Ruku 1
1 Hagi Tiofolisiga, korapara rama'a vahe'mo'za zamazanu kre'za eritru hute'za, Anumzamo tagripi erifore hu'nea zamofo nanekea kre'naze.
Että moni on ruvennut järjestänsä kirjoittamaan niistä asioista, joista meillä täydellinen tieto on,
2 Ese agafare'ma Ramofo eri'za e'neri'za zamavunuma ke'naza vahe'mo'za, anama ke'nazaza krente'naza hunerasamizageta, ama ana naneke krente'none.
Niinkuin ne meille sanoneet ovat, jotka sen alusta itse nähneet ja sananpalveliat olleet ovat:
3 Ana hu'negu ese agafare'ma fore'ma hige'za krente'naza zana, rezagane so'e hu'na kogeno knaretfa hunantege'na, anama hu'nea kante ante'na, knare ne'moka Tiofolisiga krenegamue.
Näkyy myös minulle se hyväksi, sitte kuin minä alusta kaikki visusti tutkinut olen, että minä niitä järjestänsä sinulle kirjoittaisin, hyvä Teophilus:
4 E'i anazanku koma rempima hugamigenka antahinana tamage nanekea, nentahinka tamage huogu nehue.
Ettäs ymmärtäisit selkiästi niiden asiain vahvan totuuden, joista sinä opetettu olet.
5 Hagi Herotima kinima Judia kaziga mani'nea knafina, mago pristi nera Zekaraia'e nehia nera, Abaiza nagapinti ne' mani'ne. Hagi nenaro agi'a Elisabeti'e, Aroni nagapinti efore hu'ne.
Herodeksen, Juudean kuninkaan, aikana oli pappi, Sakarias nimeltä, Abian vuorosta; ja hänen emäntänsä Aaronin tyttäristä, ja hänen nimensä Elisabet.
6 Ana aravemokea Anumzamofo avurera fatgo hu'ne ne' mani'ne, Ramofo maka kasegene tra kea amage nentene, mago havi avu'avara osuke, fatgo huke Ramofontera mani'na'e.
Ja he olivat molemmat hurskaita Jumalan edessä, vaeltavaiset kaikissa Herran käskyissä ja säädyissä laittamattomasti,
7 Hu'neangi mofavre onte'na'e. Na'ankure Elisabeti'a mofavre onteno naravo mani'gene tavava ozafa re'na'e.
Ja heillä ei ollut lasta; sillä Elisabet oli hedelmätöin, ja he olivat jo molemmat ijälliset.
8 Mago zupa Zekaraia ene ra mono nompi Anumzamofonte kre sramnavu pristi eri'za eneri'za naga'mo'za, zamagrama eri'zama eneri'za kna ege'za emetru hu'naze.
Ja tapahtui, kuin hän vuorollansa papin virkaa toimitti Jumalan edessä,
9 Hagi pristi vahe'mo'za koma zamuzmapina Kresramana vunaku taisi zokago razageno, iza agimo'ma e'amama himofo huntageno Ra Anumzamofo ra mono nompi ufreno Ramofonte Kresramana nevia kante, Zekaraina ana hu'za huntageno Kresramana mananentake'za hu'naku ufre'ne.
Papin viran tavan jälkeen, lankesi arpa hänelle, että hänen piti suitsuttaman, sitte kuin hän oli mennyt sisälle Herran templiin.
10 Hagi rama'a vahe'mo'za fegi'a ra mono no agu'afi manine'za, ana gnamofo agu'afina (hour) nunamu nehazageno agu'afina mananentake'zana Kresramana vu erizana eri'naze.
Ja kaikki kansan paljous rukoili ulkona suitsutuksen aikana.
11 Magora Ramofo ankeromo kre sramnavu tra'mofona tmaga kaziga efore huno oti'ne.
Mutta hänelle ilmestyi Herran enkeli, seisoin suitsutusalttarin oikealla puolella.
12 Ana'ma higeno'a Zekaraiama ankeroma negeno'a, antri nehuno koro hu'ne.
Ja kuin Sakarias hänen näki, hämmästyi hän ja pelko lankesi hänen päällenssä.
