Sams-Zgame 109

1 Anumzana kagri kagima ahentesgama nehua Anumza mani'nananki, kagasasana eri taganenka omanio.

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Jumala, minun kiitokseni, älä vaikene.

2 Na'ankure kefo avu'ava'zama nehu'za krunagema nehaza vahe'mo'za, zamagira reaka hu'za nazeri haviza hu nanekea nehu'za, havige hunante'za vano nehaze.

Sillä he ovat jumalattoman ja pettäväisen suunsa avanneet minua vastaan: he puhuvat minun kanssani viekkaalla kielellä,

3 Maka kazigatira huhaviza hunenantaza kemo nazeri kanegigeno, mago agafa'a omane'nea zante zamagra nenahaze.

Ja myrkyllisillä sanoilla ovat he minun piirittäneet, ja sotivat minua vastaan ilman syytä.

4 Nagra navesi nezmante'na, nunamu huzmante noanagi, zamagra rukrahe hu'za osu'noa zanku havi naneke hunante'naze.

Että minä heitä rakastan, ovat he minua vastaan; mutta minä rukoilen.

5 Knare avu'ava zama huzmantoa zantera, nona hu'za havi avu'ava hunante'naze. Ana nehu'za nagra navesi zmantoanagi, nagrira navesi onante'za zamavesra hunante'naze.

He osoittavat minulle pahaa hyvän edestä ja vihaa rakkauden edestä.

6 Kefo avu'ava'ma nehia vahe huntegeno ha'ma renenantea vahera keaga hunteno, Agri ha' vahe huntegeno keaga hunteno.

Aseta jumalattomat hänen päällensä, ja perkele seisokaan hänen oikialla kädellänsä.

7 Hagi keaga'ama refko hania ne'mo'ma naneke'ama nentahino'a, hago hazenke hu'ne huno hugahie. Ana nehuno ana ne'mo'ma nunamuma huno e'neana, ana nunamumo'a kumizase'ne.

Koska hän tuomitaan, niin lähtekään siitä ulos jumalattomana, ja hänen rukouksensa olkoon synti.

8 Atregeno ana ne'mo'a ame huno nefrisigeno, mago vahe'mo agri nona eri'noe.

Olkoon hänen päivänsä harvat, ja hänen virkansa ottakoon toinen.

9 Agri mofavre naga'mo'za megusa nemanisageno, nenaro'a kento a' manisanie.

Hänen lapsensa olkoon orvot, ja hänen emäntänsä leski.

10 Ana ne'mofo mofavre naga'mo'za vano vano nehu'za, vahe zante meme hu'za vano nehu'za, havizama hu'nea nozamia atre'za afete hake'za vano hiho.

Käykään hänen lapsensa kulkiana, ja kerjätkään, ja etsikään elatuksensa köyhyydessänsä.

11 Hagi ana ne'mo'ma mago vahe'mofo zama nofi'ma hu'neno omi'nesia zantera, anazamofo nafa'amo'a eme ana ne'mofo fenozana eri vagaregahie. Ana nehanige'za ru kumate vahe'mo'za e'za, amuhoma huno eri atruma hu'nea feno zama'a maka eri'za vugahaze.

Kaikki mitä hänellä on, korkorahainen ottakoon, ja muukalaiset repikään hänen hyvyytensä.

12 Mago vahe'mo'a ana ne'mofonkura asunkura hunteno knare avu'avara huonteno. Ana nehina ana ne'mofo megusa mofavre nagara zamasunkura huozmantegahaze!

Älköön kenkään hänelle hyvää tehkö, eikä yksikään armahtako hänen orpojansa.

13 Ana nehanigeno agripinti'ma fore'ma hanaza mofavre nagara ana maka fri vagaresage'za, henkama fore'ma hanaza vahe'mo'za ana vahera antahi ozamigahaze.

Hänen sukunsa olkoon hävitetty: heidän nimensä olkoon toisessa polvessa pyyhitty pois.

14 Ana ne'mofo agehemo'zama hu'naza kumira Ra Anumzamo'a aganera okanisie. Ana nehuno ana ne'mofo nerera'ma hu'nesia kumira avontafepintira eri otresie.

Hänen isäinsä pahat teot tulkaan muistoksi Herran edessä, ja hänen äitinsä synti ei pidä pyyhittämän pois.

15 Ra Anumzamo'a maka zupa ana vahe'mokizmi kumikura agesa antahi vava nehanige'za, ana ne'mofona vahe'mo'za mago'ene zamagesa antahi omigahaze.

Olkoon ne alati Herran kasvoin edessä, ja hukkukoon heidän muistonsa maan päältä,

16 Na'ankure ana ne'mo'a vahe'ma so'e avu'ava'ma huzmante zankura avesra nehuno, zamunte omane vahe'ene ke'onke zanku atupama nehaza vahera zamazeri haviza nehie. Ana nehuno zamarimpa zamatafima mani'naza vahera zamahe fri'ne.

Ettei hänellä ensinkään laupiutta ollut, vaan vainosi raadollista ja köyhää, ja murheellista tappaaksensa.

