Ruku 20
1 Hagi mago zupa ra mono nompi mani'neno, Knare Musenkea Jisasi'a veamokizmi rempi hunezmigeno, pristi vahe'mo'zane, kasegere ugota hu'naza vahe'mo'zane, ranra vahe'mo'zanena eme nege'za,
Ja tapahtui yhtenä niistä päivistä, kuin hän kansaa opetti templissä ja saarnasi evankeliumia, tulivat ylimmäiset papit ja kirjanoppineet ja vanhimmat,
2 anage hu'za Jisasina asami'naze, Nankna himamu eri'nenka amazana nehampi tasamio. Hifi i'za ama hihamua kaminegenka nehane?
Ja puhuivat hänelle, sanoen: sanos meille, millä vallalla sinä tätä teet? eli kuka sinulle tämän vallan on antanut?
3 Hazageno Jisasi'a kenona anage hu'ne, Nagranena tamagrira tamagenoka hugahuanki nasamiho.
Niin Jesus vastaten sanoi heille: minä kysyn myös teiltä yhtä asiaa, vastatkaat minua.
4 Joni'ma mono ti frezmante'nea zana, vahe'mofo eri'zampi, monafinti eri'za eri fore hu'neo?
Oliko Johanneksen kaste taivaasta, vaiko ihmisiltä?
5 Huno zamantahigege'za, zamagra zamagra hugantu hugama hu'za, Monareti eri'za erifore hu'ne huta hanunkeno'a, nahigeta Jonima hu'nea zankura tamentinti osu'naze? Huno hugahie.
Niin he ajattelivat itsellänsä, sanoen: jo me sanomme: taivaasta, niin hän sanoo: miksi ette siis uskoneet?
6 Hianagi tagrama huta mopafi vahe'mofo eri'zanema hanunkeno'a, maka vahe'mo'za have knonu tahefrigahaze. Na'ankure zamagra ko keza antahiza Joni'a kasnampa ne' mani'ne hu'naze.
Mutta jos me sanomme: ihmisiltä, niin kaikki kansa kivittää meidät; sillä he uskoivat, että Johannes oli propheta.
7 Anage hu'za nehu'za, Jisasina kenona hunte'za, Mono tima frentezana igati e'neo tagra ontahi'none hazageno,
Ja he vastasivat, ettei he tietäneet, kusta se oli.
8 anage huno Jisasi'a zamagrira zamasami'ne, Nagranena i'za hihamu namigena e'nerufi ontamasmigahue huno hu'ne.
Niin sanoi Jesus heille: en minä myös sano teille, millä voimalla minä näitä teen.
9 Hagi Jisasi'a veamokizmia amanahu fronka kea agafa huno zamasmine. Mago ne'mo'a waini hoza anteteno, kna'are kna'are mizaseterehu (rent) vahete waini hoza'a netreno, afete zazakna umaninaku vu'ne.
Niin hän rupesi sanomaan kansalle tämän vertauksen: yksi mies istutti viinamäen ja pani sen vuorolle peltomiehille, ja meni muille maille kauvaksi aikaa.
10 Waini ragama tagi knarera kazokzo eri'za ne'a, waini hozama kegava hu'ne'za mizasetere hugahune hu'naza vahete huntegeno vu'ne. Hianagi ana waini hoza kegava hu'naza vahe'mo'za kanonkeve nemiza, huntageno aza avapa vu'ne.
Ja ajallansa lähetti hän palvelian peltomiesten tykö, että he antaisivat hänelle viinamäen hedelmästä. Mutta ne peltomiehet pieksivät sen ja lähettivät pois tyhjänä.
11 Ete mago'ane, mago kazokzo eri'za ne'a huntegeno vige'za, zamagra kanonkeve nemiza azeri agaze nehuza huntageno, aza avapa vu'ne.
Ja hän lähetti vielä toisen palvelian; mutta he myös sen pieksivät, ja pilkkasivat, ja lähettivät pois tyhjänä.
12 Anante ana hozamofo nefa'a, ete mago'ane rumofo huntegeno vige'za, anazanke hu'za ahe kuzafa nente'za, ana hozafintira fegi'a asagafe atre'naze.
