Aizaia 42
1 Ra Anumzamo'a huno, Nagrama huhampri ante'ne'nama azeri hankavemaneti'na musema hunentoa eri'za vahe'ni'a ama'nagi keho. Nagra avamuni'a agripi antesanugeno, ama mopafima kokankoka mani'naza vahetera fatgoma huno refkohu avu'ava zana erino vugahie.
Katso, minun palveliani, minä häntä tuen, ja minun valittuni, jossa minun sieluni mielistyi. Minä olen hänelle minun Henkeni antanut, hänen pitää oikeuden saattaman pakanoille.
2 Agrama ke'ma haniana rankea nosuno, vahe zamavufina keaga osugahie.
Ei hän huuda, eikä riitele, ja hänen ääntänsä ei kuulla kaduilla.
3 Keta'mo futaginaku rupagagi hiaza hugahianagi, rufura otaginigeno, tavi'mo asu huku ome osi'osi hiaza hugahianagi, asura osugahie. Agra kazigazi huno tamage ke'mo'ma hu'nea kante anteno fatgo avu'ava zana erinte ama hugahie.
Särjettyä ruokoa ei hänen pidä murentaman, ja suitsevaista kynttilän sydäntä ei pidä hänen sammuttaman; hän saattaa oikeuden totuudella.
4 Agra avesra osu hanavetino mani'neno kazigazi huno ama mopafine maka kaziganena, fatgo avu'ava zana eri fore hugahie. Ana nehina hageri amu'nompima me'nea mopafima nemaniza vahe'mo'za agri kasege'agu avega ante'za manigahaze. (Matiu 12:18-21.)
Ei hänen pidä nurjan eikä hirmuisen oleman, sillä hänen pitää oikeuden maan päälle säätämän; ja luodotkin pitää hänen lakiansa odottaman.
5 Hagi Ra Anumzana Anumzamo'a monaramina tro huteno, eri rutareno enevuno ama mopa tro huteno agigu agigu zama me'nea zantamina eri fore nehuno, vahera zamasimura nezamino, avamu'ma zamige'zama vanoma nehaza Anumzamo eri'za vahe'agura amanage nehie.
Näitä sanoo Herra Jumala, joka luo taivaat, ja venyttää ne, joka levittää maan, ja hänen kasvonsa; joka kansalle, joka sen päällä on, hengittämisen antaa, ja hengen niille, jotka siinä käyvät.
6 Nagra Ra Anumzamo'na, fatgo navu'navaza vahera zamaveri huo hu'na kagi hu'noe. Ana hu'noanki'na kazante kazerine'na kegava hugantegahue. Ama mopafi vahe'enena kagri kagofetu huvempa hu'na huhagerafigahue. Ana nehanugenka kokankokama mani'naza vahetera tavi masazami manigahane.
Minä Herra olen sinun kutsunut vanhurskaudessa, ja rupesin sinun kätees, ja varjelin sinua, ja olen sinun antanut kansoille liitoksi ja pakanoille valkeudeksi.
7 Zamavuma asuhu'nesnia vahera zamavua eri hari nehunka, kinama hu'naza vahera katufe nezmantenka, hanintiri kina nompima mani'naza vahera zamazeri atre'snanke'za fru hu'za vugahaze.
Avaamaan sokiain silmiä, ja vankeja pelastamaan vankeudesta, ja tornista niitä, jotka pimeydessä istuvat.
8 Nagrake'za Ra Anumzana mani'noe, Ra Anumzanema hu'neana e'i nagri nagie. Hagi atre'nuge'za nagri'ma husgama hunenantaza za hu'za zafare'ma antre'za tro'ma hu'naza havi anumzantamina husga huozmantegahaze.
Minä Herra, se on minun nimeni: en minä anna toiselle kunniaani, enkä ylistystäni epäjumalille.
9 Hagi keho, ko'ma tamasami'na henkama efore'ma hugahie hu'nama tamasami'noa zantamina, ko efore huno evie, ana hige'na kasefa zantamima henkama efore'ma hania zamofo menina erinte ama hu'na neramasamue. Ana zantamima efore osu'nesnige'na ko tamasami'nugeta antahitesnageno, henka anazana efore haniegu neramasamue.
