Ii Samuelis 22
1 Locutus est autem David Domino verba carminis hujus in die qua liberavit eum Dominus de manu omnium inimicorum suorum, et de manu Saul.
Ja Daavid puhui Herralle tämän laulun sanat sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin vallasta. Hän sanoi:
2 Et ait: [Dominus petra mea, et robur meum, et salvator meus.
"Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani!
3 Deus fortis meus: sperabo in eum; scutum meum, et cornu salutis meæ: elevator meus, et refugium meum; salvator meus: de iniquitate liberabis me.
Jumala, minun vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi, varustukseni ja pakopaikkani, sinä pelastajani, joka pelastat minut väkivallasta!
4 Laudabilem invocabo Dominum, et ab inimicis meis salvus ero.
'Ylistetty olkoon Herra' -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
5 Quia circumdederunt me contritiones mortis: torrentes Belial terruerunt me.
Sillä kuoleman aallot piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut. (Sheol h7585)
7 In tribulatione mea invocabo Dominum, et ad Deum meum clamabo: et exaudiet de templo suo vocem meam, et clamor meus veniet ad aures ejus.
Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa.
8 Commota est et contremuit terra; fundamenta montium concussa sunt, et conquassata: quoniam iratus est eis.
Silloin maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
9 Ascendit fumus de naribus ejus, et ignis de ore ejus vorabit: carbones succensi sunt ab eo.
Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
10 Inclinavit cælos, et descendit: et caligo sub pedibus ejus.
Hän notkisti taivaan ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
11 Et ascendit super cherubim, et volavit: et lapsus est super pennas venti.
Hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, hän näkyi tuulen siipien päältä.
12 Posuit tenebras in circuitu suo latibulum, cribrans aquas de nubibus cælorum.
Ja hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, synkät vedet, paksut pilvet.
13 Præ fulgore in conspectu ejus, succensi sunt carbones ignis.
Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, hehkuivat palavat hiilet.
14 Tonabit de cælo Dominus, et excelsus dabit vocem suam.
Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua.
15 Misit sagittas et dissipavit eos; fulgur, et consumpsit eos.
Hän lennätti nuolia ja hajotti heidät, salamoita, ja kauhistutti heidät.
16 Et apparuerunt effusiones maris, et revelata sunt fundamenta orbis ab increpatione Domini, ab inspiratione spiritus furoris ejus.
Silloin meren syvyydet tulivat näkyviin, maanpiirin perustukset paljastuivat Herran nuhtelusta, hänen vihansa hengen puuskauksesta.
17 Misit de excelso, et assumpsit me, et extraxit me de aquis multis.
Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä.
18 Liberavit me ab inimico meo potentissimo, et ab his qui oderant me: quoniam robustiores me erant.
Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
19 Prævenit me in die afflictionis meæ, et factus est Dominus firmamentum meum.
He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
20 Et eduxit me in latitudinem: liberavit me, quia complacui ei.
Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
21 Retribuet mihi Dominus secundum justitiam meam: et secundum munditiam manuum mearum reddet mihi.
Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan; minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
22 Quia custodivi vias Domini, et non egi impie a Deo meo.
Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.
23 Omnia enim judicia ejus in conspectu meo, et præcepta ejus non amovi a me.
Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä poikkea hänen käskyistänsä.
24 Et ero perfectus cum eo, et custodiam me ab iniquitate mea.
Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
25 Et restituet mihi Dominus secundum justitiam meam, et secundum munditiam manuum mearum in conspectu oculorum suorum.
Sentähden Herra palkitsee minulle vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin olen puhdas hänen silmiensä edessä.
26 Cum sancto sanctus eris, et cum robusto perfectus.
Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta sankaria kohtaan nuhteeton;
27 Cum electo electus eris, et cum perverso perverteris.
puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
28 Et populum pauperem salvum facies: oculisque tuis excelsos humiliabis.
Ja sinä pelastat nöyrän kansan, mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan, sinä alennat heidät.
29 Quia tu lucerna mea, Domine, et tu, Domine, illuminabis tenebras meas.
Sillä sinä, Herra, olet minun lamppuni; Herra valaisee minun pimeyteni.
30 In te enim curram accinctus: in Deo meo transiliam murum.
Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan, Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.
31 Deus, immaculata via ejus; eloquium Domini igne examinatum: scutum est omnium sperantium in se.
Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
32 Quis est Deus præter Dominum, et quis fortis præter Deum nostrum?
Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra, ja kuka muu on pelastuksen kallio paitsi meidän Jumalamme?
33 Deus qui accinxit me fortitudine, et complanavit perfectam viam meam.
se Jumala, joka on minun vahva turvani ja johdattaa nuhteetonta hänen tiellänsä,
34 Coæquans pedes meos cervis, et super excelsa mea statuens me;
tekee hänen jalkansa nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
35 docens manus meas ad prælium, et componens quasi arcum æreum brachia mea.
joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään.
36 Dedisti mihi clypeum salutis tuæ, et mansuetudo tua multiplicavit me.
Sinä annat minulle pelastuksen kilven; ja kun sinä kuulet minun rukoukseni, teet sinä minut suureksi.
37 Dilatabis gressus meos subtus me, et non deficient tali mei.
Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
38 Persequar inimicos meos, et conteram, et non convertar donec consumam eos.
Minä ajan vihollisiani takaa ja tuhoan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun.
39 Consumam eos et confringam, ut non consurgant: cadent sub pedibus meis.
Minä lopetan heidät ja murskaan heidät, niin etteivät enää nouse; he sortuvat minun jalkojeni alle.
40 Accinxisti me fortitudine ad prælium: incurvasti resistentes mihi subtus me.
Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.
41 Inimicos meos dedisti mihi dorsum; odientes me, et disperdam eos.
Sinä ajat minun viholliseni pakoon, vihamieheni minä hukutan.
42 Clamabunt, et non erit qui salvet; ad Dominum, et non exaudiet eos.
He katselevat, mutta pelastajaa ei ole, katsovat Herran puoleen, mutta hän ei heille vastaa.
43 Delebo eos ut pulverem terræ; quasi lutum platearum comminuam eos atque confringam.
Minä survon heidät maan tomuksi, kadun loaksi minä heidät poljen ja tallaan.
44 Salvabis me a contradictionibus populi mei; custodies me in caput gentium: populus quem ignoro serviet mihi.
Sinä pelastat minut kansani riidoista, sinä varjelet minua, niin että tulen pakanain pääksi; kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.
45 Filii alieni resistent mihi; auditu auris obedient mihi.
Muukalaiset minua mielistelevät; jo korvan kuulemalta he tottelevat minua.
46 Filii alieni defluxerunt, et contrahentur in angustiis suis.
Muukalaiset masentuvat; he tulevat vyöttäytyneinä varustuksistansa.
47 Vivit Dominus, et benedictus Deus meus, et exaltabitur Deus fortis salutis meæ.
Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty Jumala, minun pelastukseni kallio,
48 Deus qui das vindictas mihi, et dejicis populos sub me.
Jumala, joka hankkii minulle koston ja laskee kansat minun valtani alle;
49 Qui educis me ab inimicis meis, et a resistentibus mihi elevas me: a viro iniquo liberabis me.
sinä, joka vapahdat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
50 Propterea confitebor tibi, Domine, in gentibus, et nomini tuo cantabo:
Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta;
51 magnificans salutes regis sui, et faciens misericordiam christo suo David, et semini ejus in sempiternum.]
sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja osoitat armoa voidellullesi, Daavidille, ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti."