17 Ana ne'mo'a sifana kema vahe'ma huzmanteno zamazeri haviza hu zankura muse nehie. Ana hu'neanki menina agri sifna kemo sifna hunteno azeri haviza hanie. Ana ne'mo'a vahera zamazeri so'ea nosia neki, ana nera azeri so'ea osanie.

Ja hän tahtoi kirousta, sen myös pitää hänelle tuleman: ei hän tahtonut siunausta, sen pitää myös hänestä kauvas erkaneman.

18 Agrama vahe'ma sifna kema huzmantea zamo'a, avate'ma za'za kukenama eri antaniaza nehuno, tima negeno avufgafi ufreaza nehigeno, masavemo'ma zaferinafima ufreaza hu'ne.

Ja hän puki kirouksen päällensä niinkuin paitansa ja se meni hänen sisällyksiinsä niinkuin vesi, ja hänen luihinsa niinkuin öljy.

19 Hagi vahe'ma sifnama huzmante'nea zamo'a ete rukrahe huno agrite eno, kukenama antaniaza huno avufgare nemesigeno, maka zupama amu nofi'ma regeno afafafima meaza hino.

Se olkoon hänelle niinkuin vaate, jolla hän itsensä verhottaa, ja niinkuin vyö, jolla hän aina itsensä vyöttää.

20 E'inahu knazana Ra Anumzamo'a atresigeno eno, nagri'ma nazeri haviza hu kema nehaza vahera eme zamazeri haviza hanie.

Aivan näin tapahtukoon heille Herralta, jotka ovat minua vastaan, ja puhuvat pahoin minun sieluani vastaan.

21 Hianagi Ra Anumzana nagri Anumzamoka, kagraka'a kagigu nentahinka, enka eme naza huo. Na'ankure kavesi zankamo'a knare zantfa hu'neanki, nagu'vazinka ete navro.

Mutta sinä, Herra, Herra, tee minun kanssani sinun nimes tähden; sillä sinun armos on hyvä, pelasta minua.

22 Nagrira namunte omanege'na, maka zankura atupa hu'na mani'nogeno, tumo'nimo'a fakifaki nehuno nata negrie.

Sillä minä olen köyhä ja raadollinen: minun sydämeni on särjetty minussa.

23 Kinaga fre zagemo rentegeno namemo ome atupa hiaza hu'na, ome vagare'za nehu'na, ra kenu'mo atafari ramiaza nehue.

Minä menen pois niinkuin varjo, koska se kulkee pois, ja pudistetaan ulos niinkuin kaskaat.

24 Nagra ne'zama a'o hu'na manua zamo higeno narenafina hanave'a nomanegeno, navufgamo'a tari'vazino zaferinare ome akamare'ne.

Minun polveni ovat heikoksi tulleet paastosta, ja minun lihani on laihtunut lihavuudesta.

25 Vahe'mo'zama nagri'ma nenage'za tusi kizazokago ke hunenante'za, zamasenia rugenka hu'naze.

Ja minun täytyy olla heidän pilkkansa: koska he minun näkevät, niin he päätänsä pudistavat.

26 Ra Anumzana nagri Anumza mani'nananki naza hunka, vagaore mevava kavesi zanteti nagu'vazio.

Auta minua, Herra minun Jumalani: auta minua sinun armos perästä,

27 Ama ana zama nehana zankura, Ra Anumzamo Agra'a azanuti agura nevazie hu'za ke'za antahi'za hiho.

Että he tuntisivat sen sinun kädekses, ja että sinä Herra sen teet.

28 Zamagra nagrira kazusi hunantegahaze. Hianagi kagra asomu hunantegahane. Nagrira nazeri haviza hugahaze. Hianagi zamagrira zamazeri haviza hananke'za zamagazegu hugahaze. Hianagi kagri eri'za vahe'mo'a musenkase hugahie.

Koska he sadattavat, niin siunaa sinä: koska he karkaavat minua vastaan, niin tulkoon he häpiään, mutta sinun palvelias iloitkaan.

29 Nagri'ma havigema hunante'naza vahe'mo'za zmagazezamo'a refitezmantegahie. Ana nehanageno za'za kukenamo'ma rufiteaza huno zamagazemo'a refitezmantegahie.

Olkoon minun vainolliseni häväistyksellä puetut, ja olkoon häpiällänsä verhotetut niinkuin hameella.

30 Ra Anumzamofona tusiza hu'na susu hunente'na, vahe'ma atruma hanaza amu'nompima mani'nena, agri agi'a ahentesga hugahue.

Minä kiitän suuresti Herraa suullani, ja ylistän häntä monen seassa.

31 Na'ankure Agra maka zanku'ma atupa'ma nehaza vahe kaziga mani'neno, vahe'mo'zama zamazeri havizama nehu'za zamahe frinaku'ma nehazageno'a Agra zamaza nehie.

Sillä hän seisoo köyhän oikialla kädellä, auttamassa häntä niistä, jotka hänen sieluansa tuomitsevat.