Matiu 3
1 Ana knafina mono ti frezmante Joni'a, Judia kaziga ka'ma mopafi ne-eno amanage huno Anumzamofo ke huama huno zamasmi'ne.
Niinä päivinä tuli Johannes Kastaja, ja saarnasi Juudean korvessa,
2 Kefozantamigu tamasunke huta tamagu'a rukrehe hiho. Na'ankure mona kuma'mo'a hago tava'o nehie.
Ja sanoi: tehkäät parannus; sillä taivaan valtakunta on lähestynyt.
3 Na'ankure korapa ama'na kegu kasnampa ne' Aisaia'a Joninku anagea hu'ne, Mago ageru'mo ka'ma mopafinti kezatino, Ramofo kana varinenteta, agri kana eri ante fatgo hiho hu'ne! (Ais 40:3)
Sillä tämä on se, josta sanottu on Jesaialta prophetalta, joka sanoo: huutavan ääni on korvessa, valmistakaat Herran tietä, tehkäät hänen polkunsa oikiaksi.
4 Joni'a kemori azokateti trohunte kena masi'neno, trazama nenaza afu'mofo akruteti amu'nofira nehuno, kenu'ene, afi' tumemofo rima'ane ne'ne.
Mutta Johanneksella oli vaate kamelin karvoista ja hihnainen vyö hänen vyöllänsä, ja hänen ruokansa oli heinäsirkat ja metsähunaja.
5 Anante Jerusalemi kumate vahemo'zane, Judia kazigati ene, ana mika Jodani kazigati vahe'mo'zane mika eri hantage'za Joninte etere hazageno,
Silloin meni hänen tykönsä Jerusalem, ja koko Juudea, ja kaikki maakunta Jordanin ympäriltä.
6 Joni'a Jodani timpi huama kumi'zmi hutere nehazageno, mono ti fre zamante'ne.
Ja he kastettiin häneltä Jordanissa, ja tunnustivat heidän syntinsä.
7 Hianagi agrama kege'za hakare'a Farisi vahe'ene, Sadusi vahe'ma mono ti frekure hu'za ageno, Joni'a anage huno zamasmi'ne, tamagra ha' osifavemofo mofavre nagare, aza tmasmino amuma ne-ea Anumzamofo rimpahe zampintira fregahaze huno tamasami'ne.
Mutta kuin hän monta Pharisealaisista ja Saddukealaisista näki tulevan kasteensa tykö, sanoi hän heille: te kyykärmetten sikiät, kuka teitä neuvoi pakenemaan tulevaista vihaa?
8 Ana hu'nagu raga rentenkeno, tamagu'a rukrehe hunaze huno tamage'za sena,
Tehkäät siis parannuksen soveliaita hedelmiä.
9 hagi Abrahamu'a nerfakita, tagra knare hu'none hutma osiho. Na'ankure nagrama tamagri'ma tamasamisuana, Anumzamo'a amne hanigeno ami havemo'a, Abrahamuna mofavre nagara fore humigahie.
Ja älkäät ajatelko itsellenne sanoa: Abraham on meidän isämme. Millä minä sanon teille: Jumala voi näistä kivistä Abrahamille lapset herättää.
10 Meninena hago sasumemo'a mika zafa agafare kriri'neankino, hakare zafamo knare ragama reontesia zafaramina, antagino tevefi mate'vuno atregahie.
Mutta jo myös on kirves pantu puiden juurelle: sentähden jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja tuleen heitetään.
11 Nagra amne tinteti mono tina fre nermantoe, tamagu'a rukrahe hanazegu, hianagi Agra henkama ne-emo'a nagrira nagatereno hihamu'ane ne' egahie, hige'na nagra Agri aganona (sendol) erizafiga osu'noe. Ruotge Avamuteti'ene tevenu'ene Agra mono tina fre ramantegahie.
Minä tosin kastan teitä vedellä parannukseen; mutta se, joka minun jälkeeni tulee, on väkevämpi minua, jonka kenkiä en minä ole kelvollinen kantamaan, hän kastaa teitä Pyhällä Hengellä ja tulella.
12 Witi ne'za eri atru hania kna hago atupa nehigeno, Agra vazihehehu azota azampi erino mani'ne. Hanki witi akru hare kuma eri hagro nehuno, anampinti nena'a zogirino erino nompi Agra ome nenteno, hona'a tevava tevefi krenkeno tegahie.
Jonka viskin on hänen kädessänsä, ja hän perkaa riihensä ja kokoo nisunsa aittaansa, mutta ruumenet polttaa hän sammumattomalla tulella.
13 Anante Jisasi'a Galiliti atreno Joni mono ti frente'snie huno Jodani tinte e'ne.
Silloin tuli Jesus Galileasta Jordaniin Johanneksen tykö, kastettaa häneltä;
14 Hianagi Joni'a tima Agri'ma frente'zankura i'o nehuno, Kagra, nagrira tina fre nantesankeno knarera hugahie, hianagi Kagra nagritega neano?
Mutta Johannes kielsi häneltä, sanoen: minä tarvitsen sinulta kastettaa, ja sinä tulet minun tyköni?
15 Hianagi Jisasi'a ke nona'a Jonina asmino, Menina amne fre nantegahane, na'ankure tagrati'a e'inama hanu'ana fatgo avu'avaza hugahue, higeno Joni'a Agri ke antahino,
Niin vastasi Jesus ja sanoi hänelle: salli nyt; sillä näin meidän sopii kaikkea vanhurskautta täyttää. Ja hän salli hänen.
16 mono tima frentegeno, Jisasi'a ana timpinti ame huno otino ankenarega mrerino ne-egeno, monamo hagro nehigeno, keana Anumzamofo Avamu'mo maho nama'gna huno akoheno eramino Jisasinte emani'ne.
Kuin Jesus kastettu oli, astui hän kohta ylös vedestä: ja katso, taivaat aukenivat hänelle, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas, niinkuin kyyhkyisen, ja tulevan hänen päällensä,
17 Higeno, monafinkati mago ageru'mo huno, Ama'i Nagrama avesinento'a magoke Mofavreni'agi'na Nagra tusi'a muse Agrira hunentoe.
Ja katso, ääni taivaasta sanoi: tämä on se minun rakas Poikani, johonka minä mielistyin.