Ja hän lähetti vielä kolmannen. Mutta he myös sen haavoittivat ja syöksivät ulos.
13 Na'a nagra hugahue? huno ana hozamofo nefa'a nehuno, nagrama navesi navesima hunentoa ne' mofavreni'a huntenugeno vanige'za, zamagra antahimigahazafi huno hu'ne.
Niin viinamäen isäntä sanoi: mitä minä teen? minä lähetän minun rakkaan poikani: kuin he hänen näkevät, niin he karttavat häntä.
14 Hianagi waini hozama kegava hu'naza vahe'mo'za nege'za, zamagra zamagra hu'za, amana mofavre'mo nefazana erisanti haregahianki, enketa aheta erisantima haresiazama'a erisune hu'naze.
Mutta kuin peltomiehet sen näkivät, ajattelivat he itsellänsä, sanoen: tämä on perillinen: tulkaat, tappakaamme häntä, että perintö tulis meidän omaksemme.
15 Anage nehu'za azeri'za ana hozafinti fegi'a mate nevu'za ahageno fri'ne. Hanki e'i anama hu'naza zantera hoza nafa'amo'a, na'a zamagrira huzmantegahie?
Ja he syöksivät ulos hänen viinamäestä ja tappoivat. Mitä viinamäen isäntä on tekevä heille?
16 Hoza nefa'a Agra eno ana vahera eme zamahe nefrino, ana waini hoza rumokizmi hanare zamigahie. Jisasima ana kema hige'za nentahiza, anahura osugahie hu'za zamagra hu'naze!
Hän tulee ja hukkaa nämät peltomiehet, ja antaa viinamäen muille. Kuin he sen kuulivat, sanoivat he: pois se!
17 Hianagi Jisasi'a nezmageno anage hu'ne, Na'ante amanage huno avontafepina krentene. Nogi vahe'mo'za zamesra huntaza havemo'a, no renegentete ugagota huno azeri hanaveti have fore hu'ne? (Sam-Zga 118:22)
Mutta hän katsahti heidän päällensä ja sanoi: mitä se on, mikä kirjoitettu on: Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut nurkkakiveksi?
18 Maka vahe'ma ana have agofetuma takauresamo'za, kori kofagofa hugahaze. Hianagi ana havemo'ma iza agofetu takauresuno'a, rehapatisigeno kugusopa fore hugahaze.
Jokainen joka lankee sen kiven päälle, se runnellaan; mutta jonka päälle se lankee, sen hän musertaa.
19 Kasegere ugota hu'naza vahe'mo'zane, pristi vahe'mo'za Jisasina anante azerinaku hunazanagi, vaheku kore hu'naze. Na'ankure Agrama fronka kema hu'neana zamagrama nehaza zamuzmaku hu'negeze.
Ja pappein päämiehet ja kirjanoppineet pyysivät häntä sillä hetkellä kiinni ottaa, vaan he pelkäsivät kansaa; sillä he ymmärsivät, että hän heille tämän vertauksen sanonut oli.
20 Ana nehu'za zmavu anteza keteza manine'za, afure vahe huzmantage'za, fatgo vahekna huza umanine'za kema hania kere azeriza ugagota vahete (gavana) vanage'za, kva vahete avrenente'za kegaga huntehogu vu'naze.
Ja he vartioitsivat häntä ja lähettivät väijyjät, jotka piti itsensä hurskaiksi teettelemän, että he hänen puheessa saisivat kiinni, ja antaisivat ylön esivallalle ja maanvanhimman haltuun.
21 Zamagra anage hu'za Jisasina agenoka hu'za, tagra antahinone, Rempi hurami nemoka, kema nehunka rempi huzaminana fatgo hunka nehunka, mago vahe aza huzankuke nosunka, rempima huzaminana fatgo hunka Anumzamofo avu'avazankuke nehane.
Ja he kysyivät häneltä ja sanoivat: Mestari, me tiedämme, ettäs oikein sanot ja opetat, etkä katso ihmisen muotoa, vaan opetat Jumalan tien totuudessa.
