Zeremaia 17

1 Hagi Juda vahe'mokizmi kumira roro hu'nea aini zotareti havegna'ma huno hankaveti'nea zamagu'arera hanagati'za krenente'za, Kresramanama nevaza itaraminte'ma me'nea pazivetaminte'enena hanagati'za krente'naze.

Juudan synti on raudalla ja kovalla timantilla kirjoitettu, ja heidän sydämensä tauluihin kaivettu, ja teidän alttarinne sarviin,

2 Hagi ana vahe'mo'za havi anumzantaminte'ma Kresramanama nevaza itama tro nehu'za, Asera a' havi anumzamofo amema'ama zafare'ma antre'za tro'ma hute'za, ranra zafa agafaramimpine agonaramimpinema ante'naza zantaminkura mofavre naga'zmimo'za zamagera okani'za vu'za monora ome hunezmantaze.

Että heidän lapsensa mieleensä johdattaisivat alttarit ja metsistöt viheriäisten puiden tykönä korkeilla vuorilla.

3 E'ina hu'negu Nagra tamagri ha' vahera zamatresuge'za Nagri agonaramimpina ne-eza havi anumzante'ma mono'ma hunentaza kumatamina eme eri haviza nehu'za, zagone marerisa feno zantaminena rohu eme tamare'za eri'za vugahaze. Na'ankure tamagrama mopatamifima kumi'ma huta eri hakarema hu'naza zante anara hugahaze.

Mutta minä olen antava sinun korkeutes ryöviöksi, sekä vuorilla että kedoilla, sekä riistas, että kaiken sinun tavaras, niiden syntein tähden, jotka kaikissa sinun maas äärissä on tehty.

4 Erisanti haregahazema hu'nama tami'noa mopa azeri so'e osu atregahaze. Nagra tamatresugeta keta antahitama osu'naza moparega ha' vahetamimofo eri'za vahe umanigahaze. Na'ankure tamagrama hazazamo narimpa ahe'zana eri akru hazageno, tusi narimpa ahe vava nehiankino, mago vahe'mo'a ana tevea rusura osugahie.

Ja sinun pitää tuleman ajetuksi pois sinun perinnöstäs, jonka minä sinulle antanut olen; ja minä tahdon sinun tehdä vihollisten orjaksi siinä maassa, jota et sinä tunne; sillä te olette sytyttäneet vihani tulen, joka ijankaikkisesti palava on.

5 Hagi Ra Anumzamo'a amanage huno hu'ne, Vahete'ma amuha'ma nehuno vahe'mo naza hugahie nehuno, vahe'mofo hankavegu'ma nentahino, Nagri'ma amefi'ma hunenamia vahe'mo'a sifnafi manigahie.

Näin sanoo Herra: kirottu olkoon se mies, joka luottaa ihmiseen, ja panee lihan itsellensä käsivarreksi, ja jonka sydän luopuu pois Herrasta.

6 E'inahu'ma hania vahe'mo'a hagege kokampi me'nea trazankna hu'neankino, henkama manino vanifina so'e nomani'zana omanigahie. Ana hu'neankino agra hagege kokampima hagemoke hu'negeno vahe'ma nomanifi manigahie.

Hänen pitää tuleman niinkuin kanerva korvessa, ja ei pidä saaman nähdä tulevaista lohdutusta; ja hänen pitää asuman kuivuudessa korvessa, hedelmättömässä ja autiossa erämaassa.

7 Hianagi iza'o Ra Anumzamofonte amentinti nehuno, Agritema amuha'ma nehania vahe'mo'a asomu'ene manigahie.

Mutta se mies on siunattu, joka luottaa Herraan; ja Herra on hänen turvansa.

8 Hagi e'inahuma nehia vahe'mo'a, tinke'nare hankre'naza zafamo'ma rafu'na atregeno fenkame timpi urami'negeno, zagegnama egeno'a korera nosiankna nehie. E'ina hu'neankino zage knafinena ani'na eri nemareno raga rente vava huno vugahie.

Hän on niinkuin se puu, joka veden reunalle on istutettu ja ojan viereen juurtunut; sillä jos vielä palavuus tulee, niin ei hän kuitenkaan pelkää, vaan sen lehdet pysyvät viheriäisinä, eikä murehdi, kuin kuiva vuosi tulee, mutta kantaa hedelmän ilman lakkaamatta.

9 Hagi vahe'mofo agu'afina vahe'ma revatagama hu'zamoke aviteno mago krigna hu'neankino kanamaregara osu'ne. Ana hu'negu iza ana zana keno antahino hugahie?

Sydän on häijy ja pahanilkinen kappale ylitse kaikkein; kuka taitaa sitä tutkia?

10 Hianagi Nagra Ra Anumzamo'na vahe'mofo antahi'zana ke'na antahi'na nehu'na, vahe'mofo agu'anena rezagane'na negoe. Ana nehu'na zamagrama nehaza zamavu zamavate ante'na mizana zamitere nehue.

