Mani'zanti Mofo Nanekee 7
1 Mofavre'nimoke, Keni'a nentahinka, kasegeni'a eri kagu'afi antegeno raza segantena kva huo.
Poikani! kätke minun sanani, ja pidä tykönäs minun käskyni.
2 Kasegeni'ama amage antesanana kagra kasefa hunka nemaninka, rempima hugamisua zana kavurgama kegava nehanankna hunka kegava huo.
Ota vaari minun käskyistäni, niin sinä elää saat, ja minun laistani, niinkuin silmäs terästä.
3 Kazeri kagesa hanigu rini kazampi antaniankna hunka kantu kagu'afi tumoka'are krento.
Sido ne sormiis, kirjoita ne sydämes tauluun.
4 Knare antahintahigura nensaro'e nehunka, antahi amahu antahintahigura nenafu'e hunka huo.
Sano viiisaudelle: sinä olet sisareni, ja kutsu toimi ystäväkses,
5 Ve'ama mani'nesia a'mo'ma kazeri savri'ma hu'zama nehinkeno'a, ana kemo'a kaza nehina rugazigati a'mo'ma kazeri savri hunaku'ma masavenkema nehanigeno'a, anankemo'a kagu'vazigahie.
Että hän sinua varjelis muukalaisesta vaimosta, ja vieraasta, jonka sanat sileät ovat.
6 Mago zupa mani'ne'na noniamofona zaho eri kampinti negogeno,
Sillä minä kurkistelin huoneeni akkunasta läpi häkin.
7 mago'a nehazave enevazafina kogeno amuno zamifina, mago nehaza ne'kanora, knare antahi'zama'a omane'nea ne' ke'noe.
Ja näin tyhmän nuorukaisen taitamattomain seassa, ja äkkäsin hänen poikain joukossa;
8 Agra monko'amofo nontava'onte vu'nea nonkaranka nevuno, ana a'mofo nonte vu'nea kampi ufreno vu'ne.
Joka käveli kaduilla hänen nurkkainsa taitse, ja asteli sitä tietä, joka meni hänen huoneeseensa.
9 Hanima huku'ma nehigeno hanimo'ma rentrako huzahifi anara hu'ne.
Hämärissä, kuin päivä ehtoolla oli, ja jo yö ja pimiä tuli:
10 Ana a'mo'ma kukenama hu'neana monko a'nemo'za nehazankna kukena hu'neno, ana ne'ma masavenkema asamino azeri savri'ma hanigura e'ne.
Ja katso, häntä kohtasi vaimo porton vaatteilla, kavala,
11 Ana a'mo'a kehagra hagra nehuno, nontera manirava oheno kankekanke nehige'za, rama vahe'mo'za ke'za antahi'za hu'naza are.
Tuima ja hillimätöin, jonka jalat ei pysyneet huoneessansa.
12 Ana a'mo'a hakarea zupa kampine, maketi kumapine, maka kaziga mani'neno vene'nema evazageno'a rezamaheno zamavazuma hanigu negea akino,
Nyt on hän ulkona, nyt kaduilla, ja väijyy joka nurkassa.
13 ana nehaza nera azeri anukiazamo antako hunenteno, avufga azeri oti'are avunutira negeno anage hu'ne,
Hän otti hänen kiinni, ja suuta antoi hänen ja sanoi häpeemättä:
14 Nagra menina narimpa fruma eri kresramana vugeno, huvempama hunte'noa kemo'a raga re'ne.
Minä olen tehnyt kiitosuhrin, ja olen tätäpänä täyttänyt lupaukseni:
15 Hu'negu kagriku hakare'na kagenaku oregati hago eme kage'na eri forehue.
Sentähden olen minä tullut sinua vastaan, varhain sinua etsimään, ja olen nyt sinut löytänyt.
16 Isipi vahe'mokizmi pse'ane tavravereti mase tafera hunte'noe.
Minä olen koreasti valmistanut vuoteeni Egyptin kirjavalla vaatteella,
17 Hago knare manama vuzantamina miama, aloima, sinamoninu mase tafepina rutri hu'na ahemna vunte'noe.
Ja olen hyvänhajuiseksi tehnyt kammioni mirhamilla, aloella ja kanelilla.
18 Hagi egeta umaseneta, zokagora nereta musena nehanukeno ko'aturanteno.
Tule, harjoittakaamme kyllin hekumaa aamuun asti, ja huvitelkaammme meitämme keskenämme rakkaudella.
19 Nenave'a nontera omani'neanki, hago afete ka vu'ne.
Sillä mies ei ole kotona: hän on pitkälle matkalle mennyt.
20 Zgomo'a ku'afina avite'negeno vu'neankino kora omegosianki ama ikamofona amu'nontega esia kante vu'ne.
Hän on ottanut rahasäkin myötänsä, ja tulee kotia äsken määrätyllä päivällä.
21 Ana a'mo'a masavenkema asamino avresia nanekea, rama'a naneke asami'ne.
Ja niin hän houkutteli monelöla sanalla, ja vaati häntä makialla puheella.
22 Ana ne'mo'a ame huno ve bulimakao afu aheku avazu hu'za nevazankna huno ana a'mofona avaririno vu'ne.
Hän meni hänen kanssansa nopiasti, niinkuin teurastettava härkä, ja niinkuin jalkapuuhun, jolla tyhmät rangoitaan.
23 Kevemo'ma tumo'ruragino ahesnia zankura agesa ana ne'mo'a nontahino, agra namamo hareno krifu anagintepi ufreankna nehuno, ahe frisia zankura nontahie.
Siihenasti kuin hän nuolilla ampuu hänen maksansa lävitse: ja niinkuin lintu itsensä kiiruhtaa paulaan, ja ei tiedä sitä hengellensä vaaralliseksi.
24 Hanki mofavre'nimote, tamagesa anteso'e hutma nanekeni'a antahiho,
Niin kuulkaat siis minua, minun lapseni, ja ottakaat vaari minun suuni sanoista.
25 Atrenkeno tamagu'amo'a ana a'mofo kerera amagera ontege, kavareno agri kantera ovino.
Älköön sydämes poiketko hänen tiellensä: älä salli sinuas vietellä hänen retkillensä.
26 Na'ankure ana a'mo'a rama'a vene'ne zamazeri haviza nehuno, zamahe fri'ne.
Sillä hän on monta haavoittanut ja langettanut, ja kaikkinaiset voimalliset ovat häneltä tapetut.
