Roma 4

1 Abrahamu'a tagrikna vahe mani'neno, neregeho mani'neaki, na'ane huta hugahune?

Mitäs me siis sanomme meidän isämme Abrahamin lihan puolesta löytäneen?

2 Hagi agri eri'zamo'ma hanigeno fatgo hu'noe huno Abrahamu'a avufga erinte marerigahie. Hu'neanagi Anumzamofo avurera knarera osugahie.

Sillä jos Abraham on töiden kautta vanhurskaaksi tullut, niin hänellä on kerskaamista, vaan ei Jumalan edessä.

3 Na'ankure avontafemo'a anage huno hu'ne, Abrahamu'a Anumzamofonte amentinti higeno, Anumzamo'a fatgo nere huno Abrahamunkura hu'ne. (Jen-Agf 15:6)

Mutta mitä Raamattu sano: Abraham uskoi Jumalan, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi.

4 Vahe'mo'za eri'zama enerizana muse'za zamisazegu e'norizanki, miza erinaku enerize

Mutta sille, joka työtä tekee, ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta.

5 Hu'neanagi vahe'mo'za eri'za eri'zazantera Anumzamo'a fatgo vahere huno hunozamante, hu'neanagi Anumzamo'a kefozanti eritrene hu'za zamentintima hazageno, fatgo vahere huno hunezmante.

Mutta joka ei työtä tee, vaan uskoo sen päälle, joka jumalattoman vanhurskaaksi tekee, hänen uskonsa luetaan hänelle vanhurskaudeksi.

6 Deviti'a anahukna huno ama anazanku nanekema hu'neana, Anumzamo'ma kumi vahekuma fatgo vahere huno hu'nea asomu kema hu'nea nanekefina huno,

Niinkuin myös David sanoo: autuus on sen ihmisen, jolle Jumala vanhurskauden lukee ilman töitä:

7 Anumzamo'ma magomofo hazenke zama'ane, kumi'ama atrentenesimo'a muse hino.

Autuaat ovat ne, joidenka vääryydet ovat anteeksi annetut, ja joidenka synnit peitetyt ovat.

8 Kumi hu'nesia zanku'ma Ramo'ma kumi hu'ne huno osania zankura muse hino. (Sam-Zga 32:1-2)

Autuas on se mies, jolle Jumala ei syntiä lue.

9 Ama ana asomura Jiu vahe'mofo zanke me'nefi, oku zamavufaga tagaosu megi'a vahe'mokizmi zanene? Tagra Abrahamunkura, Anumzamo'a fatgo nere huno hu'ne huta nehune. Na'ankure agra amentinti hu'negeno'e.

Lieneekö siis tämä autuus ainoastaan ympärileikkaukselle tullut, elikkä myös esinahalle? Niinpä me sanomme: Abrahamille luettiin usko vanhurskaudeksi.

10 Hu'neanagi inankna higeno anazana efore hu'ne? Agra oku avufga taga hutegeno fatgo nere huno hu'nefi, oku avufga taga osu'negeno'e? Ana hu'neankita hufra okigosune. Abrahamu'a oku avufga taga osu'negeno Anumzamo'a fatago nere huno hu'ne.

Kuinkas se hänelle luettiin: koska hän oli ympärileikkauksessa, eli esinahassa? Ei ympärileikkauksessa, vaan esinahassa,

11 Oku avufgama taga hu'zana amentinti hu'zamofo avame'zankino, ko Abrahamu'a amentinti higeno Anumzamo'a fatgo nere huno hunte'ne. Oku avufgama taga osu'nere anagea hunte'ne. E'ina hu'negu oku zamavufaga taga osu vahe'mo'za zamentintima haza vahe'mokiziminena, Anumzamo'a fatgo hu'naze huno huzmantesigeno, Abrahamu'a nezmafaza hugahie.

Ja hän sai ympärileikkauksen merkin vahvistukseksi, että hän oli uskon kautta vanhurkaaksi tehty, joka hänellä esinahassa oli, että hänen piti oleman kaikkein uskovaisten isä esinahassa, että se niillekin vanhurskaudeksi luettaisiin,

12 Anazanke huno oku zamufga taga hu'nazamo'za Abrahamu'ma oku avufga taga osu'neno amentinti higeno, fatgo nere hu'neankna hu'za zamentinti hanaza vahe'mokizmia, Abrahamu'a nezmafa mani'ne.

Ja hän tulis myös ympärileikkauksen isäksi, ei ainoasti niiden, jotka ympärileikatuista syntyneet ovat, mutta myös niiden, jotka sen uskon jälkiä vaeltavat, joka meidän isän Abrahamin esinahassa oli.

13 Na'ankure Anumzamo'ma Abrahamune agehe'mokizmi huvempa ke huzmanteno, ana miko mopa zami'neana Anumzamofo kasege amage antezantera ozami'ne. Hianagi Anumzamo'enema amentintifi'ma fatgo huno mania zante ami'ne.

