Jovu 30

1 Hianagi menina kasefa vahe'mo'za kiza zokago ke hunenante'za huhaviza hunante'naze. Ana kasefa vahe'mokizmi zamafahe'za nagri sipisipima kegavama nehaza kraramina zamagra kegava hugara osu'naze.

Nyt minun nuorempani nauravat minua, joiden isiä en minä olisi pannut minun laumani koirain sekaan;

2 Hagi nagrama zamagoana hankave'zamia omane'neanki'za nagrira e'za eme naza hugara osu'naze. Na'ankure hankavezmimo'a hago zamagripintira vagare'ne.

Joiden voiman minä tyhjänä pidin, jotka ei ijällisiksi tulleet;

3 Ana vahe'mokizmia zamunte omanege'za, zamagaku nehu'za atre'za vu'za vahe omani ka'ma kokampi umani'ne'za, kenagera ne'zankura hake'za vano hu'naze.

Ne jotka nälän ja tuskan tähden pakenivat erinänsä korpeen, äsken turmeltuneet ja köyhtyneet,

4 Ana nehu'za trazampintira aka tra'zana hu'za nene'za, brumu zafamofo rafu'na'anena eri tasagi hu'za ne'naze.

Jotka nukulaisia repivät pensasten ympäri; ja katajan juuret olivat heidän ruokansa:

5 Ana vahera kumapintira zamahe kasopenetre'za, kumzufa vaheku'ma nehazaza hu'za kezatizmante'naze.

He ajettiin ulos, ja huudettiin heitä vastaan niinkuin varasta.

6 Ana'ma hazage'za vu'za, tinkagomupine muri kampine, have kampine umani'naze.

He asuivat kauhiain ojain tykönä maan luolissa ja vuorten rotkoissa.

7 Anantegama umani'ne'za trazampi vano nehu'za, donki afu'mo'zama nehazaza hu'za ana trazampina eri tru hu'za mani'ne'za krafage hu'naze.

Pensasten keskellä he huusivat, ja ohdakkein sekaan he kokosivat itsensä,

8 Hagi ana vahera zamagia omaneno neginagi vahe mani'nazanki'za zamahe kasopazage'za fre'naze.

Turhain ja hyljättyin ihmisten lapset, jotka halvimmat olivat maan päällä.

9 Hagi ana vahe'mokizmi mofavre naga'mo'za, nagirevare zagamera nehu'za, huhaviza hunante'naze. Ana nehu'za nagrikura kiza zokago ke hunante'za, nazeri nagaze hu'naze.

Ja nyt minä olen heidän lauluksensa tullut, ja minun täytyy heidän juttunansa olla.

10 Nagra zamagri zamavurera mago havi zaga manuge'za zamefi hunenami'za, nagritera erava'o nosu'za, navufi zamavetu ahenante'naze.

He kauhistavat minua, ja erkanevat kauvas minusta; ja ei he häpee sylkeä minun kasvoilleni.

11 Ati karima reragareaza huno Anumzamo'a knaza namino nazeri ante ravahege'za, nazano hunante'naku'ma haza zana amne hu'naze.

Sillä hän on minun köyteni päästänyt, ja on nöyryyttänyt minun: He ovat suitset minun edestäni heittäneet pois.

12 Hazenke zama nehaza kasefa vahe'mo'za nazantmaga kazigatira oti'za, narotago hazage'na fre'na vano nehuge'za, kama vanufina krifu eme anaginte'naze.

Oikialle puolelle nousivat nuorukaiset: He lykkäsivät pois minun jalkani, ja tekivät tien minua kohden, hukuttaaksensa minua.

13 Nagri'ma nazeri haviza nehu'za keonke'zama eri kazigati maka zana nehu'za, kama nevufina eme rehiza nehu'za, zamagrama antahi'zana agri'ma azahu vahera omani'ne hu'za nehaze.

He ovat kukistaneet minun polkuni: se oli huokia heille minua vahingoittaa, ilman kenenkään avuta.

14 Nagri'ma ha'ma hunantenaku'ma e'nazana vahe'mo'za, maka kazigati ankariserami'za e'za eme nazeri haviza hu'naze.

He ovat tulleet sisälle niinkuin suurten rakoin lävitse, ja ovat sekaseuraisin karaneet sisälle.

15 Ana hige'na menina tusi koro nehugeno, zaho'mo hampo erino viaza huno knare nagima e'neruazane fenozaninena erino vu'ne.

Pelko on kääntynyt minua vastaan, ja niinkuin tuuli vainonnut minun kunniaani, ja niinkuin pilvi, on minun autuuteni mennyt ohitse.

