Sams-Zgame 107
1 Ra Anumzamofona susu huntesnune. Na'ankure agra knare avu'ava hu'neranteankino, avesimaranteno knare'ma hunerantea avu'avazamo'a mevava huno vugahie.
Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
2 Ra Anumzamo'ma ha' vahe zamazampinti'ma tamagu'vazino tamavre'nenia vahe'mota, ranke huta Ra Anumzamo ha' vahe'mofo zamazampinti tagu'vazino tavre'ne huta huama huta vahera zamasamiho.
Niin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on lunastanut ahdistuksen alta
3 Na'ankure zage hanati kazigane, zage fre kazigane, noti kazigane, sauti kaziganema ru vahe moparegama umani emanima huta kinama huta mani'nazaregatira, agra ete zamavare atru hu'ne.
ja koonnut pakanamaista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta.
4 Mago'amo'za vahe omani ka'ma kokampi vano vano nehu'za, manisnaza rankumaku hake'nazanagi onke'naze.
He harhailivat erämaassa, autiossa, tiettömässä maassa, löytämättä asuttua kaupunkia.
5 Ne'zankura zamaganetege'za tinku'enena hagage nehu'za fri'za hu'naze.
Heidän oli nälkä ja jano, heidän sielunsa nääntyi heissä.
6 Ana kna zampima manine'za, Ra Anumzamofontega zavi krafa hazageno, ana kna zampintira zamagu'vazino ete zamavare'ne.
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
7 Agra knare huno zamavare fatgo huno umanisaza rankumate zamavareno vu'ne.
Ja hän ohjasi heidät oikealle tielle, niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin.
8 Zamatrenke'za Ra Anumzamofona vagaore mevava avesi zama'agura susu hunente'za, knare avu'ava'ma huzmante'nea zanku'enena humuse hunteho.
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa, hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
9 Tinku'ma avesiaza huno maka zanku'ma ave'nesia vaheran eri knare hunente. Ne'zanku'ma hiaza huno maka zanku'ma aga'ma netea vahera, knare zantaminu agu'afina antevinete.
Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä.
10 Mago'a nagara tusi haninkino antrako hu'nefi, seni nofiteti kina huzmantage'za zamatagu nehu'za mani'naze.
He istuivat pimeydessä ja synkeydessä, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin,
11 Na'ankure Ra Anumzamofo nanekea ha'arente'za zamefi hunemiza Marerisa Anumzamo'ma hihoma huno huzmantea nanekea amagera onte'nazagu anara hu'naze.
koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon.
12 E'ina agafare Anumzamo'a zamazeri anteramisige'za akohe'za manisazegu, zamatrege'za tusi maraguzati'za knanentake eri'zana eri'naze. Ana nehu'za traka hu'nazanagi, mago vahe'mo'e hunora zamaza osu'ne.
Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä; he sortuivat, eikä ollut auttajaa.
13 Ana knaza zamifima zamagrama mani'ne'za, Ra Anumzamofontega zavi krafa hazageno, ana knazampintira zamaza huno zamagu'vazi'ne.
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
14 Tusi hani zampinti'ene fri'zamofo turunapima mani'nazafintira Anumzamo'a zamavare atineramino, seni nofimo'ma kinama rezmante'nea zana katufezmante'ne.
Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.
15 Ana'ma hanige'za zamatrenke'za Ra Anumzamofona vagaore mevava avesi zama'agura susu hunente'za, knare huno hentofa avu'ava'ma huzmante'nea zanku'enena susu hunteho.
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
16 Bronsireti'ma tro hu'naza kahana rurapage huno rufuzafupenetreno, kafama erigi'za rentrako nehaza ainia rufutagi atre'ne.
Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat.
17 Zamagrama agri ke'ama ontahi avu'ava'ma hazazamo'a, negi vahe'mofo avu'ava'za tro nehu'za, kumi'ma haza nona'a knafina ufre'za zamatazana eri'naze.
He olivat hulluja, sillä heidän vaelluksensa oli syntinen, ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden.
18 Ne'zama ne'zankura zamavesra nehu'za, fri'zamofo kahantera erava'o nehaze.
Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa, ja he olivat lähellä kuoleman portteja.
19 Ana knazamo'ma zamazeri haviza hige'zama manine'za, Ra Anumzamofontega zavi krafa hazageno, ana hazenkefintira zamagu'vazino zamavare atirami'ne.
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
20 Anumzamo'a naneke'a huntegeno eno zamazeri neganamreno, frinaku'ma nehazafintira eme zamagu'vazi'ne.
Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta.
21 Ana hu'negu zamagra Ra Anumzamofona vagaore mevava avesi zama'agu'ene, knare avu'ava'ma huzmante'nea zanku'enena susu huntegahaze.
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
22 Ana nehu'za muse ofa Anumzamofontega Kresramana nevu'za, knare avu'ava'ma hu'nea zankura zagame hu'za musenkase nehu'za huama hiho.
Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töitään.
23 Mago'amo'za ventefi mani'za hagerimofo agofetu vu'za e'za hu'za ru moparega fenozana eri'za zagore ometre emetre nehaze.
He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä.
