욥기 29
1 욥이 또 비사를 들어 가로되
Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi:
2 내가 이전 달과 하나님이 나를 보호하시던 날에 지내던것 같이 되었으면
"Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,
3 그 때는 그의 등불이 내 머리에 비취었고 내가 그 광명을 힘입어 흑암에 행하였었느니라
jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki!
4 나의 강장하던 날과 같이 지내었으면 그 때는 하나님의 우정이 내 장막 위에 있었으며
Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä,
5 그 때는 전능자가 오히려 나와 함께 계셨으며 나의 자녀들이 나를 둘러 있었으며
jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät,
6 뻐터가 내 발자취를 씻기며 반석이 나를 위하여 기름 시내를 흘러 내었으며
jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja!
7 그 때는 내가 나가서 성문에 이르기도 하며 내 자리를 거리에 베풀기도 하였었느니라
Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille,
8 나를 보고 소년들은 숨으며 노인들은 일어나서 서며
niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,
9 방백들은 말을 참고 손으로 입을 가리우며
päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen.
10 귀인들은 소리를 금하니 그 혀가 입 천장에 붙었었느니라
Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen.
11 귀가 들은즉 나를 위하여 축복하고 눈이 본즉 나를 위하여 증거 하였었나니
Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti;
12 이는 내가 부르짖는 빈민과 도와줄 자 없는 고아를 건졌음이라
minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut.
13 망하게 된 자도 나를 위하여 복을 빌었으며 과부의 마음이 나로 인하여 기뻐 노래하였었느니라
Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan.
14 내가 의로 옷을 삼아 입었으며 나의 공의는 도포와 면류관 같았었느니라
Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.
15 나는 소경의 눈도 되고 절뚝발이의 발도 되고
Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.
16 빈궁한 자의 아비도 되며 생소한 자의 일을 사실하여 주었으며
Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin.
17 불의한 자의 어금니를 꺽고 그 잇사이에서 겁탈한 물건을 빼어 내었었느니라
Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa.
18 내가 스스로 말하기를 나는 내 보금자리에서 선종하리라 나의 날은 모래 같이 많을 것이라
Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka.
19 내 뿌리는 물로 뻗어나가고 내 가지는 밤이 맞도록 이슬에 젖으 며
Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani.
20 내 영광은 내게 새로와지고 내 활은 내 손에서 날로 강하여지느니라 하였었노라
Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.'
21 무리는 내 말을 들으며 나의 가르치기를 잠잠히 기다리다가
He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.
22 내가 말한 후에 그들이 말을 내지 못하였었나니 나의 말이 그들에게 이슬같이 됨이니라
Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin.
23 그들이 나 바라기를 비 같이 하였으며 입을 벌리기를 늦은 비 기다리듯 하였으므로
He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle.
24 그들이 의지 없을 때에 내가 함소하여 동정하면 그들이 나의 얼굴 빛을 무색하게 아니하였었느니라
Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet.
25 내가 그들의 길을 택하고 으뜸으로 앉았었나니 왕이 군중에 거함도 같았고 애곡하는 자를 위로하는 사람도 같았었느니라
Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa."