Sillä se lupaus, että hänen piti maailman perilliseksi tuleman, ei ole Abrahamille eikä hänen siemenellensä lain kautta tapahtunut, vaan uskon vanhurskauden kautta.

14 Hagi Anumzamo'ma huvempama huzmante'nemo'za kasege avarari zampinti huvempa huzmante'neazama erizasina zamentinti hu'zamo'a nena raga'a oregeno, huvempa hu'nea kemo'enena amne'za sesine.

Sillä jos ne, jotka laista ovat, ovat perilliset, niin usko on turha ja lupaus on hukkaan tullut.

15 Hu'negu kasege'mo'a arimpahe'za avreno ne-e. Hianagi kasegema omneresina kasegema rutagre'zana omanesine.

Sillä laki kehoittaa vihan; sillä kussa ei lakia ole, ei siellä ole myös ylitsekäymistä.

16 E'ina hu'negu Anumzamo'ma huvempa huzmante'neazana zamentinti haza vahe'mo'za enerize. E'i ana musezana Mosese kasege amage nentesio, nontesio Abrahamu'ma hu'neankna amentintima hanimo erigahie. Hu'negu Abrahamu'a ana miko zamentini vahe'mokizimi nezamafa'e.

Sentähden tulee se uskosta, että sen pitää armosta oleman: että se lupaus pitää vahva oleman kaikelle siemenelle, ei sille ainoastaan, joka lain alla on, mutta myös sille, joka Abrahamin uskosta on, joka on meidän kaikkein isämme,

17 E'i ana zanku avontafepina Anumzamo'a Abrahamuna asamino, Kagra rama'a vahe'mokizmi nezmafaza hugahane hu'ne. E'i anazama fore hu'neana, na'ankure Anumzamo'a fri'naza vahera zamasimu nezamino, hakarea'zana Agra erifore hu'ne huno Abrahamu'a amentinti hu'nea zante anara hune. (Jen-Agf 17:5)

(Niinkuin kirjoitettu on: minä asetin sinun monen pakanan isäksi) Jumalan edessä, jonka hän uskonut on, joka kuolleet eläväksi tekee ja kutsuu ne, jotka ei ole, niinkuin ne olisivat.

18 Amentintima huzamofona amuha hu'zana omaneanagi, Abrahamu'a ana miko vahe'mokizmi nezmafana manigahue amentinti azeri hankavetinegeno, Anumzamo'a negeno fatgo nere hunte'ne. Kagehe'moza hakare hanageno hamprigara osugosie hu'ne. (Jen-Agf 15:5)

Ja hän uskoo sen toivon, jossa ei toivoa ollut, että hänen piti oleman monen pakanan isän, sen jälkeen kuin hänelle sanottu oli: niin pitää sinun siemenes oleman.

19 Abrahamu'a 100'a kafuzage maniteno keana avufgamo'a mofavre eri fore huga osigeno, Sara'enena tvavateno mofavre kasentega osu'neanagi, Abrahamu'a amentinti hu'neazana otre'ne.

Ja ei hän tullut heikoksi uskossa eikä katsonut kuollutta ruumistansa, ehkä hän jo lähes sadan ajastajan vanha oli, eikä Saaran kuollutta kohtua.

20 Anumzamo'ma huvempa hunte'nea zankura Abrahamu'a tare rimpa osu'neanki, amentintimo'a mago'ane hankavenetigeno anazamo'a Anumzamofona ragia ami'ne.

Mutta ei hän epäillyt ensinkään Jumalan lupauksesta epäuskolla, vaan oli vahva uskossa ja antoi Jumalalle kunnian,

21 Anumzamo'a huvempama hunante'neazana amane hunantegahie huno rimpa fru Abrahamu'a erine.

Ja oli täydellisesti vahva siitä, että mitä Jumala lupaa, sen hän myös voi tehdä.

22 E'ina hu'negu Abrahamu'ma amentinti hu'nea zanku, Anumzamo'a fatgo nere huno hunte'ne.

Sentähden se on myös hänelle vanhurskaudeksi luettu.

23 Anumzamo'a Abrahamunku fatgo nere huno hunte'neana, agrake azahu'za erisia zanku huno kreonte'neanki,

Niin ei se ole ainoastaan hänen tähtensä kirjoitettu, että se hänelle luettu oli,

24 tagriku enenku huno krente'naze. Jisasi'ma fri'nefinti azeri oti'nea Rantimofonte tamentintia hunentonkeno, Anumzamo'a tazeri agru hurante'ne.

Vaan myös meidän tähtemme, joille se myös pitää luettaman, kuin me sen päälle uskomme, joka meidän Herran Jesuksen kuolleista herätti,

25 Na'ankure tagri kumiku Jisasina atregeno efri'nemofo azeri oti'nea zamo, Anumzamofo avurera tagrira tazeri fatgo vahera se'ne.

Joka meidän synteimme tähden on annettu ulos, ja meidän vanhurskauttamisemme tähden herätetty ylös.