< Mani'zanti Mofo Nanekee 26 >
1 Neginagi vahe'ma ragima amizamo'a, zage knafi ko' ariankna nehigeno, ne'zamo afure knafi ko' ariankna huno knarera nosie.
Niinkuin lumi suvella ja sede elonaikana, niin ei sovi tyhmälle kunnia.
2 Mago'mo'ma hazenkema osu'nenigeno kazusi hunte kema hanigeno'a, ana kazusi kemo'a kisave namamo mika zupa manigsa osuno hareno vano vano nehiankna huno, vahetera ana kazusi kemo'a forera osugahie.
Niinkuin lintu menee pois, ja pääskynen lentää, niin ei sovi salvaa kirous ilman syytä.
3 Hosi afura sefu knonu ahe'za azeri ante fatgo nehazageno, donki afumofona aeni zamagipina rente'naza zante zamavazu hu'za zamazeri fatgo nehaze. Hagi neginagi vahera kanonteti zamagumpi zamahe'za zamazeri fatgo hugahaze.
Hevoselle ruoska ja aasille ohjat, ja hullulle vitsa selkään.
4 Neginagi vahe'mofona neginagi naneke zamirera kenona huozamanto, anama hananana zamagri kna hunka neginagi vahe manigahane.
Älä vastaa tyhmää hänen tyhmyytensä jälkeen, ettes myös sinä hänen kaltaiseksensa tulisi.
5 Antahiso'e hutenka neginagi vahe'mo'za, neginagi nanekema hanaza nanekerera, kenona zmia huzamanto, ru zamagra antahisazana knare antahiza eri'none hugahaze.
Vastaa tyhmää hänen tyhmyytensä jälkeen, ettei hän näkyisi viisaaksi silmissänsä.
6 Neginagi vahe'mofoma katogema huntesankeno kema erino vaniazamo'a, mago kaga akafri atreankna nehuno, avuatga ti neankna hugahane.
Joka tyhmäin sanansaattajain kautta asian toimittaa, hän on niinkuin rampa jaloista, ja saa vahingon.
7 Neginagi vahe'mo'ma knare nomanizamofo nanekema hu'zamo'a, vahe'mofoma frino sti'nea agamo eri'za e'oriankna huno, ana naneke'amo'a erizana e'origahie.
Niinkuin nilkku voi hypätä, niin tyhmä taitaa puhua viisaudesta.
8 Neginagi antahi'zane vahe'ma ra zamagima zmizamo'a, kumi'atifima have erinteno ahe atrenaku anteankna nehie.
Joka tyhmälle taritsee kunniaa, on niinkuin joku heittäisi kalliin kiven kiviroukkioon.
9 Neginagi antahi'zane vahe'mo'zama knare nomanizamofo naneke hanazana, negi ti neno neginagi hu'nea vahe'mo, ave'ave nofi azampi azerineno traka truku huno vano hiankna nehie.
Sananlasku on tyhmäin suussa niinkuin orjantappura, joka juopuneen käsiin pistelee.
10 Neginagi antahi'zane vahe'ene karankama enevanaza vahe'ma zagore'ma eri'za erisazegu'ma zamavaresia zamo'a, keve ome ahetre emehetre huno rama'a vahe zamaheankna hugahie.
Taitava ihminen tekee kappaleen oikein; vaan joka taitamattoman palkkaa, hän sen turmelee.
11 Kramo'ma amu'ma atitrenere'ma eteno viaza hu'za neginagi vahe'mo'za koma nehaza neginagi zamavu'zmavara hutere nehaze.
Niinkuin koira syö oksennuksensa, niin on hullu joka hulluutensa kertoo.
12 Neginagi vahe'mo'za amuhama hazazamo'a, ama' antahi'zane vahe'ma mani'none hu'za antahiza vahera zamagateneraze.
Koskas näet jonkun, joka luulee itsensä viisaaksi, enempi on silloin toivoa tyhmästä kuin hänestä.
13 Kampine ra kumamofo kantamimpina ha' zaga laioni manine hu'za feru vahe'mo'za nehaze!
Laiska sanoo: nuori jalopeura on tiellä, ja jalopeura kujalla.
