Job 4
1 Respondens autem Eliphaz Themanites, dixit:
Ja Eliphas Temanilainen vastasi ja sanoi,
2 [Si cœperimus loqui tibi, forsitan moleste accipies; sed conceptum sermonem tenere quis poterit?
Jos joku sinun kanssas rupeis puhumaan: mitämaks et sinä sitä kärsi; mutta kuka taitaa vaiti olla?
3 Ecce docuisti multos, et manus lassas roborasti;
Katso, sinä olet monta neuvonut, ja vahvistanut väsyneitä käsiä.
4 vacillantes confirmaverunt sermones tui, et genua trementia confortasti.
Sinun puhees on ojentanut langenneita, ja vapisevaisia polvia vahvistanut.
5 Nunc autem venit super te plaga, et defecisti; tetigit te, et conturbatus es.
Mutta että se nyt tulee sinun päälles, niin sinä väsyit, ja että se lankesi sinun päälles, niin sinä peljästyit.
6 Ubi est timor tuus, fortitudo tua, patientia tua, et perfectio viarum tuarum?
Tämäkö on sinun (Jumalan) pelkos, sinun uskallukses, sinun toivos ja sinun vakuutes?
7 Recordare, obsecro te, quis umquam innocens periit? aut quando recti deleti sunt?
Muistele nyt, kussa joku viatoin on hukkunut? eli kussa hurskaat ovat joskus hävinneet?
8 Quin potius vidi eos qui operantur iniquitatem, et seminant dolores, et metunt eos,
Niinkuin minä kyllä nähnyt olen, ne jotka kyntävät vääryyden, ja onnettomuuden kylvävät, sitä he myös niittävät.
9 flante Deo perisse, et spiritu iræ ejus esse consumptos.
He ovat Jumalan puhalluksen kautta kadonneet, ja hänen vihansa hengeltä hukatut.
10 Rugitus leonis, et vox leænæ, et dentes catulorum leonum contriti sunt.
Jalopeuran kiljumus, ja julma jalopeuran ääni, ja nuorten jalopeurain hampaat ovat lovistetut.
11 Tigris periit, eo quod non haberet prædam, et catuli leonis dissipati sunt.
Vanha jalopeura hukkuu, ettei hänellä ole saalista; ja jalopeuran pojat hajoitetaan.
12 Porro ad me dictum est verbum absconditum, et quasi furtive suscepit auris mea venas susurri ejus.
Ja minun tyköni on tullut salainen sana; ja minun korvani on saanut vähäisen siitä.
13 In horrore visionis nocturnæ, quando solet sopor occupare homines,
Kuin minä ajattelin yönäkyjä, kuin uni lankee ihmisten päälle,
14 pavor tenuit me, et tremor, et omnia ossa mea perterrita sunt;
Niin pelko ja vavistus tuli minun päälleni, ja kaikki minun luuni peljätettiin;
15 et cum spiritus, me præsente, transiret, inhorruerunt pili carnis meæ.
Ja henki meni minun sivuitseni; kaikki minun karvani nousivat ruumiissani.
16 Stetit quidam, cujus non agnoscebam vultum, imago coram oculis meis, et vocem quasi auræ lenis audivi.
Silloin seisoi kuva minun silmäini edessä, jonka kasvoja en minä tuntenut; ja minä kuulin hiljaisen hyminän äänen:
17 Numquid homo, Dei comparatione, justificabitur? aut factore suo purior erit vir?
Kuinka on ihminen hurskaampi kuin JumaIa? eli joku mies puhtaampi kuin se, joka hänen tehnyt on?
18 Ecce qui serviunt ei, non sunt stabiles, et in angelis suis reperit pravitatem;
Katso, palveliainsa seassa ei löydä hän uskollisuutta ja enkeleissänsä löytää hän tyhmyyden:
19 quanto magis hi qui habitant domos luteas, qui terrenum habent fundamentum, consumentur velut a tinea?
Kuinka enemmin niissä jotka asuvat savihuoneissa, niissä jotka ovat perustetut maan päälle, jotka toukkain tavalla murentuvat?
20 De mane usque ad vesperam succidentur; et quia nullus intelligit, in æternum peribunt.
Se pysyy aamusta ehtoosen asti, niin he muserretaan; ja ennenkuin he sen havaitsevat, he ijankaikkisesti hukkuvat.
21 Qui autem reliqui fuerint, auferentur ex eis; morientur, et non in sapientia.]
Eikö heidän jälkeenjääneensä pois oteta? he kuolevat, vaan ei viisaudessa.
