< Sams-Zgame 126 >
1 Israeli vahe'ma kinama ome hu'naza vahe'ma Ra Anumzamo'ma ete zamavarenoma Jerusalemi kumate'ma egeta, tagra ava'na negompi huta hu'none.
Matkalaulu. Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, niin me olimme kuin unta näkeväiset.
2 Ana zupa tagra tusi kizazokago nehuta, zagame huta muse hu'none. Ana'ma nehunke'za ana zupa kokankoka vahe'mo'za amanage hu'naze. Ra Anumzamo'a ruzahu'za huno Israeli vahera zamaza hie hu'za hu'naze.
Silloin oli meidän suumme naurua täynnä, ja kielemme riemua täynnä; silloin sanottiin pakanain keskuudessa: "Herra on tehnyt suuria heitä kohtaan".
3 Tamage, Ra Anumzamo'a ruzahu'za huno tagrira taza higeta tusi muse hu'none.
Niin, Herra on tehnyt suuria meitä kohtaan; siitä me iloitsemme.
4 Negevi hagage kokampima tima enevuno mikazama eri kasefa'ma nehiaza hunka, knare'zanu Ra Anumzamoka ante vitenerantenka tazeri kasefa huo.
Herra, käännä meidän kohtalomme, niinkuin sadepurot Etelämaassa.
5 Zavi'manete'za avimzama nehankresaza vahe'mo'za ranke hu'za muse zagame nehu'za ne'zana hamaregahaze.
Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten leikkaavat.
6 Avimzama hankre'naku'ma eri'za kantegama nevu'za, zavitemema nevanamo'za, hozafinti'ma ne'zama hamre'za nontegama eri'za ne-esuza ranke hu'za muse zagamera nehu'za eri'za egahaze.
He menevät itkien, kun kylvösiemenen vievät; he palajavat riemuiten, kun lyhteensä tuovat.