, et sub quo curvantur qui portant orbem.
Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.
14 Quantus ergo sum ego, ut respondeam ei, et loquar verbis meis cum eo?
Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?
15 qui etiam si habuero quippiam justum, non respondebo: sed meum judicem deprecabor.
Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.
16 Et cum invocantem exaudierit me, non credo quod audierit vocem meam.
Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,
17 In turbine enim conteret me, et multiplicabit vulnera mea, etiam sine causa.
hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,
18 Non concedit requiescere spiritum meum, et implet me amaritudinibus.
joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.
19 Si fortitudo quæritur, robustissimus est; si æquitas judicii, nemo audet pro me testimonium dicere.
Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'
20 Si justificare me voluero, os meum condemnabit me; si innocentem ostendero, pravum me comprobabit.
Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.
21 Etiam si simplex fuero, hoc ipsum ignorabit anima mea, et tædebit me vitæ meæ.
Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.
22 Unum est quod locutus sum: et innocentem et impium ipse consumit.
Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.
23 Si flagellat, occidat semel, et non de pœnis innocentum rideat.
Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.
24 Terra data est in manus impii; vultum judicum ejus operit. Quod si non ille est, quis ergo est?
Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?
25 Dies mei velociores fuerunt cursore; fugerunt, et non viderunt bonum.
Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,
26 Pertransierunt quasi naves poma portantes; sicut aquila volans ad escam.
ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.
27 Cum dixero: Nequaquam ita loquar: commuto faciem meam, et dolore torqueor.
Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,
28 Verebar omnia opera mea, sciens quod non parceres delinquenti.
niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.
29 Si autem et sic impius sum, quare frustra laboravi?
Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?
30 Si lotus fuero quasi aquis nivis, et fulserint velut mundissimæ manus meæ,
Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,
31 tamen sordibus intinges me, et abominabuntur me vestimenta mea.
silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.
32 Neque enim viro qui similis mei est, respondebo; nec qui mecum in judicio ex æquo possit audiri.
Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.
33 Non est qui utrumque valeat arguere, et ponere manum suam in ambobus.
Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle
34 Auferat a me virgam suam, et pavor ejus non me terreat.
ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;
35 Loquar, et non timebo eum; neque enim possum metuens respondere.]
silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."
