시편 122

1 (다윗의 시. 곧 성전에 올라가는 노래) 사람이 내게 말하기를 여호와의 집에 올라가자 할 때에 내가 기뻐하였도다

Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä iloitsen niistä, jotka minulle sanovat: että me menemme Herran huoneeseen,

2 예루살렘아! 우리 발이 네 성문 안에 섰도다

Ja että meidän jalkamme pitää seisoman sinun porteissas, Jerusalem.

3 예루살렘아! 너는 조밀한 성읍과 같이 건설되었도다

Jerusalem on rakennettu kaupungiksi, johon on tuleminen kokoon,

4 지파들 곧 여호와의 이름에 감사하려고 이스라엘의 전례대로 그리로 올라가는도다

Että sukukunnat astuisivat sinne ylös, Herran sukukunnat, Israelille todistukseksi, kiittämään Herran nimeä.

5 거기 판단의 보좌를 두셨으니 곧 다윗 집의 보좌로다

Sillä siellä ovat istuimet rakennetut tuomittaa, Davidin huoneen istuimet.

6 예루살렘을 위하여 평안을 구하라 예루살렘을 사랑하는 자는 형통하리로다

Toivottakaat Jerusalemille rauhaa: he menestyköön, jotka sinua rakastavat!

7 네 성 안에는 평강이 있고 네 궁중에는 형통이 있을지어다

Rauha olkoon sinun muureis sisällä, ja onni sinun huoneissas!

8 내가 내 형제와 붕우를 위하여 이제 말하리니 네 가운데 평강이 있을지어다

Minun veljieni ja ystäväini tähden minä toivotan nyt sinulle rauhaa!

9 여호와 우리 하나님의 집을 위하여 내가 네 복을 구하리로다

Herran meidän Jumalamme huoneen tähden etsin minä sinun parastas.