Sams-Zgame 137

1 Babilonima me'nea tintamimofo ankenarega mani'neta, Jerusalemi kumakura tagesa nentahita zavira te'none.

Babelin virtain tykönä me istuimme ja itkimme, kuin me Zionin muistimme.

2 Zavenama neheta zagame'ma nehuna hapuramina, wilo zafaramimpi runtani'none.

Kanteleemme me ripustimme pajuihin, jotka siellä olivat.

3 Na'ankure kinama hurante'naza vahe'mo'za tagrikura, zagame nehinketa antahisune hu'za kazikazi hu'naze. Tatama tami'za tazeri havizama nehaza vahe'mo'za hu'za Saioni agonamofo agirevare zagamera nehinketa musena hamneno hu'za tutu hu'naze.

Siellä he käskivät meidän veisata, jotka meitä vankina pitivät, ja iloita meidän itkussamme: Veisatkaat meille Zionin virsiä.

4 Ana hianagi ru vahe mopafima emani'nonana inankna huta Ra Anumzamofo zagamera hugahune?

Kuinka me veisaisimme Herran veisun vieraalla maalla?

5 Nagrama Jerusalemi kuma'mokagu'ma nagane'ma kanisugeno'a, naza tamaga'amo'ma eri'zama e'neria eri'zana mago'enena e'origahie.

Jos minä unohdan sinua, Jerusalem, niin olkoon oikia käteni unohdettu.

6 Nagrama Jerusalemi kuma'mokagu'ma nagane'ma nekani'na, Jerusalemi kuma'mokagu'ma ugota musezani'a mani'nane hu'nama osanugeno'a, nagefunamo'a marerino navagu'nafare ome rukamaresie.

Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen minä tee Jerusalemia ylimmäiseksi ilokseni.

7 Babiloni vahe'mo'zama Jerusalemi kuma'ma ha'ma eme hunte'za eri'za zupama, Idomu vahe'mo'za hu'za, Jerusalemi kumara maka tapage tapagu hutrenkeno havizantfa hinoma hu'za kezama ati'naza zankura, Ra Anumzamoka kaganera okanio.

Herra, muista Edomin lapsia Jerusalemin päivänä, jotka sanovat: repikäät maahan hamaan hänen perustukseensa asti.

8 Babiloni kuma'moka havizantfa hugahananki kagesa antahio. Tagrite'ma hurante'nana avu'ava zante'ma, nonama hugantesia vahe'mo'a muse hugahie.

Sinä hävitetty tytär, Babel; autuas on, se joka sinulle kostaa, niinkuin sinä meille tehnyt olet.

9 Ana'ma hania vahe'mo'a Babiloni kuma'moka ne'onse mofavre nagaka'a zamazeriteno, haveraminte ruhapakopatino zmahegahie.

Autuas on se, joka piskuiset lapses ottaa ja paiskaa kiviin.