< Zefanaia 2 >

1 Tamagaze zama omane Juda vahe'mota, tamagra magopi eme eritru hiho, eme eritru hiho.
Kootkaat teitänne ja tulkaat tänne, te vihattava kansa,
2 Anumzamo'ma keagama huramantesiana knamo'ma ome'nesigeno, kagrama kagu'ama rukrahe'ma hanana knamo'ma witi honama zaho'mo ame huno eri hareno viaza huno ovanigeno, Ra Anumzamofo arimpa ahe'zama ome'nesire,
Ennenkuin tuomio tulee: että te sivalletaan päivällä pois niinkuin akanat, ennekuin Herran hirmuinen vihan tulee teidän päällenne, ennekuin Herran vihan päivä tulee teidän päällenne.
3 tamavufga eri anteramita nemanita, Ra Anumzamo'ma hihoma hianke'ma amage'ma nentaza vahe'mota Anumzamofonku hakeho. Fatgo avu'ava zana hankavetita nehuta, tamavufga anteramita maniho. Ana'ma hanageno'a Anumzamofo arimpa he'zamo'ma esania knazupa, Agrama kegava huramantesigu'enena ontahi'naze.
Etsikäät Herraa, kaikkia siviät maassa, te jotka hänen oikeutensa pidätte; etsikäät vanhurskautta, etsikäät nöyryyttä, että te Herran vihan päivänä varjelluksi tulisitte.
4 Hagi Gaza kumapina vahera omanitfa hanageno Askeloni kumara maka eri havizantfa hanageno, Astoti kumapi vahera kinagama senkeno'a ha' vahe'mo'za e'za eme zamahe panini hanage'za nefresage'za, Ekroni kumapi vahera trazama vati'netreaza hu'za maka zamahe vagaregahaze.
Sillä Gatsa pitää hyljättämän, ja Askalon autioksi tehtämän; Asdod pitää puolipäivästä ajettaman pois, ja Ekron hävitettämän.
5 Hageri anke'nama nemaniza Kereti vahe'mota kva hiho. Na'ankure Ra Anumzamo'a Kenani mopafima nemaniza Filistia vahe'mota keaga huramanteno, tamazeri haviza hanigeta maka vahera omanita huza fanane hugahaze hu'ne.
Voi niitä, jotka meren puolessa asuvat ja ovat vahvat sotamiehet! Herran sana on tuleva teidän päällenne, te Kanaanealaiset Philistealaisten maakunnassa; minä tahdon sinun hukuttaa, ettei kenenkään pidä sinussa asuman.
6 Hagi hageri ankenaregama me'nea Filistia vahe mopafina, traza nehagesigeno, sipisipi afu'ma kegavama nehaza vahe'mokizmi nontamimo'ene sipisipi afutamimofo keginamo'ene anampina megahie.
Se maa merta liki pitää paimenten majoiksi ja lammasten pihatoiksi ja laitumiksi tuleman.
7 Juda naga nofipinti vahe'ma osi'ama ofri manisaza vahe'mo'za anampina trazama nenaza afu'zamia kegava hu'za manigahaze. Ana nehu'za hanima hanige'za Askeloni vahe'mokizmi nompi umasesageno Ra Anumzana zamagri Anumzamo'a kegava hunezmanteno, zamazeri knare hugahie. Kumapinti vahe'mo'za atre'za fresageno azumateni'a nontamimpi eri nafa'a hu'za manigahaze. Na'ankure Juda vahe'mokizmi Anumzana Ra Anumzamo so'e avu'ava hune zamanteno, ete zamazeri knare nehanige'za makazampina knare hu'za manigahaze.
Ja se maa pitää Juudan huoneen jääneitten oma oleman, joissa heidän pitää kaitseman, ja Askalonin huoneissa ehtoona makaaman; sillä Herra, heidän Jumalansa on heitä etsinyt, ja heidän vankiutensa palauttanut.
8 Hagi Ra Anumzamo'a huno, Moapu vahemo'zane Amoni vahe'mo'zama Nagri vahe'ma huhavizama hunezmante'za kiza zokago kema hunezmante'za, mopazmima zamazeri koro hu'za erinaku'ma nehaza zana Nagra ko antahi'noe.
Minä olen Moabin pilkan ja Ammonin lasten häväistyksen kuullut, kuin he minun kansaani häväisseet ovat, ja kerskanneet heidän rajoistansa.