Katso, entiset ovat tapahtuneet, ja vastuutista minä ilmoitan; ennenkuin se tapahtuu, annan minä teidän sen kuulla.
10 Kokankoka mopafima mani'naza vahe'mota, Ra Anumzamofona kasefa zagame huta agi'a ahentesga hiho. Hagerimpima vano nehaza vahe'motane, hagerimpima nemaniza zaga kafamotane, hageri amu'nompima me'nea mopafima nemaniza vahe'motanena, kasefa zagame huta Ra Anumzamofona agia ahentesga hiho.
Veisatkaat Herralle uutta veisua; hänen ylistyksensä on maailman äärestä, jotka meressä vaellatte, ja mitä siinä on, luodot, ja jotka niissä asutte.
11 Hagege kokampima nemaniza vahe'motane, hagege kokampima me'nea ranra kumatmimpima nemaniza vahe'motane, Kedari kuma tvaonte'ma me'nea ne'onse kumatmimota ranke huta agi'a ahentesga hiho. Ana nehinke'za Sela ran kumate'ma nemaniza vahe'mota agonaramimofo morusapi marerita muse zagamera ranke huta nehuta agi'a ahentesga hiho.
Huutakaat korkiasti, te korvet ja kaupungit niissä, ja ne kylät, joissa Kedar asuu; riemuitkaan ne, jotka kallioissa asuvat, ja huutakaan vuorten kukkuloilta.
12 Ra Anumzamofona zamagra husga hunteho. Ana nehinkeno hageri akenama nemaniza vahe'mota agi'a ahentesga hiho.
Antakaan Herralle kunnia, ja hänen nimensä luodoissa ilmoittakaan.
13 Hankave sondia ne'mo hate vunaku rimpa nehegeno otino ivimo agazamo huno viaza huno, Ra Anumzamo'a atiramino ha' vahe'a zamahenaku nevie.
Herra käy niinkuin sankari ulos, hän herättää kiivautensa niinkuin sotamies; hän riemuitsee ja huutaa, hän voittaa vihollisensa.
14 Ra Anumzamo'a huno, Zazate kea osu narimpa fru hu'na mani'nena, narimpa ahe'zana erinte ama hu'na mago zana osu'noe. Hianagi menina mago a'mo mofavre kasentenaku higeno atakriaza huno nata negrige'na krafa nehu'na, nasimu'ma ante'zankura nasafeku hugahue.
Vanhasta minä olen vaiti ollut, olin hiljainen ja pidätin itseni; mutta nyt minä tahdon huutaa niinkuin synnyttäjä, minä tahdon hävittää ja kaikki niellä.
15 Nagra ranra agonaramine ne'onse agonaramina aherava nehena, mika trazantamina eri hagege hugahue. Ana nehu'na ranra tintamina eri tanesnugeno, hagege mopa nesena, tirutamina eri hagege huvagaregahue.
Minä hävitän vuoret ja kukkulat, ja annan kaikki heidän ruohonsa kuivua; minä teen virrat luodoiksi, ja järvet kuivaan pois.
16 Zamavuma asuhu'nea vahera zamagrama ke'za antahi'zama osu'naza kante zamavare'na nevu'na, ke'za antahi'zama osu'naza kantera kegava huzmante'na zamavare'na vugahue. Hagi hanizana eri atresuge'za masa negesage'na, marerino tamino'ma hu'nesnia zana eri pehe hugahue. Hagi ama ana zantamina otre'na ana maka zana huvagaregahue.
Mutta sokiat minä johdatan sitä tietä, jota ei he tiedä, minä vien heidät niitä polkuja, joita ei he tunne; minä teen heille pimeyden valkeudeksi ja kolian tasaiseksi, näitä tahdon minä heille tehdä, ja en hylkää heitä.
