Job 18

1 Respondens autem Baldad Suhites, dixit:

Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:

2 [Usque ad quem finem verba jactabitis? intelligite prius, et sic loquamur.

"Kuinka kauan te asetatte sanoille ansoja? Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme.

3 Quare reputati sumus ut jumenta, et sorduimus coram vobis?

Miksi meitä pidetään elukkain veroisina, olemmeko teidän silmissänne tylsät?

4 Qui perdis animam tuam in furore tuo, numquid propter te derelinquetur terra, et transferentur rupes de loco suo?

Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi-sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi ja kallio siirtyisi sijaltansa?

5 Nonne lux impii extinguetur, nec splendebit flamma ignis ejus?

Ei, jumalattomain valo sammuu, eikä hänen tulensa liekki loista.

6 Lux obtenebrescet in tabernaculo illius, et lucerna quæ super eum est extinguetur.

Valo pimenee hänen majassansa, ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä päältä.

7 Arctabuntur gressus virtutis ejus, et præcipitabit eum consilium suum.

Hänen väkevät askeleensa supistuvat ahtaalle, ja hänen oma neuvonsa kaataa hänet maahan.

8 Immisit enim in rete pedes suos, et in maculis ejus ambulat.

Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon, hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä.

9 Tenebitur planta illius laqueo, et exardescet contra eum sitis.

Paula tarttuu hänen kantapäähänsä, ansa käy häneen kiinni;

10 Abscondita est in terra pedica ejus, et decipula illius super semitam.

hänelle on maahan kätketty pyydys, polulle häntä varten silmukka.

11 Undique terrebunt eum formidines, et involvent pedes ejus.

Kauhut peljättävät häntä kaikkialta ja ajavat häntä kintereillä kiitäen.

12 Attenuetur fame robur ejus, et inedia invadat costas illius.

Nälkäiseksi käy hänen vaivansa, ja turmio vartoo hänen kaatumistaan.

13 Devoret pulchritudinem cutis ejus; consumat brachia illius primogenita mors.

Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa, hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman esikoinen.

14 Avellatur de tabernaculo suo fiducia ejus, et calcet super eum, quasi rex, interitus.

Hänet temmataan pois majastansa, turvastansa; hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan tykö.

15 Habitent in tabernaculo illius socii ejus qui non est; aspergatur in tabernaculo ejus sulphur.

Hänen majassansa asuu outoja, hänen asuinpaikallensa sirotetaan tulikiveä.

16 Deorsum radices ejus siccentur: sursum autem atteratur messis ejus.

Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa.

17 Memoria illius pereat de terra, et non celebretur nomen ejus in plateis.

Hänen muistonsa katoaa maasta, eikä hänen nimeänsä kadulla mainita.

18 Expellet eum de luce in tenebras, et de orbe transferet eum.

Hänet sysätään valosta pimeyteen ja karkoitetaan maan piiristä.

19 Non erit semen ejus, neque progenies in populo suo, nec ullæ reliquiæ in regionibus ejus.

Ei sukua, ei jälkeläistä ole hänellä kansansa seassa, eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa.

20 In die ejus stupebunt novissimi, et primos invadet horror.

Lännen asujat hämmästyvät hänen tuhopäiväänsä, idän asujat valtaa vavistus.

21 Hæc sunt ergo tabernacula iniqui, et iste locus ejus qui ignorat Deum.]

Näin käy väärintekijän huoneelle, näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalasta välitä."