< Sams-Zgame 72 >

1 Anumzamoka fatgoma huno refkoma hu' avu'ava zana kini nera neminka, fatgo kavukva zanka'a kini ne'mofo nemofona amio.
Salomon. Jumala, anna tuomios kuninkaalle, ja vanhurskautes kuninkaan pojalle,
2 Fatgo avu'ava huno vaheka'a refko hunezmanteno, zamunte omne vahera fatgo avu'ava hunezmanteno kegava huzmantesie.
Että hän veis sinun kansas vanhurskauteen, ja auttais sinun raadollistas.
3 Ranra agonaramimo'za knare huno manifru hu nomani'za avre'za vahetera ne-enageno, neone agonaramimo'za fatgo avu'ava zamofona nena raga'a rentegahaze.
Vuoret tuokaan rauhan kansalle, ja kukulat vanhurskauden.
4 Zamunte omane vahera zamahonekeno, maka zanku'ma upa'ma nehaza vahe'mokizimi mofavreramina zamagu nevazino, vahe'ma ha'ma renezmantaza vahera zamazeri haviza hugahie.
Hänen pitää raadollisen kansan oikeudessa pitämän, ja köyhäin lapsia auttaman ja särkemän pilkkaajat.
5 Zagema reno nevanigeno ikamo'ma remsa nehanire, fore'ma hu anante anante'ma hu'za vanaza vahe'mo'za korora hunegante'za monora hugante vava hu'za vanaze.
Sinua peljätään, niinkauvan kuin aurinko ja kuu ovat, lapsista niin lasten lapsiin.
6 Hagi kini ne'mo'ma vahe'ma kegavama hania avu'ava zamo'a, menima apri'nea apepate'ma ko'ma runteankna nehuno, mopafima atako'ma runteankna hugahie.
Hän laskee alas niinkuin sade heinän sängelle, niinkuin pisarat, jotka maan lioittavat.
7 Kini ne'mo'ma kegavama hania kna'afina, Anumzamofoma amage'manentaza vahe'mo'za mani'za zmifina knare hu'za hagegahaze. Ikamo'ma remsama nehanifima maka'zama hanaza zamo'a, knare zanke huno tretre hanie.
Hänen aikanansa vanhurskas kukoistaa, ja on suuri rauha siihen asti, ettei kuuta enää olekaan.
8 Hagi mago hagerinteti'ma vuno mago hagerintema vanigeno, Yufretisi tinteti'ma vuno, mopa atumparegama vuno e'noma haniana, ana kini ne'mo miko vahera kegava hanie.
Hän hallitsee merestä mereen ja virrasta maailman ääriin.
9 Hanki hagage kokampima nemaniza vahe'mo'za agrite zmarena emere'za kepri nehanageno, ha' vahe'aramimo'za zamavugosaregati avuga masene'za kugusopa negahaze.
Häntä pitää korven asuvaiset kumartaman, ja hänen vihollisensa pitää tomun nuoleman.
10 Hanki Tasisi kumate kini vahe'mo'zane, hageri amu'nompima nemaniza vahe'mo'zanena takisi zagoa eri'za kini nera eme amigahaze. Ana nehanageno Seba kumate kini ne, Seba'enena ana hu'za musezana eri'za kini nera eme amigahaze.
Kuninkaat meren tyköä ja luodoista pitää lahjoja kantaman: kuninkaat rikkaasta Arabiasta ja Sebasta pitää annot tuoman.
11 Maka kini vahe'mo'za agrite kepri hunentesageno, maka kokankoka vahe'mo'za agri eri'za erintegahaze.
Kaikki kuninkaat pitää häntä kumartaman, ja kaikki pakanat pitää häntä palveleman.
12 Na'ankure zamunte omne vahe'mo'zama krafagema nehanageno'a, agra antahizmino zamagu vazigahie. Vahe'mo'za zamazeri havizama nehazage'zama, vahe'mo'zama zamazama nosaza vahera, agra zamaza hugahie.
Sillä hän vapahtaa huutavaisen köyhän, ja raadollisen, jolla ei ole auttajaa.
13 Zamunte omne vaheku'ene maka zanku'ma upama nehaza vahekura agra asunku hunezmanteno zamagu' vazi'nige'za ofrigahaze.
Hän on armollinen vaivaiselle ja köyhälle, ja köyhäin sielua hän auttaa.
14 Vahe'mo'zama knama zami'za zamazeri haviza nehu'za, ha'ma rezmantaza vahera zamahokeno zamagu vazigahie. Na'ankure agri avurera vahera raza mani'naze.
Hän lunastaa heidän sielunsa petoksesta ja väkivallasta, ja heidän verensä luetaan kalliiksi hänen silmäinsä edessä.
15 Kini ne'moka zazate manigahane! Seba kumateti golia eri'za kagri eme kamisaze. Maka zupa kagrikura nunamuna hunegante'za, asomu kea hugantesaze.
Ja hän elää ja hänelle pitää annettaman kultaa rikkaasta Arabiasta, ja häntä alati kumartaen rukoiltaman, joka päivä pitää häntä kiitettämän.
16 Ama mopafina witimo'a rama'a nehanigeno, agonafinena witimo'a hageno, marerino umase emase hanie. Lebanoni zafaramimo'ma nehiaza huno zafa ragamo'a knare huno renentenigeno, ran kumapima nemaniza vahe'mofo nomani'zamo'a tra'zama hageno tretre hiankna huno, knare'za huno afovage huno tretre hugahie.
Pivo jyviä pitää niin oleman maassa ja vuorten kukkuloilla, että sen hedelmä pitää häälymän niinkuin Libanon; ja kaupungin asuvaiset pitää kukoistaman niinkuin ruoho maan päällä.
17 Hanki kini ne'mofo agimo'a mevava huno nevina, zagemo'ma me'neno'ma remsama huno vania kna'afina kini ne'mofo agia erisga hugahaze. Anumzamo'ma agri'ma asomu'ma hunte'neankna huno maka ama mopafi vahera asomura hunezmantesige'za nege'za ana nera husga huntesaze.
Hänen nimensä pysyy ijankaikkisesti: niinkauvan kuin aurinko on, ulottuu hänen nimensä jälkeentulevaisille; ja he tulevat siunatuksi hänen kauttansa: kaikki pakanat ylistävät häntä.
18 Ra Anumzana Israeli vahe Anumzamofona agi'a ahentesga hanune. Agrake'za knare huno mareri agatere avu'ava zana erifore nehie.
Kiitetty olkoon Herra Jumala, Israelin Jumala, joka yksinänsä ihmeitä tekee!
19 Ra Anumzamofona hihamu masa'ane agi'a ahentesga huvava hanune! Hankavenentake masa'amo'a maka ama mopafina remsa hanie! Tamage! Anazana fore hanie.
Ja kiitetty olkoon hänen kunniansa nimi ijankaikkisesti; ja kaikki maa täytettäköön hänen kunniastansa, amen! amen!
20 Jesi nemofo Deviti nunamumo'a amare eme vagare'ne.
Davidin, Isain pojan, rukoukset loppuvat.

< Sams-Zgame 72 >