욥기 39
1 산 염소가 새끼 치는 때를 네가 아느냐 암사슴의 새끼 낳을 기한을 네가 알 수 있느냐
Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja?
2 그것이 몇 달만에 만삭되는지 아느냐 그 낳을 때를 아느냐
Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?
3 그것들은 몸을 구푸리고 새끼를 낳아 그 괴로움을 지내어 버리며
Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan.
4 그 새끼는 강하여져서 빈 들에서 길리우다가 나가고는 다시 돌아오지 아니하느니라
Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja.
5 누가 들나귀를 놓아 자유하게 하였느냐 누가 빠른 나귀의 매인 것을 풀었느냐
Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet,
6 내가 들로 그 집을, 짠 땅으로 그 사는 처소를 삼았느니라
sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi?
7 들나귀는 성읍의 지꺼리는 것을 업신여기니 어거하는 자의 지르는 소리가 그것에게 들리지 아니하며
Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule;
8 초장이 된 산으로 두루 다니며 여러 가지 푸른 것을 찾느니라
se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa.
9 들소가 어찌 즐겨 네게 복종하며 네 외양간에 머물겠느냐
Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?
10 네가 능히 줄로 들소를 매어 이랑을 갈게 하겠느냐 그것이 어찌 골짜기에서 너를 따라 쓰레를 끌겠느냐
Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?
11 그것의 힘이 많다고 네가 그것을 의지하겠느냐 네 수고하는 일을 그것에게 맡기겠느냐
Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?
12 그것이 네 곡식을 집으로 실어오며 네 타작 마당에 곡식 모으기를 그것에게 의탁하겠느냐
Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?
13 타조는 즐거이 그 날개를 친다마는 그 깃과 털이 인자를 베푸느냐
Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?
14 그것이 알을 땅에 버려두어 모래에서 더워지게 하고
Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi.
15 발에 깨어질 것이나 들짐승에게 밟힐 것을 생각지 아니하고
Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki.
16 그 새끼에게 무정함이 제 새끼가 아닌 것처럼 하며 그 구로한 것이 헛되게 될지라도 괘념치 아니 하나니
Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää.
17 이는 하나님 내가 지혜를 품부하지 아니하고 총명을 주지 아니함이니라
Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.
18 그러나 그 몸을 떨쳐 뛰어갈 때에는 말과 그 탄 자를 경히 여기느니라
Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.
19 말의 힘을 네가 주었느냐 그 목에 흩날리는 갈기를 네가 입혔느냐
Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?
20 네가 그것으로 메뚜기처럼 뛰게 하였느냐 그 위엄스러운 콧소리가 두려우니라
Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä.
21 그것이 골짜기에서 허위고 힘 있음을 기뻐하며 앞으로 나아가서 군사들을 맞되
Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.
22 두려움을 비웃고 놀라지 아니하며 칼을 당할지라도 물러나지 아니하니
Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä.
23 그 위에서는 전동과 빛난 작은 창과 큰 창이 쟁쟁하며
Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi.
24 땅을 삼킬듯이 맹렬히 성내며 나팔 소리를 들으면 머물러 서지 아니하고
Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa.
25 나팔 소리 나는대로 소소히 울며 멀리서 싸움 냄새를 맡고 장관의 호령과 떠드는 소리를 듣느니라
Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.
26 매가 떠올라서 날개를 펼쳐 남방으로 향하는 것이 어찌 네 지혜로 말미암음이냐
Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää?
27 독수리가 공중에 떠서 높은 곳에 보금자리를 만드는 것이 어찌 네 명령을 의지함이냐
Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen?
28 그것이 낭떠러지에 집을 지으며 뾰족한 바위 끝이나 험준한데 거하며
Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan.
29 거기서 움킬만한 것을 살피나니 그 눈이 멀리 봄이며
Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät.
30 그 새끼들도 피를 빠나니 살륙 당한 자 있는 곳에는 그것도 거기있느니라
Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin."
