Zekraia Sekaraia 2

1 Anante kesga hu'na koana, mago ne'mo'a anteno keno mesarimima hu nofi azampina erinege'na ke'noe.

Ja minä nostin silmäni ja näin, ja katso, miehen kädessä oli mittanuora.

2 Nege'na amanage hu'na antahige'noe, Kagra iga nevane? Hu'na antahigogeno anage hu'ne, Jerusalemi kumamofo atupa'ane, zaza'ane ante'na mesarimi hu'na kenaku neoe huno hu'ne.

Ja minä sanoin: kuhunkas menet? Mutta hän sanoi minulle: mittaamaan Jerusalemia, ja katsomaan, kuinka pitkä ja leviä se on oleva.

3 Anante nagranema keagama nehia ankeromo'a natreno nevigeno'a, ete ru ankeromo eme tutagiha hunte'naku eno,

Ja katso, enkeli, joka puhui minun kanssani, läksi ulos, ja toinen enkeli meni häntä vastaan,

4 amanage huno eme nasmi'ne, Kagarenka vunka antu nehaza nera ome asmio, Jerusalemi kuma kegina omanesige'za kuma kegina omane kumakna hugahaze. Na'ankure anampina vahe'mo'zane, afu zagamozanena tusiza hu'za mani vite'za kuma keginamofo fegianena manigahaze.

Ja sanoi hänelle: juokse tuonne, ja puhu sille pojalle ja sano: Jerusalemissa pitää ilman muureja asuttaman, ihmisten ja karjan paljouden tähden, joka siinä oleva on.

5 Hianagi Nagra ana kumamofona teve anefanu kegina hunente'na, ana kuma amunompina hankavenentake masanuti remsa hugahue huno Ra Anumzamo'a hu'ne.

Ja minä tahdon olla, sanoo Herra, tulinen muuri hänen ympärillänsä, ja tahdon itse olla kunniaksi hänen keskellänsä.

6 Otiho! Otiho! Noti kaziga moparega atreta viho, huno Ra Anumzamo'a nehie. Na'ankure Nagra monafi zahomo'ma 4'a kazigama zaho'ma erino vuno eno'ma hiaza hu'na, tamahe panani hugeta ru moparega ufre efre hu'naze.

Hoi! hoi! paetkaat pohjan maasta, sanoo Herra; sillä minä hajoitin teitä neljään tuuleen taivaan alla, sanoo Herra.

7 Otio! Babiloni mofa'neraminema nemanizamota freta Saioni viho.

Hoi Zion, joka asut Babelin tyttären tykönä! pelasta sinus.

8 Na'ankure Monafinka sondia vahe'mofo Ra Anumzamo'a amanage hu'ne, Agra hihamu masazama'amofo hanavefi hunantege'na, rohu'ma kreno keonke zanka'ama eri'naza vahe'ma zamazeri havizama hunakura vu'noe. Na'ankure kagri'ma kavako'ma hanazana, Agria avuragamofo raga'a avako hugahaze.

Sillä näin sanoo Herra Zebaot: joka sen (ilmoitetun) kunnian jälkeen lähetti minun niiden pakanain tykö, jotka teitä raatelivat: joka teihin rupee, se rupee hänen silmänsä terään.

9 Kama antahiho, Nagra nazana eri verave hanuge'za, ko'ma kazokazo eri'zama eri zamante'naza vahe'zimimo'za zamarohura zamare'za keonke zazmia eri hana hugahaze. E'ina hanugenka Monafinka sondia vahe'mofo Ra Anumzamo hunantege'na e'noe hunka kenka antahinka hugahane.

Sillä katso, minä nostan käteni heidän ylitsensä, että heidän pitää oleman niille saaliiksi, jotka ennen heitä palvelivat; että teidän pitää ymmärtämän Herran Zebaotin minua lähettäneeksi.

10 Saioni mofa'moka zagame hunka muse huo, na'ankure Nagra amu'nonka'afi maninaku neoe huno Ra Anumzamo'a huama hu'ne.

Veisaa ja riemuitse, Zionin tytär; sillä katso, minä tulen ja tahdon asua sinun tykönäs, sanoo Herra.

11 Ana knarera rama'a megi'a kokankoka vahe'mo'za Ra Anumzanena emeri hagerafiza nagri vaherase'za manigahaze. E'ina hanigenka nagrikura, Monafi sondia vahe'mofo Ra Anumzamo ama nera huntegeno nagritega e'ne hunka kenka antahinka hugahane.

Silloin pitää paljon pakanoita Herrassa kiinni riippuman, jotka minun kansani pitää oleman: ja minä tahdon asua sinun tykönäs, ettäs ymmärtäisit Herran Zebaotin lähettäneen minun sinun tykös.

12 Hagi Ra Anumzamo'a ruotge'ma hu'nea mopafina Juda nagara agrarega zamavare nenteno, Jerusalemi kumara ete mago'ane erigahie.

Ja Herra on perivä Juudan osaksensa siinä pyhässä maassa, ja on taas Jerusalemin valitseva.

13 Maka vahe'mota Ra Anumzamofo avuga akoheta maniho, na'ankure Agra ruotge'ma hu'nea noma'afintira oti'ne.

Vaijetkoon kaikki liha Herran edessä; sillä hän on noussut pyhästä asuinsiastansa.