Job 36
1 Addens quoque Eliu, hæc locutus est:
Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi:
2 [Sustine me paululum, et indicabo tibi: adhuc enim habeo quod pro Deo loquar.
"Maltahan vähän, niin julistan sinulle, sillä vielä on minulla Jumalan puolesta puhuttavaa.
3 Repetam scientiam meam a principio, et operatorem meum probabo justum.
Minä noudan tietoni kaukaa ja osoitan Luojani oikeuden;
4 Vere enim absque mendacio sermones mei, et perfecta scientia probabitur tibi.
sillä totisesti, sanani eivät ole valhetta-mies, jolla on täydellinen tieto, on edessäsi.
5 Deus potentes non abjicit, cum et ipse sit potens:
Katso, Jumala on voimallinen, mutta ei halveksu ketään; väkevä on hänen ymmärryksensä voima.
6 sed non salvat impios, et judicium pauperibus tribuit.
Hän ei pidä jumalatonta elossa, vaan hankkii kurjille oikeuden.
7 Non auferet a justo oculos suos: et reges in solio collocat in perpetuum, et illi eriguntur.
Hän ei käännä silmiänsä pois hurskaista, vaan antaa heidän istua kuningasten kanssa valtaistuimella ikuisesti; he kohoavat korkealle.
8 Et si fuerint in catenis, et vinciantur funibus paupertatis,
Ja jos niinkin käy, että heidät kytketään kahleisiin, sidotaan kurjuuden köysillä,
9 indicabit eis opera eorum, et scelera eorum, quia violenti fuerunt.
niin hän sillä ilmaisee heille, mitä he ovat tehneet ja mitä rikkoneet pöyhkeilemisellään,
10 Revelabit quoque aurem eorum, ut corripiat: et loquetur, ut revertantur ab iniquitate.
avaa heidän korvansa nuhtelulle ja käskee heitä kääntymään pois vääryydestä.
11 Si audierint et observaverint, complebunt dies suos in bono, et annos suos in gloria:
Jos he kuulevat ja alistuvat, niin saavat viettää päivänsä onnessa ja ikävuotensa ihanasti.
12 si autem non audierint, transibunt per gladium, et consumentur in stultitia.
Mutta jos eivät kuule, niin he syöksyvät surman peitsiin ja menehtyvät ymmärtämättömyyteensä.
13 Simulatores et callidi provocant iram Dei, neque clamabunt cum vincti fuerint.
Mutta jumalattomat pitävät vihaa, he eivät apua huuda, kun hän on heidät vanginnut.
14 Morietur in tempestate anima eorum, et vita eorum inter effeminatos.
Heidän sielunsa kuolee nuoruudessa, heidän elämänsä loppuu niinkuin haureellisten pyhäkköpoikain.
15 Eripiet de angustia sua pauperem, et revelabit in tribulatione aurem ejus.
Kurjan hän vapahtaa hänen kurjuutensa kautta ja avaa hänen korvansa ahdistuksella.
16 Igitur salvabit te de ore angusto latissime, et non habente fundamentum subter se: requies autem mensæ tuæ erit plena pinguedine.
Sinutkin houkutteli ahdingosta pois avara tila, jossa ei ahtautta ollut, ja lihavuudesta notkuvan ruokapöydän rauha.
17 Causa tua quasi impii judicata est: causam judiciumque recipies.
Ja niin kohtasi sinua kukkuramäärin jumalattoman tuomio; tuomio ja oikeus on käynyt sinuun kiinni.
18 Non te ergo superet ira ut aliquem opprimas: nec multitudo donorum inclinet te.
Älköön kärsimyksen polte houkutelko sinua pilkkaamaan, älköönkä lunastusmaksun suuruus viekö sinua harhaan.
19 Depone magnitudinem tuam absque tribulatione, et omnes robustos fortitudine.
Voiko huutosi auttaa ahdingosta tahi kaikki voimasi ponnistukset?
20 Ne protrahas noctem, ut ascendant populi pro eis.
Älä halaja yötä, joka siirtää kansat sijoiltansa.
21 Cave ne declines ad iniquitatem: hanc enim cœpisti sequi post miseriam.
Varo, ettet käänny vääryyteen, sillä se on sinulle mieluisampi kuin kärsimys.
22 Ecce Deus excelsus in fortitudine sua, et nullus ei similis in legislatoribus.
Katso, Jumala on korkea, valliten voimassansa; kuka on hänen kaltaisensa opettaja?
23 Quis poterit scrutari vias ejus? aut quis potest ei dicere: Operatus es iniquitatem?
Kuka määrää hänen tiensä, ja kuka sanoo: 'Sinä teit väärin'?
24 Memento quod ignores opus ejus, de quo cecinerunt viri.
Muista sinäkin ylistää hänen töitänsä, joiden kiitosta ihmiset veisaavat;
25 Omnes homines vident eum: unusquisque intuetur procul.
kaikki ihmiset ihailevat niitä, kuolevaiset katselevat niitä kaukaa.
26 Ecce Deus magnus vincens scientiam nostram: numerus annorum ejus inæstimabilis.
Katso, Jumala on suuri, emme häntä käsitä, hänen vuottensa luku on ilman määrää.
27 Qui aufert stillas pluviæ, et effundit imbres ad instar gurgitum,
Hän kokoaa vedenpisarat; ne vihmovat virtanaan sadetta,
28 qui de nubibus fluunt quæ prætexunt cuncta desuper.
jota pilvet vuodattavat, valuttavat ihmisjoukkojen päälle.
29 Si voluerit extendere nubes quasi tentorium suum,
Kuka ymmärtää pilvien leviämiset, kuka hänen majansa jyrinän?
30 et fulgurare lumine suo desuper, cardines quoque maris operiet.
Katso, hän levittää niiden päälle leimauksensa ja peittää meren pohjat.
31 Per hæc enim judicat populos, et dat escas multis mortalibus.
Sillä niin hän tuomitsee kansat, niin hän antaa runsaan ravinnon.
32 In manibus abscondit lucem, et præcepit ei ut rursus adveniat.
Hän peittää molemmat kätensä leimauksilla ja lähettää ne ahdistajan kimppuun.
33 Annuntiat de ea amico suo, quod possessio ejus sit, et ad eam possit ascendere.]
Hänet ilmoittaa hänen jylinänsä, jopa karjakin hänen tulonsa."