13 Hianagi ankeromo'a anage huno hu'ne, Zekaraiaga korora osuo, na'ankure nunamunka'a Anumzamo'a antahi'neankino, neganaro Elisabeti'a mago ne'mofavre kasentegahie. Agi'a Joni'e hunka antemigahane.
Mutta enkeli sanoi hänelle: älä pelkää, Sakarias! sillä sinun rukoukses on kuultu ja sinun emäntäs Elisabet synnyttää sinulle pojan, ja sinun pitää kutsuman hänen nimensä Johannes.
14 Ana mofavre kasentenkeno krimpa so'e nehina muse hugahane. Hanki rama'a vahe'mo'za ana mofavrema kasente'nia kema antahisuza anazanke hu'za muse hugahaze.
Ja sinulle tulee ilo ja ihastus, ja monta iloitsevat hänen syntymisestänsä.
15 Na'ankure Ramofo avurera ra vahe trohuno manigahie. Agra waini tine, hanave tinena onetfa hugahie. Na'ankure nerera rimpafi mani'nenigeno'a Ruotge Avamumo'a agu'afi fre avitegahie.
Sillä hän tulee suureksi Herran edessä, ja viinaa ja väkevää juomaa ei hän juo, ja hän täytetään Pyhällä Hengellä jo äitinsä kohdusta.
16 Ana mofavremo'a hakare Israeli vahe'mokizmi zamazeri rukrahe hinke'za, Rana Anumzazimire egahaze.
ja hän kääntää monta Israelin lapsista Herran, heidän Jumalansa tykö.
17 Ana nehuno agra Ramofona ugota huno nevuno, Elaija'ma eri'neankna hanavene avamu'ene enerino, afahemokizmia zamagu'a zamazeri rukrehe hina mofavrezmire ne-enageno keontahi vahe'mokizamia zamazeri rukrehe hinke'za kentahi vahe manisaza zamo'a, Ramo'ma esiazamofonka retro huntegahie. (Mal 4:5-6.)
Ja hän käy edellä hänen edessänsä Eliaan Hengellä ja voimalla, kääntäin isäin sydämet lasten tykö ja tottelemattomat hurskasten toimen tykö, toimittaakseen Herralle valmistetun kansan.
18 Hanki Zekaraia anage huno ankeromofona asami'ne, nankna hanige'na nagra kena antahi'na hugahue? Nagra ozafa rogeno, a'nimo'a anahukna huno tavavate'ne higeno,
Ja Sakarias sanoi enkelille: mistä minä sen ymmärrän? sillä minä olen vanha ja emäntäni on jo ijällinen.
19 ankeromo'a anage huno asami'ne, Nagra ankero ne' Gebrieline, Anumzamofo tava'onte nemanuankino, Anumzamo hunanteno, ama Knare Musenke erinka ome asamio huno hunantege'na, eme negasamue. (Den 8:16)
Niin enkeli vastasi ja sanoi hänelle: minä olen Gabriel, joka seison Jumalan edessä, ja olen lähetetty puhumaan sinulle ja saattamaan näitä iloisia sanomia sinulle.
20 Hanki kagra kama antahio, knare ke negasamugenka kamentinti osanku, kagerura orunka mani'nenankeno ana kna forehina kea hugahane.
Ja katso, sinä tulet kielettömäksi ja et saa puhua hamaan siihen päivään asti, jona nämä tapahtuvat, ettet uskonut sanojani, jotka ajallansa täytetään.
21 Hagi megi'a ra mono nompi Zekaraia avega mani'naza vahe'mo'za, agafa hu'za antahintahi hakare nehu'za, na'a higeno agru huno Ruotage hu'nea nompina zazakna nemanie hu'za hu'naze.
Mutta kansa odotti Sakariasta, ja ihmettelivät, että hän niin templissä viipyi.
22 Hianagi agrama megia ne-eno'a kea eme huozami avame name hige'za, zamagrama zmagesama antahi'zana, mago'aza agru huno routage nompina efore higeno ke'ne hu'za hu'naze.
Vaan kuin hän tuli ulos, niin ei hän saanut puhua heille. Ja he ymmärsivät, että hän oli näyn templissä nähnyt. Ja hän viittasi heille, ja jäi mykäksi.
23 Ra mono nompima kre sramnavu eriza kna'amo vagaregeno, atreno noma'arega vu'ne.
Ja tapahtui, että hänen virkansa päivät olivat täytetyt, niin hän meni kotiansa.
