< Jovu 2 >
1 Hagi mago zupa Anumzamofo ankeromo'za ete Ra Anumzamofo avugama eme atru hunaku'ma neazageno'a, Sata'a anampi e'ne.
Ja tapahtui yhtenä päivänä, kuin Jumalan lapset tulivat ja astuivat Herran eteen, että saatana myös tuli heidän kanssansa ja astui Herran eteen.
2 Ra Anumzamo'a amanage huno antahige'ne, Kagra igati ane? Higeno Sata'a amanage huno kenona hu'ne, Nagra mopafi vano vano nehureti oe.
Silloin sanoi Herra saatanalle: kusta tulet? Saatana vastasi Herraa ja sanoi: minä olen käynyt ja vaeltanut ympäri maan.
3 Ra Anumzamo'a ete mago'ane Satana antahigeno, Eri'za vaheni'a Jopuna kenampi onke'nane? Mopafina agrikna vahera omani'neankino maka zampina mani fatgo huno nemanino, hazenke'a omanegeno Anumzamo'nagu korera nehuno, kefo avu'ava zana nosia ne' mani'ne. Agra mago hazenkea osu'nea zante, rehe'na kesue hanke'na hugantogenka maka zama'a omeri haviza hu'nananagi, agra ko'ma mani'nea kante mani fatgo huno mani'ne.
Ja Herra sanoi saatanalle: etkös ole ottanut vaaria palveliastani Jobista? sillä ei hänen vertaistansa ole maalla: hän on vakaa ja hurskas ja Jumalaa pelkääväinen mies, ja välttää pahaa ja pysyy vielä vakuudessansa, ja sinä yllytit minua häntä hävittämään ilman syytä.
4 Hianagi Sata'a ana kemofo nona'a amanage huno Ra Anumzamofonkura hu'ne, Avufgare'ma hazenkema fore'ma hinkeno'a, mika zama'a atreno agra'a avufga agura vazigahie.
Saatana vastasi Herraa ja sanoi: nahka nahasta, ja kaikki, mitä ihmisessä on, antaa hän henkensä edestä.
5 Hianagi Jopu avufgare'ma krima neminka zaferina'ama eri havizama hanankeno'a negesnankeno huhaviza hugantegahie.
Mutta ojenna kätes ja rupee hänen luihinsa ja lihaansa; mitämaks hän luopuu sinusta kasvois edessä.
6 Anage higeno Ra Anumzamo'a huno, Knareki amne kavesinia zana Jopu avufgarera hugahananagi, asimu'a e'orio.
Herra sanoi saatanalle: katso, hän olkoon sinun kädessäs; kuitenkin säästä hänen henkeänsä.
7 Higeno Sata'a Ra Anumzamofo avugatira atreno vuno Jopuna mika avufafina usage namu omeri fore humigeno, aga agusareti'ma vuno asenire'ma uhanati'neana usage namumo'a avite'ne.
Silloin läksi saatana Herran tyköä ja löi Jobin pahoilla paisumilla, hänen kantapäästä kiireesen asti.
8 Ana higeno Jopu'a tanefapi mani'neno, tako hu'nea mopa kavo atupa'a erino namuma'afina zuke nehateno mani'ne.
Ja hän otti saviastian ja kaapi itseänsä sillä, ja istui tuhassa.
9 Ana'ma nehigeno'a nenaro'a huno, Amanahu zama nehigenka kagra nagafare fatgo kavukvara hunka neane? Ama atrenka Anumzamofona huhaviza huntegeno kahe frina frio.
Ja hänen emäntänsä sanoi hänelle: Vieläkös pysyt vakuudessas? siunaa Jumalaa ja kuole.
10 Hianagi Jopu'a kenona huno, Kagra negi nagi a'nemo'ma nehiankna ke nehane! Anumzamo'ma knare'zantamima tamisnigeta e'nerisuta'a, na'a hanigeta havi zanena e'origahu'e. Anage nehuno ana maka zama avufgare'ma fore'ma hia kna'afina, Jopu'a mago kumira keaga'afina osu'ne.
Mutta hän sanoi hänelle: sinä puhut niinkuin tyhmät vaimot puhuvat. Jos me olemme hyvää saaneet Jumalalta, eikö myös meidän pidä ottaman pahaa vastaan? Kaikissa näissä ei Job syntiä tehnyt huulillansa.
11 Hagi Jopu avufgare'ma hazenkema fore'ma hiankema nentahi'za 3'a arone'amo'za kea hu'za antahi'za hute'za, nozmia atre'za zamasunku'ma hunente'za azeri hanaveti kema asaminagura e'naze. Ana vahe'mokizmi zamagi'a, Temani vahepinti ne' Elifasi'ma, Suhi vahepinti ne' Biltati'ma, Na'ama vahepinti ne' Zofari'e.
Kuin Jobin kolme ystävää kuulivat kaiken sen onnettomuuden, joka hänelle tullut oli, tulivat he itsekukin paikkakunnastansa: Eliphas Temanista, Bildad Suasta ja Zophar Naemasta, ja kokoontuivat ynnä tulemaan, armahtelemaan ja lohduttamaan häntä.
12 Hagi afeteti'ma Jopuma eme nege'za ru vahe mani'ne hu'za kesavri hu'naze. Ana nehu'za erava'oma hu'za nege'za tusi krafa hu'za zavira nete'za tanefara hatregonefi'za tusi zamasunku hunte'naze.
Ja kuin he nostivat taampaa silmänsä, ei he häntä tunteneet, ja korottivat äänensä ja itkivät; ja jokainen repäisi vaatteensa, ja heittivät tomua päänsä päälle taivasta kohden,
13 Ana hute'za 7ni'a knafi Jopu'enena mopafina mani'naze. Hagi ana knafina mago'mo'e huno Jopuna kea huomi'ne. Na'ankure Jopu'a tusi'a atazampi mani'neankino kea humigara osu'nege'za anara hu'naze.
Ja istuivat hänen kanssansa maan päällä seitsemän päivää ja seitsemän yötä, ja ei sanaakaan hänen kanssansa puhuneet; sillä he näkivät hänen kipunsa sangen suureksi.