Sams-Zgame 2
1 Na'a agafare ama mopafima me'nea kumatamimpi vahe'mo'za hara hunakura oku'a nanekea retro nehazage'za, vahe'mo'za nena'a fore osia nanekea oku'a retro hu'za vano nehaze?
Miksi pakanat kiukuitsevat, ja kansat turhia ajattelevat?
2 Hagi Ra Anumzamo'ma masavema freno huhamprinte'nea kini ne'mofone, Anumzamofonena hara huznantenakura ama mopafi kini vahetamimo'za retrotra nehazageno, kva vahe'mo'zanena ome eritrua nehaze.
Maan kuninkaat hankitsevat itseänsä, ja päämiehet keskenänsä neuvoa pitävät Herraa ja hänen voideltuansa vastaan.
3 Ana hute'za anage nehaze, tagri'ma nofi'ma rerantena'a zana rukampru nehuta, kegavama huneranta'a zana zanatreta fru huta manisune hu'za nehaze.
Katkaiskaamme heidän siteensä, ja heittäkäämme meistä pois heidän köytensä.
4 Monafima kini tra'are'ma mani'nea kini ne'mo'a zamagiza neregeno, Ra Anumzamo'a kiza zokago ke hunezmante.
Mutta joka taivaissa asuu, nauraa heitä: Herra pilkkaa heitä.
5 Ana nehuno arimpahe zampinti kea hunezmino, rimpa akahe ke huno zamazeri koro nehuno amanage hugahie,
Kerran hän puhuu heille vihoissansa, ja hirmuisuudessansa peljättää heitä.
6 Nagra'ni'a Saioni ruotge agonanire kini ne'ni'a azeri oti'noe.
Mutta minä asetin kuninkaani Zioniin, pyhälle vuorelleni.
7 Ra Anumzamo'ma trakema anaki namiankea zmasamigahue, Ra Anumzamo'a amanage huno nasmie, Kagra nenamofoga maninke'na, menina nagra kavre'na negafa'za hue. (Hibru 1:5-5)
Minä tahdon saarnata senkaltaisesta säädystä, josta Herra minulle sanoi: Sinä olet minun poikani, tänäpänä minä sinun synnytin.
8 Nantahigege'na ama mopafi kumatmina kami'nena erisanti haresankeno, maka mopamo'a kagri'za segahie.
Ano minulta, niin minä annan pakanat perinnökses ja maailman ääret omakses.
9 Kazampina aini azompaka'a erinenka vahera kegava hunezmantenka, mopa kavo rufuzafupeankna hunka, ana vahetmina ana azompareti rufuzafupegahane. (Rev-Hufo hu'nea naneke 2:27)
Sinun pitää särkemän heitä rautaisella valtikalla, ja niinkuin savisen astian heitä murentaman.
10 E'ina hu'negu menina kini vahetmimota knare antahi'za e'nerinkeno, ama mopafi kva vahe'mota tamavumro kea antahiho.
Nyt te kuninkaat, siis ymmärtäkäät, ja te maan tuomarit, antakaat teitänne kurittaa.
11 Ra Anumzamofona koro hunteta agoraga'a mani'neta eri'zana erinenteta, tamahirahi nere'na koro hunteta agoraga'a mani'neta musena hiho.
Palvelkaat Herraa pelvossa, ja iloitkaat vavistuksessa.
12 Aru arimpa ahesigeno'a tamahe fanane hanigi, nemofona agihene, agona hene hiho. Na'ankure teve anefakna huno arimpama he'zamo'a, ame huno ruhagna hugahie. Agripima frakisu'za vahe'mo'za muse hugahaze.
Antakaat suuta pojalle, ettei hän vihastuisi, ja te hukkuisitte tiellä; sillä hänen vihansa syttyy pian. Mutta autuaat ovat kaikki ne, jotka häneen uskaltavat.