24 Hagi mago'agna evigeno, Elisabeti'a amu'ene huno mani frakino mani'negeno, 5fu'a ika enevigeno, amanage huno hu'ne.
Mutta niiden päiväin jälkeen tuli hänen emäntänsä Elisabet raskaaksi ja salasi itsensä viisi kuukautta, sanoen:
25 Amazana Ramo asunku hunenanteno vahe'mo'zama mofavre onte a're hu'za nehu'za nagazema eri nenamiza zana eri atre'nante.
Ja näin on Herra minulle tehnyt niinä päivinä, kuin hän minun puoleeni katsoi, että hän ottais pois minun ylönkatseeni ihmisten seassa.
26 Elisabeti'a 6si'a ika amu'ene huno mani'negeno, mago ankeromofo agi'a Gebrieli'e nehimofo Anumzamo'a huntegeno, Galili kaziga osi kuma Nazaretie nehaza kumate uhanatino,
Mutta kuudentena kuukautena lähetettiin enkeli Gabriel Jumalalta Galilean kaupunkiin, jonka nimi oli Nasaret,
27 Maria'a vene omase'nea mofara, Josefe Deviti negeho a' erigahie huza huhampriante'naza mofate uhanati'ne.
Neitseen tykö, joka oli kihlattu miehelle, jonka nimi oli Joseph, Davidin huoneesta; ja neitseen nimi oli Maria.
28 Ana ankeromo'a Mariante ehanatino anage hu'ne, Knare kne Mariaga, Anumzamo'ma avesigantenemoka, Ramo'a kagrane mani'ne.
Ja enkeli tuli sisälle hänen tykönsä ja sanoi: terve, armoitettu! Herra on sinun kanssas: siunattu sinä vaimoin seassa!
29 Hianagi ana mofa'mo'a, ana musenkema nentahino'a, antahintahi hakare nehuno, ama kea nankna agu'agesa me'nea musenke nehie huno hu'ne.
Mutta kuin hän näki hänen, hämmästyi hän hänen puheestansa ja ajatteli, millinen se tervehdys oli.
30 Ana higeno ankeromo'a ana mofamofonkura anage hu'ne, Korora osuo Mariaga, na'ankure Anumzamo'a kagrira antahi muse hunegante.
Ja enkeli sanoi hänelle: älä pelkää, Maria! sillä sinä löysit armon Jumalan tykönä.
31 Hanki kama antahio, kagra kamu'ene hunka ne'mofavre kasentenka agi'a, Jisasi'e hunka antegahane.
Ja katso, sinä siität kohdussas ja synnytät Pojan, ja sinun pitää kutsua hänen nimensä Jesus.
32 Ana mofavremo'a ra vahe fore nehinke'za vahe'mo'za, Marerisa Anumzamofo Mofavre nehnageno, negeho Deviti kini trara, Anumzamo'a eri aminigeno kini manigahie.
Sen pitää oleman suuren ja pitää kutsuttaman Ylimmäisen Pojaksi. Ja Herra Jumala antaa hänelle Davidin hänen isänsä istuimen,
33 Agra, Jekopu nagate kegava huzmante vava nehinkeno, kini eri'zama'amo ene Agrama kegava hania kumamo'a mevava hugahie. (aiōn g165)
Ja hänen pitää Jakobin huoneen kuningas ijankaikkisesti oleman ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman. (aiōn g165)
34 Maria'a anage huno ankeromofo asami'ne, Nagra venena omase'noanki inankna huno fore huku higenka nehane?
Niin sanoi Maria enkelille: kuinka tämä tulee, sillä en minä miehestä mitään tiedä?
35 Higeno ankeromo'a kenona'a anage huno asami'ne, Ruotge Avamumo kagrite ne-enkenka, Marerisa Anumzamofo hihamu'amo refitegantegahie. E'ina hu'negu ksentesana Mofavremo'a ruotge hanigeno, Anumzamofo mofavre hu'za hugahaze.
Ja enkeli vastasi ja sanoi hänelle: Pyhä Henki tulee sinun päälles ja Ylimmäisen voima varjoo sinun: sentähden myös se pyhä, joka sinusta syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi.