24 Ana vahe'mo'za zamagranena Ra Anumzamo'ma hankave eri'zama eri'nea zana ke'za antahi'za nehu'za, knare zantfama hu'nea zantamima hagerimofo agu'afima tro'ma hunte'nea zanena ke'naze.
He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä.
25 Anumzamo'a hankave zaho huntegeno eno hagerina eme vazi'zoregeno, hagerimo'a kranto kranto nehie.
Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot.
26 Ana nehuno anama mani'naza ventea erisga huno ame'nagame monafi mareriteno, atregeno hagerimpina amefenkame uneramie. Ana'ma higeno'a ventefima vanoma nehaza vahe'mo'za koro hu'za tusi zamagogogu nehaze.
He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta.
27 Ana nehu'za ventefima vanoma nehaza vahe'mo'za aka tima ne'nea vahe'mo'ma neginagi nehuno, traka huno umse emase hiaza nehu'za, ventema agu'vazi antahi'zazmimo'a vagare'ne.
He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi.
28 Ana knazamo'ma zamazeri havizama nehige'za, Ra Anumzamofontega kezati'zageno, ana knaza ramimpintira zamagu'vazino zamavare'ne.
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan.
29 Anumzamo'a hagerimofona akohenka manio huno magoke zupa higeno, hagerimo'ma kranto kranto'ma nehia agasasamo'a urami avazage'ne.
Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät.
30 Hagerimo'ma ome avamazagegeno'a ventefima vano nehaza vahe'mo'zama nege'za tusi muse nehazageno, vunaku'ma haza kumate'ma me'nea tinkenarega zamavare so'e huno zamagu'ma vazisaza kumatega vu'ne
He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan.
31 E'ina hu'negu Ra Anumzamofona vagaore avesi zama'agura susu hunente'za, knare avu'ava'ma huzmante'nea zanku'enena susu huntegahaze.
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
32 Anumzamofo vahe'ma atruma hanafina Agri agi'a ahentesga nehu'za, kva vahe'ma atruma hanafinena husga huntegahaze.
Kunnioittakoot häntä kansan seurakunnassa ja vanhinten kokouksessa häntä ylistäkööt.
33 Tirama ne-ea tintamina Anumzamo'a eriranegeno hagege mopa fore nehigeno, tima nehanatia kampuitamina eri ranegeno mopamo'a hagege hu'ne.
Hän muutti virrat erämaaksi ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
34 Ana nehuno masave nentake'ma hu'nea mopafina, higeno hagemo'a aviteno mopa eri haviza hu'ne. Na'ankure ana mopafima nemaniza vahe'mo'zama havi avu'avazama hu'naza zanku huno anara hu'ne.
hedelmällisen maan suola-aroksi, sen asukasten pahuuden tähden.
35 Hianagi hagege kokampina Anumzamo'a higeno tirura mare'nevazigeno, ka'ma kokampina higeno tintamimo'a rama'a eforera huno ne-e.
Hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi.
36 Ana'ma huteno'a ne'zanku'ma zamaga'ma netea vahera zamavareno ana mopafina vige'za umanine'za, nona ki'za ranra kumatmina erifore hu'za mani'naze.
Ja hän asetti nälkäiset sinne asumaan ja he rakensivat kaupungin asuaksensa.
37 Ana mopafina hoza ome eri'za nente'za, waini hozanena antazageno raga rentege'za rama'a tagi'naze.
Ja he kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat satoisan hedelmän.
38 Anumzamo'a vahe'a asomu huzmantege'za rama'a mofavre kasezamante'za eri hakare nehazageno, bulimakao afu'mo'zanena rama'a forehu hakare hu'za vu'naze.
Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, ja hän antoi heille paljon karjaa.
39 Hagi zamagra rama'a vahe'ma mani'nazaretira ome osi osi hume vu'za osi'a vahe mani'nazagu ha' vahe zamimo'za hara eme huzmagatere'za zamazeri zamagaze nehu'za, zamata nezami'za tusi knaza zamizage'za zamasunku zampi mani'naze.
Ja kun he vähentyivät ja vaipuivat onnettomuuden ja huolten painon alla,
40 Ra Anumzamofo vahe'ma ha'ma eme huzmantaza vahe'mokizmi kva vahetera, Anumzamo'a arimpa ahe'zana erikaha hutrege'za, ka'ma kokampina kanku hazagre'za vano vano nehaze.
niin hän, joka vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa,
41 Hianagi zamunte omane vahe'mo'zama knafima mani'nazageno'a, Anumzamo'a zamaza huno zamavare netreno, sipisipi afu'mo'zama nehazaza huno zamazeri hakare hige'za, rama'a mofavre zamante'za eri hakare nehaze.
hän kohotti köyhän kurjuudesta ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat.
42 Fatgo avu'ava'zama nehaza vahe'mo'za ana zama nege'za muse nehanage'za, kefo avu'avazama nehaza vahe'mo'za kea osu zamagira hamunki'za mani'naze.
Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa.
43 Hagi iza'o knare antahi'zama me'nesia vahe'mo'a ama ana zankura agesa anteno nentahino, Ra Anumzamofo vagaore mevava avesi zama'a keno antahino hugahie.
Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin ja ajatelkoon Herran armotekoja.