22 Hanki Romu kva ne' Sisama takisi zago nemunazamo'a knare hunefi, haviza hu'ne?
Sopikko meidän antaa keisarille veroa, taikka ei?
23 Hianagi Jisasi'a revatga hunaku'ma hazana ko negeno, amanage huno zamasmi'ne,
Mutta kuin hän ymmärsi heidän kavaluutensa, sanoi hän heille: mitä te minua kiusaatte?
24 Naveri hinkena mago zagoa kaneno, iza amema'a megeno, na'ane hu'za anantera krente'naze? Higeno, zamagra Sisa amema'e hu'za hu'naze.
Osoittakaat minulle veroraha, kenenkä kuva ja päällekirjoitus siinä on? He vastasivat ja sanoivat: keisarin.
25 Jisasi'a anage huno zmasamine, Sisa zama me'neniana Sisa amiho. Hagi Anumzamofo zama me'neniana Anumzamofo amiho.
Niin hän sanoi heille: antakaat keisarille, mitkä keisarin ovat, ja Jumalalle, mitkä Jumalan ovat.
26 Hige'za rama'a vahe zamavufi manineno kea nehige'za, zamagra revatga hu'za ke'afintira magore hu'za azerigara nosu'za, kenona zmima hiankegura antri hu'za kea osu'naze.
Ja ei he taitaneet hänen puhettansa kansan edessä laittaa, vaan ihmettelivät hänen vastaustansa, ja vaikenivat.
27 Anante mago'a Sadusi vahe'mo'za, fripintira o'otigahaze nehaza vahe'mo'za, Jisasinte e'za,
Niin tulivat muutamat Saddukealaisista, (jotka kieltävät ylösnousemisen, ) ja kysyivät häneltä,
28 anage hu'za antahige'naze. Rempi hurami ne'moka, Mose'a anage huno avontafema kreraminefina hu'ne, Nempuamo a' erino manineno, mofavre kaseonteno frinigeno'a, negna ana ara erino, nefu mofavre erifore hino huno hu'ne. (Diu-Kas 25:5-6)
Sanoen: Mestari, Moses kirjoitti meille: jos jonkun veli kuolee, jolla emäntä oli, ja se kuolis lapsetonna, niin hänen veljensä pitää sen vaimon ottaman ja veljellensä siemenen herättämän.
29 Hanki 7ni'a kogna mani'nazankino nempuzmimo ara erino mofavre onte manineno frigeno,
Niin oli seitsemän veljeä: ensimäinen otti emännän ja kuoli lapsetonna.
30 negna ana ara eri'ne. Eriteno mofavre onte manineno fri'ne.
Ja toinen otti sen vaimon, ja se myös kuoli lapsetonna.
31 Anantemo'a anazanke huno ana ara erinteno, mofavre onteno frine. Anahukna hu'za ana maka'mo'za ana ara eri'za mofavre kaseonte manine'za fri'naze.
Ja kolmas otti myös sen: ja niin kaikki seitsemän, eikä jättäneet lapsia, ja kuolivat.
32 Fri vagaretazageno henkarfana ana ara fri'ne.
Kaikkein viimein kuoli myös vaimo.
33 Hanki fri'nafinti oti snaza knazupa, inamofo a' manigahie? Na'ankure ana maka 7ni'amo'za ana ara erinte'naze, hu'za hazageno,
Sentähden ylösnousemisessa, kenenkä heistä vaimo pitää oleman? sillä kaikki seitsemän ovat sen vaimonansa pitäneet.
34 Jisasi'a amanage huno zamasmi'ne, Ama knafi mani'naza vahe'mo'za ara e'neriza, ara masi ome ami nehaze. (aiōn g165)
Ja Jesus vastaten sanoi heille: tämän maailman lapset naivat ja huolevat; (aiōn g165)
35 Hianagi Anumzamo'a huno, veamo'za fri'nenafinti'ma oti'za henka manigahaze hu'nea veamo'za, arave osu'za ara masi omi ami osugahaze. (aiōn g165)
Mutta ne, jotka otolliseksi tulevat sille maailmalle ja ylösnousemiselle kuolleista, ei he nai eikä huole; (aiōn g165)
36 Na'ankure zamagra mago'ane ofrigahaze. Na'ankure zamagra ankero vahekna hu'za, Anumzamofo Mofavre nemaniza, kerifinti oti'nea mofavregna hu'za manigahaze.