36 Hanki ko, negamomo Elizabeti'a anahukna huno tavava'tefinka amu'ene hu'ne. Naravo a' manino mofavre onte are hu'nazanagi, menina amu'ene higeno' 6si'a ika agatere'ne.
Ja katso, Elisabet sinun lankos siitti myös pojan vanhalla ijällänsä, ja tämä on kuudes kuukausi hänelle, joka kutsuttiin hedelmättömäksi.
37 Na'ankure Anumzamofontera mago'zamo'e huno amuho osugahie.
Sillä ei Jumalan edessä ole yhtään asiaa mahdotointa.
38 Higeno Mari'a anage hu'ne, Izo nagra Ramofo kazokzo eri'za a' mani'noe. Hagi atregeno kema hanankante efore hino, higeno ankeromo'a atreno vu'ne.
Niin sanoi Maria: katso, Herran piika! tapahtukoon minulle sinun sanas jälkeen! Ja enkeli läksi hänen tyköänsä.
39 Ana knafina Maria'a agona kumatega ame huno otino Judia kaziga rankumate uhanatino,
Mutta Maria nousi niinä päivinä ja meni kiiruusti ylös mäkikyliin Juudan kaupunkiin.
40 Zekaraia nompi umarerino, knare kne huno Elisabetina humuse huntene.
Ja tuli Sakariaan huoneeseen ja tervehti Elisabetia.
41 Maria'ma knare kne huntea kema, Elisabeti'ma nentahigeno'a, rimpafi mani'nea mofavremo'a muse nehuno, haru huno marerigeno Ruotage Avamumo'a Elisabetina agu'afi frevite'ne.
Ja tapahtui, kuin Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hyppäsi lapsi hänen kohdussansa. Ja Elisabet täytettiin Pyhällä Hengellä,
42 Ana higeno ana amo'a ranke huno, Maka a'nemofo asomura agatereno kagrira rama'a asomu Anumzamo'a huneganteno, karimpafima mani'nea mofavrea asomu huntene!
Ja hän huusi suurella äänellä ja sanoi: siunattu olet sinä vaimoin seassa, ja siunattu on sinun kohtus hedelmä!
43 Nagra iza'na mani'nogeno Ranimofo nerera'a, eno eme nage.
Ja kusta se minulle tulee, että minun Herrani äiti tulee minun tyköni?
44 Hanki antahio, kagra humuse hunka, anama knare kne hunka nehankena nentahugeno'a, narimpafi mani'nea mofavremo'a haru huno marenerino muse hu'ne.
Sillä katso, kuin sinun tervehdykses ääni tuli minun korviini, hyppäsi lapsi ilosta minun kohdussani.
45 Hagi Ramo'ma hu'nea kemofo kamentinti hanku, asomu hunegantena, anama hu'nea kemo'a, kagripi avufa'a efore hugahie.
Ja autuas sinä, joka uskoit; sillä ne täytetään, mitkä sinulle ovat sanotut Herralta.
46 Maria'a amanage hu'ne, Nagu'amo'a Ramofo ragi amigeno,
Ja Maria sanoi: Minun sieluni suuresti ylistää Herraa,
47 nagri avamunimo'a naguvazi Anumzamofo agafa huno muse huntene.
Ja minun henkeni iloitsee Jumalassa, minun vapahtajassani,
48 Na'ankure Agra anteramina kazokzo eriza vahe'ama mani'noana navu'navara nage'ne. Menima agafa huno vaniana maka vahe'mo'za Anumzamo'a asomu hunte'ne hu'za hugahaze.
Että hän katsoi piikansa nöyryyttä; sillä katso, tästedes pitää kaikkein sukukuntain minua autuaaksi kutsuttaman:
49 Na'ankure Hihamu'ane Anumzamo'a raza hunante'ne, Agri agi'a ruotage hu'nemo'e.
Sillä Voimallinen on suuria ihmeitä tehnyt minun kohtaani, ja hänen nimensä on pyhä,
50 Izazo Agriku koro hunentaza mokizmia Agra asuragizmanteno zamaza nehuno, zamagripinti efore hunante anante hanamokizmia anazanke huzmantegahie.
Ja hänen laupiutensa pysyy suvusta sukuun niille, jotka häntä pelkäävät.