16 Hagi nagra menina hago fri'za nehugeno, natazamo'a maka zupa nazeri haviza nehie.

Mutta nyt kääntää minun sieluni itsensä minua vastaan, ja minun murhepäiväni ovat minun käsittäneet.

17 Kenagera zaferinanimo'a tusi nata negrigeno, ana natazamo'a naterenora novie.

Yöllä minun luuni lävistettiin kaikin paikoin lävitse, ja minun suoneni ei saa lepoa.

18 Anumzamo'a hankavenentake azantetira kukenagna huno rufitenante'ne. Ana hu'neno azantetira za'za kukenama antaninoa kenamofo nananke kama'are azerino nanankena nazeri pro hu'za nehie.

Suuren voiman kautta minun vaatteeni muutetaan, ja hän on vyöttänyt minun niinkuin hameeni pään lävellä.

19 Ana huteno hapapi matevuno natrege'na, kugusopagna nehu'na tanefakna hu'noe.

Minä sotkutaan lokaan, ja verrataan tomuun ja tuhkaan.

20 Ana hige'na naza hananegu Anumzamoka kagritega krafagea hu'noanagi, keni'arera nona osu'nane. Ana nehunka kagri kavure oti'noanagi, nagrira kamefi hunami'nane.

Jos minä hudan sinun tykös, niin et sinä vastaa minua: jos minä käyn edes, niin et sinä minusta tietävinäs ole.

21 Kagra karimpa ahenenantenka, hankavenentake kazanteti nazeri haviza nehane.

Sinä olet muuttunut minulle hirmuiseksi, ja vainoot minua kätes voimalla.

22 Kagra kagigagi zaho atrankeno eno eme nazeri sga huno nefregenka, kagra ununko atrankeno eno eme nazeri haviza hu'ne.

Sinä nostat minun tuuleen, ja annat minun ajaa sen päällä, ja sulaat minun voimallisesti.

23 Ana'ma nehanke'na nagrama antahuana, kagra nahe fritenka hunantesnanke'na maka vahe'mo'zama fri'za nevaza kumatega vugahue hu'na nagesa antahi'noe.

Sillä minä tiedän, ettäs annat minun kuolemaan, joka on se huone, joka kaikille eläville on asetettu.

24 Hagi mago vahe'mo'ma knafima mani'neno'ma azahu zanku'ma krafama nehanigeno'a, tamagerfa huno mago'mo azana anteno aza hugahie.

Ei hän kuitenkaan ojenna kättänsä luutarhaan, eikä he huuda kadotuksestansa.

25 Nagrama ko'ma knare hu'na mani'ne'na, knazampima mani'za vahekura zavira atenezmante'na, zamunte omane vahekura nagu'afina tusiza hu'na keke huzmante'noe.

Minä itkin kovana aikana, ja minun sieluni armahti köyhää.

26 Hianagi nagritera knare'za fore hanie hu'nama amuha'ma hu'noa zana forera osigeno, kefo zamo nagritera ne-egeno, tavi masagu'ma avegama ante'noana omegeno hanizamo e'ne.

Minä odotin hyvää, ja paha tuli: minä odotin valkeutta, ja pimeys tuli.

27 Nagu'amo'a hazenkefi manino ne-eno mani frua osu'ne. Ana higeno maka zupa natazamo nazeri havizantfa hu'ne.

Minun sisällykseni kiehuvat lakkaamatta: Murheen aika on minun ennättänyt.

28 Nagrira knazamo rentrako higena hanizampi vano nehu'na, tavira onke'noe. Ana nehu'na kuma amu'nompima vahe'ma vano nehazafi mani'ne'na, iza naza hugahieha nehu'na zavira ate'noe.

Minä käyn mustettuna, ehkei aurinko minua ruskoittanut: minä nousen kansan seassa ja huudan.

29 Ana nehu'na zavi'matoa nagerumo'a, afi kramo'ene za'za agempunane namagu'ma ostritiema nehaza namamo'enema krafama neha'aza hu'ne.

Minä olen kärmetten veli, strutsilinnun poikain kumppani.

30 Navufgamo'a ru ko'nagifa nehegeno, zaferinanifintira tusi amuho nehuno teve rukaru hu'ne.

Minun nahkani minun päälläni on mustettunut, ja minun luuni ovat helteestä palaneet.

31 Nagra hapue nehaza zavena nehe'na, nasunku zagamera nehu'na, konkena nere'na zavi zagamera hu'noe.

Minun kanteleeni on muuttunut valitukseksi, ja minun huiluni itkuksi.