9 Monafi sondia vahe'mofo Ra Anumzamo'a huno, Nagra kasefa hu'na mani'noa Anumzana Israeli vahe'mokizmi Anumzamo'na tamage huanki'na, Moapu vahe'mo'za Sodomu vahe'mo'zama hu'nazaza nehanage'za, Amoni vahera Gomora vahe'ma hu'noaza hu'na ozamatre maka zamazeri haviza hanugeno, anampina ave'ave trazamoke nehanigeno hagema kafiza eri'naza kerimoke'za hugahie. Nagri naga'ma osi'ama manisaza vahe'mo'za, ana vahe'mokizmi fenozana rohu zamare'za e'neriza, mopazmia eri nafa'a hugahaze.
Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala, Moab pitää tuleman niinkuin Sodoma, ja Ammonin lapset niinkuin Gomorra, ja niinkuin nokulaspensaan ja suolakuopan, ja ijankaikkisesti hävitettynä oleman; jääneet minun kansastani pitää heitä ryöstämän, ja jääneet minun kansastani pitää heitä perimän.
10 Hagi Moapu vahe'mo'zane Amoni vahe'mo'zama zamavufaga rama hu'naza zamofo mizama'a erigahaze. Na'ankure zamagra Monafi sondia vahe'mokizmi Ra Anumzamofo vahera huhaviza hunezamante'za, kiza zokago ke huzamante'nagu anara hugahaze.
Sen pitää heille tapahtuman heidän ylpeytensä tähden, että he ovat Herran Zebaotin kansaa pilkanneet, ja siitä kerskanneet.
11 Ra Anumzamo'a maka ama mopafima me'nea havi anumzantamina eri haviza huvaga nereno, vahera zamazeri koro hugahie. Ana hanige'za kokankokama nemaniza vahe'mo'za mopazamire manitere hu'ne'za, Ra Anumzamofona monora huntegahaze.
Herra on hirmuinen heitä vastaan oleva, sillä hän on kaikki jumalat maan päältä kadottava; ja kaikki pakanain luodot pitää häntä kumartaman, kukin paikastansa.
12 Hagi Itiopia vahe'motanena Nagri bainati kazimo tamahe frigahie!
Etiopialaiset pitää myös minun miekallani tapettaman.
13 Ra Anumzamo'a azana rusuteno noti kazigama nemaniza vahera hara hunezamanteno, Asiria vahera zamazeri haviza hugahie. Ana nehuno ugagotama hu'nea Ninive kumara eri haviza hina, vahera omanisigeno ka'ma koka fore hugahie.
Ja hänen pitää kätensä pohjaan päin ojentaman ja Assurin kadottaman; Niniven on hän tekevä autioksi ja karkiaksi niinkuin korven.
14 Hagi ana kumapina trazante afu'tamimo'za e'za anampina eme vano nehanageno, afi zagagafamo'za e'za anampina emanigahaze. Ana nehanage'za komutomo'za nontamimofo azeri hanaveti zafare umani emani hu'ne'za krafa nehanageno, zamagerumo'a zaho'ma eri kafanteti atiramino evu evu hugahie. Faragu vaziramino hihima hania haveramimo, nomofo kafaramina rehiza hugahie. Ana nehanigeno noma vazisgama hu'nea sida zafaramimo'a amate megahie.
Ja laumat pitää keskellä sitä makaaman, niiden pakanain kaikkinaiset eläimet; niin myös ruovonpäristäjät ja tarhapöllöt pitää heidän torneissansa asuman, ja äänen pitää laulaman heidän akkunissansa, ja hävitys heidän kynnyksillänsä; sillä sedrilaudat pitää revittämän pois.
15 Ninive ran kumapima nemaniza vahe'mo'za kora tusi muse nehu'za zamavufaga erisga nehu'za, zamagrama antahi'zana mago zana tavatera fore osanigeta knare huta manigahune hu'za antahi'naze. Zamagra hu'za mago kumamo'e huno tagri kuma knara osu'ne hu'za nehaza kumamo'agi menina evuramino haviza hige'za, afi zaga kfamo'za anampi eme nogi'za mani'naze. Ana hazage'za karankama evaza vahe'mo'za ana kuma'ma nege'za, kiza zokago ke hunente'za zamazana ruharakihariki hu'naze.
Tämä on se iloinen kaupunki, joka niin irstaana asui, ja sanoi sydämessänsä: minä olen, ja ei yksikään muu. Kuinka hän on niin autioksi tehty, että eläimet siinä makaavat? Ja joka käy sen ohitse, hän viheltää häntä, ja paukuttaa käsiänsä.

< Zefanaia 2 >