51 Ramo'a hanavenentake avu'avaza azanura eri fore nehuno, antahintahizmifima zamagima eri'za mareneri'za vahera zamahe panani hu'ne.
Hän osoitti voiman käsivarrellansa ja hajotti koriat heidän sydämensä mielestä.
52 Agra hanave kini vahera, kini tratetira zamazuhu fenkama netreno, anteramiza nemaniza vahera ana kini trate zamavare ante'ne.
Voimalliset on hän kukistanut istuimelta ja korotti nöyrät.
53 Zamagaku haza vahera, knare'zanu erivite'nezmanteno, fenomo avite'nea vahera, zamaza zamavapa huzmantege'za nevaze.
Isoovat täytti hän hyvyydellä ja jätti rikkaat tyhjäksi.
54 Agra eri'za vahe'a Israeli vahe zamaza nehuno, asunku huzmantegahue huno huvempa hu'nea kegura agera nokanie.
Hän korjasi palvelijansa Israelin, muistain omaa laupiuttansa,
55 Tahi'mofo koma mevava huvempa ke Abrahanku asamino, agehemo'ma fore hunante fore hunante knane knane hu'noma esia vahe zamaza huku hunte'ne. (aiōn g165)
(Niinkuin hän on puhunut meidän isillemme, Abrahamille ja hänen siemenellensä) ijankaikkisesti. (aiōn g165)
56 Maria'a anage huno Elisabetina asamiteno, 3'a ika agranena maniteno noma'arega vu'ne.
Ja Maria oli hänen tykönänsä lähes kolme kuukautta ja palasi kotiansa.
57 Hagi Elisabeti'a mofavre kasentesia kna egeno, ne' mofavre kasente'ne.
Mutta Elisabetin synnyttämisen aika täytettiin, ja hän synnytti pojan.
58 Ana a'mofo naga'mo'zane, agri kumapi naga'mo'za Ramofo asuntagizamo'ma Elisabetinte'ma eama hu'nea kema nentahiza rama'a musenkase agrane hu'naze.
Ja hänen kylällisensä ja lankonsa kuulivat, että Herra oli tehnyt suuren laupiuden hänen kanssansa, ja he iloitsivat hänen kanssansa.
59 Hagi 8 knazupa Mosese kasegemo'ma hu'nea kante ante'za avufa taga huku e'za, nefa agire Zekaraia'e huta agi'a asamresune hu'za hu'naze.
Ja tapahtui kahdeksantena päivänä, että he tulivat lasta ympärileikkaamaan, ja kutsuivat hänen isänsä nimeltä Sakarias.
60 Hianagi nerera'a kenona huno, Ama mofavre'mofo agi'a Joni'e huta antegahune higeno,
Niin vastasi hänen äitinsä ja sanoi: ei suinkaan; vaan hän pitää kutsuttaman Johannes.
61 zamagra anage hu'naze. Tamagri nagapina mago'mofo agi'a Joni'e agine vahera omani'ne.
Ja he sanoivat hänelle: ei ole ketään sinun sukukunnassas, joka kutsutaan sillä nimellä.
62 Hu'za nehu'za, nefana zamazanu avame'name hu'za iza'e hunka agi'a antegahane hu'za antahigageno,
Niin he viittasivat hänen isällensä, miksi hän tahtoi hänen nimittää.
63 avontafe eritma eho huno azanu avame'name hige'za eri'za eme amizageno, agi'a Joni'e huno avonakre zamige'za nege'za antri hute'za, hakare zamagesa nentahizageno,
Ja hän anoi taulua ja kirjoitti: Johannes on hänen nimensä. Ja kaikki ihmettelivät.
64 ame huno Zekaraia agimo'a aka higeno, agefunamo'a agafa huno eri'za erigeno, Anumzamofo agi erisaga hu'ne.
Niin kohta aukeni hänen suunsa ja hänen kielensä, ja puhui kiittäin Jumalaa.
65 Hagi ana higeno, anama megagi'nea kumate maka vahe'mokizimi tusi zamagogo nefege'za, maka Judia agona kumatega ana agenkea hugantugma hu'naze.
Ja pelko tuli kaikkein heidän kylällistensä päälle, ja kaikissa Juudean mäkikylissä ilmoitettiin kaikki nämä sanat.