17 Hianagi kaza osu havi anumzante zamentinti nehu'za, kre maramra hu'za tro'ma hu'naza amema'a raminku'ma hu'za anumzanti mani'nane huzama nehaza vahe'mo'za tusi zamagazegu hugahaze.
Mutta niiden pitää kääntymän takaperin, ja häpiään tuleman, jotka uskaltavat epäjumaliin ja sanovat valetuille kuville: te olette meidän Jumalamme.
18 Hagi Ra Anumzamo'a huno, Tamagesa ankanire vahe'mota tamagesa nentahinkeno, tamavu asu vahe'mota tamavua keho.
Kuulkaat, te kuurot, ja katsokaat, te sokiat, että te näkisitte.
19 Tamagra nagri eri'za vahe mani'nazanagi tamavua asu hu'ne. Hagi agesa ankanire vahe'ma huntogenoma kema eri'noma via vahekna huta, tamagesa ankanire vahe mani'naze. Nagri eri'za vahe maniho hu'nama huhampri zamante'noa vahera zamavu asu hu'ne.
Kuka on niin sokia kuin minun palveliani? ja kuka on niin kuuro kuin minun käskyläiseni, jonka minä lähetän? Kuka on niin sokia kuin se täydellinen? ja niin sokia kuin Herran palvelia?
20 Tamagra rama'a zantami ke'nazanagi kenira nosutma, tamagesa anteta antahinazanagi mago nanekea antahinira nosaze.
Sinä näet paljon, ja et kuitenkaan pidä; korvat ovat avoimet, ja ei kenkään kuule.
21 Ra Anumzamo'a fatgo avu'ava zama'agu muse nehuno, hihamu hankave'ane kasege'a azeri sga hugahie.
Kuitenkin suo Herra heille hyvää vanhurskautensa tähden, hän tekee lakinsa suureksi ja kunnialliseksi.
22 Hianagi menina ha' vahetamimo'za ha' eme huramante'za fenozama eri'za vazaza hu'za tamavre'za vu'za kina nompi kina ome huneramante'za, mago'a kerifi ome tamatregahaze. Hanigeno mago vahe'mo'ma ete zamavareta ehoma nosiankna hugahaze.
Mutta se on raadeltu ja ryöstetty kansa; he ovat kaikki saadut kiinni kuopasta, ja vankein huoneeseen lymytetyt; he ovat tehdyt saaliiksi, eikä ole yhtään auttajaa, raadellut, ja ei kuitenkaan sano: tuo ne jälleen.
23 Hagi tamagri amu'nompintira iza agesa anteno ama nanekea antahigahie? Ama knareti'ma agafama huno'ma vaniana, nagri kea tamagra antahiteta amage anteho.
Kuka on teidän seassanne, joka näitä ottaa korviinsa? hän havaitkaan ja kuulkaan, mitä tästedes tulee.
24 Iza ha' vahera huzmantege'za Jekopu nagara rohura zamare'za fenozazmia eri'za nevu'za, Israeli vahe'mota hara eme huneramante'za, maka feno zantamina emeri'za vu'naze? Ra Anumzamofo kasegema rutagreta kumi'ma agri avure'ma hu'naza zanku, agra atregeno anazana fore hu'ne. Na'ankure tagra agri avu'avara novaririta, agri amage'ma onte'nona zanku huno atregeno ana zana efore hu'ne.
Kuka on Jakobin raatelukseksi antanut, ja Israelin ryöväreille? Eikö Herra itse, jota vastaan me syntiä tehneet olemme? Ja ei he tahtoneet hänen teillänsä vaeltaa, eikä totelleet hänen lakiansa.
25 Ana hu'negu Ra Anumzamofona tusi arimpa ahegeno, ha' vahe huzamantege'za e'za ha' eme hurantazageno, maka kaziga tevemo te kagiaza hu'ne. Ana hu'neanagi anazana keta antahita osu'none.
Sentähden on hän heidän päällensä vuodattanut vihansa hirmuisuuden ja väkevän sodan: ja on heidät sytyttänyt ympäri, mutta ei he tunteneet, ja hän sytytti heitä, mutta ei he sitä ottaneet mieleensä.