Minä Herra tahdon tutkia sydämen ja koetella munaskuut ja annan kullekin hänen töittensä jälkeen ja hänen töittensä hedelmän jälkeen.

11 Hagi fatgo osu kanteti'ma zago fenoma eri atruma nehaza vahe'mo'za, namamo agra'a onte'nea amute anukino mase'negeno horaho hiankna nehaze. Ana hu'neanki'za kasefa vahe mani'neza ana feno zana atre vagarete'za, ozafama ome resazana zamunte omane negi nagi vahe manigahaze.

Sillä niinkuin lintu hautoo ja ei kuori, niin on myös se, joka väärin kalua kokoo; sillä hänen pitää jättämän sen kesken aikaansa, ja viimeiseltä tyhjäksi tuleman.

12 Hagi nagra amanage hu'noe, Ra Anumzamofo hihamu hankave'ane kini tra'mo'a ese agafareti mesga huno meno e'neno, mono noma'afi me'negeta monora hunentone.

Mutta meidän pyhyytemme sia, (Jumalan) kunnian istuin, on aina lujana pysynyt.

13 Ra Anumzamoka Israeli vahe'mo'za Kagrite'ma amuha'ma nehaza Anumza mani'nane. Iza'o rukrahe'ma huno katreno vania vahe'mo'a agazegu nehuno kugusopafi avon krente'negeno fanene hiankna hugahie. Na'ankure Ra Anumzamoka kagra vahemo'ma neneno kasefa'ma huno manisia kampui tinkna hu'nananagi, kagri'ma katre'naza agafare anara hugahaze.

Sinä Herra olet Israelin toivo; kaikki, jotka sinun hylkäävät, pitää häpiään tuleman; ne minusta luopuneet pitää maahan kirjoitettaman; sillä he hylkäävät Herran, joka on elävä vesilähde.

14 Ra Anumzamoka krifintira nazeri kanamarege'na kanamare'na nemani'na, nagu'vazinka navarege'na knare hu'na manisue. Na'ankure kagri kagige'za husga hunegantoe.

Paranna minua, Herra, niin minä paranen; auta sinä minua, niin minä olen autettu; sillä sinä olet minun kerskaukseni.

15 Hagi antahio, Israeli vahe'mo'za kiza zokago kea hunenante'za, Ra Anumzamofo naneke hunka huama'ma nehana nanekea, iga me'nefi atregeno ana nanekemo'a nena'a efore hinketa kamneno? hu'za nehaze.

Katso, he sanovat minulle: kussa siis on Herran sana? annas nyt tulla!

16 Ra Anumzamoka nagri vahe'ma kegava huo hunka'ma nami'nana eri'zana atrena ofre'noe. Ana nehu'na mago zupa kagrikura hu'na, ama vahetera kari atregeno eme zamazeri haviza hino hu'na osu'noe. Maka nanekema hu'noana kagra ko kenka antahinka hu'nane.

Mutta en minä ole paennut sinusta, minun paimeneni, niin en minä ole myös toivottanut heille surkiaa päivää, sen sinä tiedät; mitä minä saarnannut olen, se on oikea sinun edessäs.

17 Ra Anumzamoka kagra nazeri korora osuo. Na'ankure hazenke zama ne-esigenka kagrake'za fra'ma kisanua kumani'a manigahane.

Älä ole minulle hämmästykseksi; sinä olet minun turvani hädässä.

18 Hagi knama nami'za nazeri havizama nehaza vahera zamazeri zamagaze huo. Hianagi nagrira natrege'na nagazegura nehu'na, antahintahi hakarea osa'neno. Hagi ana vahera kna nezaminka mago'ane ante agofetu hunka zamazeri haviza huo.

Anna heidän häpiään tulla, jotka minua vainoovat, ja älä anna minun häpiään tulla; anna heidän peljästyä, ja älä anna minun peljästyä; anna onnetoin päivä heille tulla, ja lyö rikki heitä kaksinkertaisesti.

19 Hagi Ra Anumzamo'a nagrira nasamino, Kagra vunka Jerusalemi kuma kafaraminte ome otio. Ese'ma uotisanana veamokizmi kafanema hu'nea kafanteti'ma, Juda kini vahe'mo'zama ufre'za atirami'zama nehaza kafante uotio. Ana'ma hutenka vunka maka kafaraminte'enena ome otitere nehunka,

Näin sanoi Herra minulle: mene ja seiso kansan portissa, josta Juudan kuninkaat käyvät ulos ja sisälle, ja kaikissa Jerusalemin porteissa.

20 amanage hunka maka vahera zamasamio. Ama kuma kafaramimpinti'ma ufreta atiramitama nehaza vahe'motane, Juda kini vahe'motane Jerusalemi kumapima nemaniza vahe'motane, maka Juda vahe'motanena Ra Anumzamo'ma hania nanekea kama antahiho.

Ja sano heille: kuulkaat Herran sanaa, te Juudan kuninkaat, ja kaikki Juudan ja Jerusalemin asuvaiset, jotka tästä portista sisälle käytte.