66 Maka ana nanekema antahizamo'za zamagu'afi netre'za, anage hu'naze. Henka ama mofavremo'a nankna vahe manigahie? Na'ankure Anumzamofo hanavemo'a agrane me'ne.
Ja kaikki, jotka tämän kuulivat, panivat sydämiinsä, sanoen: minkäs luulet tästä lapsesta tulevan? Sillä Herran käsi oli hänen kanssaan.
67 Hagi nefa, Zekeraiana Ruotge Avamumo agu'afi frevitegeno, amanage huno kasnampa kea hu'ne,
Ja Sakarias ja hänen isänsä täytettiin Pyhällä Hengellä ja ennusti, sanoen:
68 Israeli vahe'mofo Rana, ra agi amisune. Agra'a vahe'a zamaza huno zamagu'vazinaku e'ne.
Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala! sillä hän on etsinyt ja lunastanut kansansa,
69 Tagri Anumzamo'a, Agri eri'za vahe'a Deviti nagapinti hankavenentake ne' kefozampinti tahokeno taza hania ne' neramie.
Ja on meille korottanut autuuden sarven, Davidin palveliansa huoneessa,
Niinkuin hän on muinen puhunut pyhäin prophetainsa suun kautta, (aiōn g165)
71 Menina ha' vahetimofo azampinti taza nehuno, maka antahi haviza hurantesaza vahepintira taza hugahie.
Vapahtaaksensa meitä meidän vihollisiltamme ja kaikkein kädestä, jotka meitä vihaavat:
72 Amazama hiana tagehe'i asunku hunezmanteno, korapa ruotge hunea huhagerafino huvempage huno zamasmi'nea hanave kasegegu, agesa nentahino eriama nehie.
Osoittaaksensa laupiutta meidän isillemme ja muistaaksensa pyhää liittoansa,
73 Huvempa huhagerafi kema neregeho Abrahanku huntene.
Ja sitä valaa, jonka hän vannoi Abrahamille, meidän isällemme, meille antaaksensa:
74 Ha' vahe'mofo zamazampintira tagu'vazinketa, koro osu manineta eri'zama'a erintegahune.
Että me, vapahdetut vihollistemme kädestä, häntä pelkäämättä palvelesimme,
75 Mani ruotge nehuta, fatgo avu'ava huta tasimuma erita manisuna kna'afina Agri avurera hakare gna manivava hugahune.
Pyhyydessä ja hurskaudessa hänen edessänsä kaikkena meidän elinaikanamme.
76 Hagi kagra ama mofavre'moka, Marerisa Anumzamofo kasnampa vahere hugahaze. Na'ankure kagra Ramofona vugotenka Agri kana retro huntegahane.
Ja sinä poikainen pitää kutsuttaman Ylimmäisen prophetaksi; sillä sinun pitää käymän Herran kasvoin edessä, valmistamaan hänen teitänsä,
77 Kagra, Agri vahera Anumzamo'ma zamaguma vazino kumizimi eri apasezmante'nia kea zmasami'sanke'za, zamasunku hanageno zamagu'vazigahie. Agra monafi masa huntenigeno eme remsha hugahie.
Ja antaman autuuden tunnon hänen kansallensa, heidäin synteinsä anteeksi saamiseksi,
78 Na'ankure Anumzamo'a avesiranteno fru avu'ava'ma hurantea zamo'a, nanterama zagemo monafinti hanatino remsa hiankna huno remsa hurantegahie.
Meidän Jumalan sydämellisen laupiuden kautta, jolla meitä on etsinyt koitto ylhäältä,
79 Zamagrama hanimpi manine'za frizamofo turinapi mani'namokizmia masa nezamino, tagrira tazeri fatgo huno rimpa fru kante tavereno vugahie.
Valaisemaan niille, jotka pimeissä ja kuolon varjoissa istuvat, ja ojentamaan meidän jalkamme rauhan tielle.
80 Joni'ma ra huno avamupima hanavetiteno, ka'ma mopafi vuno umani'negeno, kna'a egeno Israeli vahepina eama hu'ne.
Mutta lapsi kasvoi ja vahvistui hengessä, ja oli korvessa siihen päivään asti, jona hänen piti Israelin kansan eteen tuleman.
