Psalm 132

1 LEUM GOD, nik kom mulkunulla David Ac ma upa nukewa el tuh mutangla.

Veisu korkeimmassa Kuorissa. Muista, Herra, Davidia, ja kaikkia hänen vaivojansa,

2 LEUM GOD, esam ma el tuh wulela kac, Wulela ku su el oru nu sum, God Kulana lal Jacob:

Joka Herralle vannoi, ja lupasi lupauksen Jakobin väkevälle:

3 “Nga ac fah tia utyak nu in lohm sik, ku oan fin mwe oan kiuk,

En mene huoneeni majaan, enkä vuoteeseeni pane maata;

4 Nga ac fah tia mongla ku motulla,

En anna silmäini unta saada, enkä silmälautaini torkkua,

5 Nwe ke na nga orala sie acn in muta lun LEUM GOD, Sie lohm sin God Kulana lal Jacob.”

Siihenasti kuin minä löydän sian Herralle, Jakobin väkevän asumiseksi.

6 In acn Ephrathah kut tuh lohng ke Tuptup in Wuleang, Ac kut tuh konauk in acn Jearim.

Katso, me kuulimme hänestä Ephratassa: me olemme sen löytäneet metsän kedoilla.

7 Ac kut fahk, “Lela kut in som nu in lohm sin LEUM GOD; Lela kut in alu ye mutun tron lal.”

Me tahdomme hänen asuinsioihinsa mennä, ja kumartaa hänen jalkainsa astinlaudan edessä.

8 LEUM GOD, fahsru nu ke Tempul uh, wi Tuptup in Wuleang Su akilenyen ku lom, Ac muta we nwe tok.

Nouse, Herra, sinun lepoos, sinä ja sinun väkevyytes arkki.

9 Lela mwet tol lom in oru ma suwohs pacl e nukewa; Lela mwet lom in sasa ke engan!

Anna pappis pukea heitänsä vanhurskaudella ja sinun pyhäs riemuitkaan.

10 Kom orala sie wulela nu sel David, mwet kulansap lom; LEUM GOD, nikmet sisla tokosra se su kom sulela.

Älä käännä pois voideltus kasvoja, sinun palvelias Davidin tähden.

11 Kom tuh orala sie wulela ku nu sel David — Sie wulela ma kom fah tia sifil ekulla, su fahk: “Nga fah oru tuh sie sin wen nutum in tokosra, Ac el ac fah leum tukum.

Herra on vannonut Davidille totisen valan, ja ei hän siitä vilpistele: sinun ruumiis hedelmästä minä istutan istuimelles.

12 Wen nutum fin pwaye insialos nu ke wuleang luk Ac nu ke ma sap luk su nga sang nu selos, Na wen natulos ac fah oayapa eis acn sum in tokosra nwe tok.”

Jos sinun lapses minun liittoni pitävät, ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin heidän lapsensa myös pitää sinun istuimellas istuman ijankaikkisesti.

13 LEUM GOD El sulela Zion; El lungse orala tuh in nien muta lal:

Sillä Herra on Zionin valinnut, ja tahtoo sitä asuinsiaksensa.

14 “Pa inge nien muta luk nwe tok. Pa inge acn su nga lungse leum we.

Tämä on minun leponi ijankaikkisesti: tässä minä tahdon asua; sillä se minulle kelpaa.

15 Nga fah akkasrupye Zion ke mwe enenu lal nukewa; Nga fah akkihpye mwet sukasrup lal ke mwe mongo.

Minä hyvästi siunaan hänen elatuksensa, ja hänen köyhillensä kyllä annan leipää.

16 Nga fah akinsewowoye mwet tol lal in ma nukewa elos oru, Ac mwet lal fah on ac sasa ke engan.

Hänen pappinsa minä puetan autuudella; ja hänen pyhänsä pitää ilolla riemuitseman.

17 In acn se inge nga fah oru tuh sie sin fita lal David elan sie tokosra fulat; In acn se inge nga fah akloesye pacl in leum lun tokosra se su nga sulela.

Siellä minä annan puhjeta Davidin sarven: minä valmistan kynttilän voidellulleni.

18 Nga fah nokomla mwet lokoalok lal ke mwekin, A tokosrai lal fah kapkapak ac yokyokelik.”

Hänen vihollisensa minä häpiällä puetan; mutta hänen päällänsä pitää hänen kruununsa kukoistaman.