21 Ra Anumzamo'a huno, Nagrama hanua koro kea antahiho. Tamagrama knare huta mani'sanunema hanuta, mani fruhu kna Sabatirera Jerusalemi kumamofo kafaramimpintira feno zana erita marerita atiramita osiho.

Näin sanoo Herra: kavahtakaat teitänne ja älkäät sabbatina mitään kuormaa kantako, älkäät myös viekö Jerusalemin porttein lävitse;

22 Sabati knarera nontamifintira knama huga zana eri fegira nonteta, eri'zanena e'oriho. Hianagi Nagra tamagehe'ima zamasami'na Sabati kna ruotge hu'ne hu'nama zamasami'noa kante amage anteta kegava hiho.

Ja älkäät viekö yhtään taakkaa sabbatina ulos teidän huoneistanne, ja älkäät tehkö mitään työtä; vaan pyhittäkäät sabbatin päivä, niinkuin minä teidän isillenne käskenyt olen.

23 Hianagi tamagri tamagehe'za ana nanekea antahi'za amagera nonte'za rukrahema hu'za ana nanekema antahi zankura zamavaresra hu'ne. Ana nehu'za zamavumro'ma ante kema huana zamagesa ante'za ontahi'naze.

Mutta ei he kuule eikä kallista korviansa, vaan tulevat kankiaksi, ettei heidän pitäisi kuuleman, eikä salliman heitänsä neuvottaa.

24 Hianagi Nagri nanekema antahita, kuma kafaramimpinti'ma feno zama erita atiramita mareritama nosuta, zagore'ma notreta, Sabati kna zupa eri'zama e'norita, Sabatima kegavama hanage'za,

Ja pitää tapahtuman, että, jos te uskollisesti kuulette minua, sanoo Herra, niin ettette yhtään kuormaa kanna sabbatin päivänä tämän kaupungin portin lävitse; vaan pyhitätte sabbatin päivän, niin ettette myös työtä tee sinä päivänä;

25 kini vahemo'zane eri'za vahe zamimo'zanena ama ana kuma kafaramimpinti mareri'za atirami'za huvava hugahaze. E'ina nehanigeno Deviti nagapinti kinia efore hunante anante hu'za Jerusalemi kumapina kini tratera manigahaze. Maka zupa kini vahemo'zane eri'za vahe'zamimo'zanena, karisizamifine hosi agumpine mani'neza, kuma kafaramimpintira mareri'za atirami'za nehu'za, Juda vahe amu'nompina vano hugahaze. Ana nehanage'za ama rankumapina vahera manivava hu'za vugahaze.

Niin pitää myös tämän kaupungin portista käymän kuninkaat ja päämiehet ulos ja sisälle, jotka Davidin istuimella istuvat, ratsastavat ja vaeltavat sekä vaunuilla ja hevosilla he, ja heidän pääruhtinaansa, Juudan miehet ja Jerusalemin asuvaiset; ja tässä kaupungissa pitää ijankaikkisesti asuttaman.

26 Hagi Jerusalemi kuma'mofoma megagi'nea kumatamimpinti'ene Juda mopafima me'nea kumatamimpinti'ene, Jerusalemi kuma tavaonte'ma megagi'nea ne'onse kumatamimpinti'ene, Benzameni naga'mokizmi mopafinti'ene, zage fre kazigama me'nea ne'onse agonaramimofo agafinti'ene, agonaramimpima me'nea mopafinti'ene, Negevi kazigatiki hu'za vahera ne-e'za, tevefima kre fananehu ofane, mago'a ofaramine, witi ofaramine, mana nentake'za insensine, muse ofanena eri'za Ra Anumzamofo mono nontega egahaze.

Ja pitää tuleman Juudan kaupungeista ja niistä, jotka ympäri Jerusalemin ovat, ja Benjaminin maasta, laaksoista ja vuorilta, ja lounaasta päin, ne jotka pitää viemän edes polttouhrit, uhrit, ruokauhrit ja suitsutuksen, niin myös ne, jotka pitää viemän kiitosuhrit Herran huoneesen.

27 Hianagi tamagra Nagri kema ontahita Sabatima kegavama nosuta, mago'a knare'ma nehazaza huta, Jerusalemi kumamofo kafaramimpinti'ma fenozama erita marerita atiramita nehuta Sabati zupama ke'onke zama zagore'ma atresage'na, Nagra Jerusalemi kuma kafaramintera teve tagintesanugeno nereno, Jerusalemi kumapima me'nea ranra nontaminena teno vuno eno huno neresigeno, mago vahe'mo'a ana tevea rusura osugahie.

Mutta jollette minua kuule, niin että te pyhitätte sabbatin päivän, ja ettette yhtään taakkaa kanna Jerusalemin porteista sabbatin päivänä: niin minä sytytän tulen sen portteihin, joka Jerusalemin huoneet kuluttaman pitää, jota ei pidä sammutettaman.