Psalm 10
1 O LEUM GOD, efu kom muta loesla? Efu kom wikinkomla liki kut in pacl upa nu sesr?
Miksis Herra niin kaukana seisot, ja tuskan ajalla sinus peität?
2 Mwet koluk elos filang ac akkeokye mwet sukasrup; Sruokolosi ke mwe kwasrip ma elos sifacna orala.
Ylpeydessänsä jumalatoin vainoo köyhää: käsitettäköön he heidän juonissansa, joita he ajattelevat.
3 Mwet koluk elos filangkin lungse koluk lalos; Mwet rapku elos fahk kas in selnga ac pilesru LEUM GOD.
Sillä jumalatoin itse kerskaa omaa mielivaltaansa: ahne siunailee itsiänsä, ja vihoittaa Herran.
4 Mwet koluk elos tia nunku ke LEUM GOD; Ke inse fulat lalos elos nunku mu God El wangin sripa.
Jumalatoin on koria ja vihainen, ettei hän ketään tottele: ei hän Jumalaa olevankaan luule.
5 Mwet koluk elos eis wo ouiya in ma nukewa. Elos tia ku in kalem ke nununku lun God; Elos israsrinkusrai mwet lokoalok lalos.
Hänen tiensä menestyvät joka aika, sinun tuomios on kaukana hänestä: hän ylpeilee kaikkein vihollistensa edessä.
6 Elos sifacna nunku insialos mu, “Kut fah tiana sun koluk ouiya; Kut fah tiana muta in ongoiya.”
Sillä hän puhuu sydämessänsä: en minä ikänä kukisteta, ei sukukunnasta sukukuntaan hätää ole.
7 Sramsram lalos sessesla ke kas in selnga, kas kikiap, ac kas in aksangeng; Elos sa in fahk kas koluk ma srungayuk.
Jonka suu on täynnä kirouksia, kavaluutta ja viettelystä, hänen kielensä saattaa vaivan ja työn.
8 Elos wikwik in siti srisrik, Ac soano in akmuseya mwet wangin mwata. Elos kasriki mwet munas;
Hän istuu ja väijyy kartanoissa, murhataksensa salaa viatointa; hänen silmänsä palaa köyhän puoleen.
9 Elos wikwik in nien wikwik lalos oana lion uh. Elos muta soano mwet sukasrup; Elos sruokolosi ke mwe kwasrip lalos ac amakunulosla.
Hän väijyy salaa niinkuin jalopeura luolassansa, hän väijyy raadollista käsittääksensä, ja hän käsittää hänen, kuin hän tempaa sen verkkoihinsa.
10 Mwet sulallal elos atuyang nu fin mwet munas Ac toasriyalos toanelosi na elos itungyuki oan.
Hän paiskaa ja polkee alas, ja sysää köyhän väkivallalla maahan.
11 Mwet koluk elos sifacna nunku insialos, “God El pilesru ma inge! El kaliya mutal ac El tia ku in liye!”
Hän sanoo sydämessänsä: Jumala on hänen unhottanut, ja verhonnut kasvonsa, ei hän ikänä näe.
12 O LEUM GOD, sang kaiyuk nu sin mwet koluk ingan! Esamulos su akkeokyeyuk!
Nouse, Herra! Jumala, ylennä kätes ja älä köyhää unohda.
13 Fuka tuh mwet koluk uh ku in pilesru God Ac fahk insialos sifacna mu, “El ac fah tia kai kut”?
Miksi jumalatoin pilkkaa Jumalaa ja sanoo sydämessänsä: et sinä sitä tottele?
14 Tusruktu kom liye na. Kom akilen na ongoiya ac keok lun mwet, Ac kom akola in kasru pacl e nukewa. Mwet munas elos eisaloswot nu sum; Kom kasrelos su enenu in pacl e nukewa.
Katso siis; sillä sinä näet tuskat ja surut, se on sinun käsissäs: sinuun köyhä itsensä luottaa, ja sinä olet orpolasten holhoja.
15 Kunausla ku lun mwet koluk ac mwet sulallal; Kaelos ke ma koluk elos oru Nwe ke elos tia sifil oru.
Särje jumalattoman käsivarsi, ja etsi pahan jumalattomuutta, niin ettei sitä enää löydettäisi.
16 LEUM GOD El tokosra nu tok ma pahtpat. Elos su alu nu sin kutena god saya Ac fah wanginla liki facl sin God.
Herra on kuningas aina ja ijankaikkisesti: pakanain pitää häviämän hänen maastansa.
17 O LEUM GOD, kom fah porongo pre lun mwet fakpap; Kom fah akpulaikyalos.
Köyhäin halauksen sinä, Herra, kuulet: heidän sydämensä sinä vahvistat, että sinun korvas siitä ottaa vaarin;
18 Kom ac fah lohng tung lun mwet mwemelil ac mwet mukaimtal; Nununku lom ac fah wo nu selos, Tuh mwet faclu fah tia sifil aksangengyalos.
Ettäs oikeuden saatat orvoille ja köyhille, ettei ihminen enää ylpeile heitä vastaan maan päällä.