14 Kafamo'ma hantintenare'ma me'neno anagino erigino hiankna hu'za, feru vahe'mo'za nemasaza tafe zamire, rukrahe rukrahe nehaze.
Laiska kääntelee itsiänsä vuoteella niinkuin ovi saranassa.
15 Feru vahe'mo'a ne'zama ante tafepintira ne'zana erigahianagi, agipina erinteno nezankura avesra hugahie.
Laiska panee kätensä poveensa: ja se tulee hänelle työlääksi saattaa suuhunsa jälleen.
16 Feru vahe'mo'a agragu'ma antahiana, 7nia knare antahi'zane vahera, nagra zamagetere'noe huno nentahie.
Laiska luulee itsensä viisaammaksi kuin seitsemän, jotka hyviä tapoja opettavat.
17 Rumozama ha' frama nehazafima, anintaka huno kema hu'zamo'a, kramofo agesare avazu huno viankna nehie.
Joka käy ohitse ja sekoittaa itsensä muiden riitoihin, hän on senkaltainen, joka koiraa korvista vetää.
18 Tava'oma'are nemanimofoma revatga nehuno, kiza zokago ke hugantoe huno'ma nehimo'a, negi ne'mo teve nerea keve ome ahetre eme ahetre hiankna nehie.
Niinkuin se, joka salaa ampuu, tarkoittaa joutsella ja tappaa,
Niin on petollinen ihminen hänen lähimmäisillensä, ja sanoo: leikillä minä sen tein.
20 Hagege teve rampama omanesigeno'a, tevea rukru huno ontegahie. Hagi vahe zamefi kema hu'zama omanesigeno'a, ha' frama hu'zana omanegosie.
Kuin halot loppuvat, niin tuli sammuu, ja kuin kielikellot pannaan pois, niin riidat lakkaavat.
21 Tevemo'a tanknuzare tevea nereno hagage teve rampare rukru huno tevea nereankna hu'za keframa vazi vahe'mo'za, ha'ma hu'zana eri agafa nehaze.
Niinkuin hiilet tuleen, ja puut liekkiin, niin riitainen ihminen saattaa metelin.
22 Vahe'ma amefi agenke hu kemo'a, haganentake ne'zankna hu'neankino, vahe'mofo agu'afinka unefre.
Panettelian sanat ovat niinkuin haavat, ja käyvät läpi sydämen.
23 Vahe'ma azeri havizahu antahi'zama kagu'afima me'negenka, amne kagiteti'ma fru kema humisanana, mopa kavomofo amega'a silva masave frenteno eri knare hiankna hugahane.
Viekas kieli ja paha sydän on niinkuin saviastia hopian savulla juotettu.
24 Mago'mo'ma avesra hunentesia vahe'mofoma amega agiteti avurera so'e ke humigahianagi, agu'afina antahi muginente.
Vihamien teeskelee itsensä toisin puheellansa; mutta petos on hänen sydämessänsä.
25 Knare kema hanigenka ana kegura tamage hunka antahiomio, na'ankure agu'afina 7ni'a kasrino agote'zamo avite'ne.
Kuin hän liehakoitsee makeilla puheillansa, niin älä usko häntä; sillä seitsemän kauhistusta on hänen sydämessänsä.
26 E'i ana kefo antahi'zana frakigahianagi, mika veamo'za, kefo avu'ava'afi eama hanige'za kegahaze.
Joka pitää salavihaa, tehdäksensä vahinkoa, hänen pahuutensa tulee ilmi kokouksissa.
27 Iza'o kerima asentesimo'a, anama asentesia kerifi agra'a tamisigeno, iza'o havema rezahe huno marenerinimofona, ana havemo'a ete eramino havema retufeno marerino nevanimofona eme rehapatigahie.
Joka kuopan kaivaa, hän lankee siihen, ja joka kiven vierittää, se kierittää sen itse päällensä.
28 Havi kema hu vahe'mo'a, avesrama hunentea vahera, havige huno azeri havizahu ke hunente. Rumofo zante ke'neno masave kema hu'zamo'a, ruga'a vahera azeri haviza nehie.
Petollinen kieli vihaa rangaistusta, ja suu, joka myötäkielin puhuu, saattaa kadotukseen.