Sillä ei he enään kuolla taida; sillä he ovat enkelien kaltaiset, ja he ovat Jumalan lapset, että he ovat ylösnousemisen lapset.
37 Hianagi frite'za oti'naza zankura, Mosese'enena osi zafafinti teve anefa nehigeno ke'neazamofo naneke krenefina eriama huno, Abrahamuma, Jekopuma, Aisaki Ra Anumza mani'noe huno hu'ne. (Eks-Ati 3:6)
Mutta että kuolleet ylösnousevat, sen on myös Moses pensaan tykönä osoittanut, kuin hän sanoi Herran Abrahamin Jumalaksi ja Isaakin Jumalaksi ja Jakobin Jumalaksi.
38 Hagi Agra fri vahe'mofo Anumzana omanine. Hianagi zamasimu eri'za nemaniza vahe'mofo Anumza mani'ne. Na'ankure mikamo'za agriteti zamasimura eri'za mani'naze.
Mutta ei Jumala ole kuolleiden Jumala, vaan elävien; sillä kaikki hänelle elävät.
39 Mago'a kasegere ugota hu'naza vahe'mo'za kenona'a hu'za, Rempi Hurami Ne'moka knare ke hane hu'za hu'naze.
Niin vastasivat muutamat kirjanoppineista ja sanoivat: Mestari, oikein sinä sanoit.
40 Na'ankure mago'ene Jisasi'ma mago'azankuma agenoka hugara osu'za, antahionke'naze.
Ja ei he rohjenneet häneltä mitään enempää kysyä.
41 Anante Jisasi'a amanage huno zamantahige'ne, Inankna hu'negu zamagra Kraisinkura Deviti nemofo'e hu'naze?
Niin hän sanoi heille: kuinka he sanovat Kristuksen Davidin pojaksi?
42 Na'ankure Deviti'a zagame avontafepina huno, Ramo'a nagri Ramofonku huno, nazantmaga kaziga mani'negena,
Ja David itse sanoo Psalmiraamatussa: Herra sanoi minun Herralleni: istu minun oikialle kädelleni,
43 ha' vaheka'a kagiafi zamare antanena zamagofetu kagia antenka manio hu'ne. (Sam-Zga 110:1)
Siihenasti kuin minä panen sinun vihollises sinun jalkais astinlaudaksi.
44 E'ina hu'negu Deviti'ma Ranimo'e hu'neana, inankna huno Deviti mofavrea Ramo'a manigahie?
Koska siis David kutsuu hänen Herraksensa, kuin hän on hänen Poikansa?
45 Hakare veamo'za ana naneke nentahizageno, Jisasi'a amage'ma nentaza disaipol nagakura anage huno zamasami'ne,
Mutta kuin kaikki kansa sen kuuli, sanoi hän opetuslapsillensa:
46 Kasegere ugota hu'naza vahekura kva hiho. Zaza kukena hu'za vahe zmavuga vu'zankuke nehu'za, maketi kumapi vahe'mo'za antahinezmiza hu frufra huzmantesaza zanku nehu'za, osi mono nompina ugota trate manisaza zanku nehu'za, ra nezama nezupa, knare trate mani'zankuke nentahize.
Kavahtakaat kirjanoppineita, jotka tahtovat käydä pitkissä vaatteissa ja ottavat hyväksi tervehdykset turulla, ja ylimmäiset istuimet synagogissa, ja ylimmäiset siat ehtoollisissa,
47 Kento a'nemokizmi fenozantami havige hu'za eneriza, anaza nosaza vahekna hu'za, vahe'mo'za antahiramisazegu zaza nunamu nehaze. E'inahukna zmavuzmava nehaza vahera, refkoma hania zupa tusi'a knaza zamigahie.
Jotka syövä leskein huoneet, ja muodoksi pitävät pitkät rukoukset: heidän pitää saaman sitä raskaamman tuomion.
