Aizaia 34
1 Maka kokankokama mani'naza vahe'mota erava'o hu'neta tamagesa anteta antahi so'e hiho. Anama nehanagetma ama mopamokane, ama mopafima ana maka'zama me'nana zamokanena ama nanekea kagesa antenka antahio.
Astukaa esiin, te kansat, ja kuulkaa; te kansakunnat, tarkatkaa. Kuulkoon maa ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja kaikki, mikä siitä kasvaa.
2 Ra Anumzamo'a maka kokankokama nemaniza vahekura rimpa ahenezamanteno, sondia vahezmigura tusi arimpa ahezmanteankino, zamahe hana hugahie. Ana nehuno ana vahera zamatrenige'za zamahe'za rugitagi atregahaze.
Sillä Herra on vihastunut kaikkiin kansoihin ja kiivastunut kaikkiin heidän joukkoihinsa; hän on vihkinyt heidät tuhon omiksi, jättänyt heidät teurastettaviksi.
3 Hagi anama hanigeno'a tamagerfa hu'za fri'naza zamavufaga eri'za asezmantegara osugahie. Ana hanigeno fri zamavufagamo'a amne zankna huno me'neno hinimna vugahie. Hagi korazamimo'a agonafina avitegahie.
Heidän surmattunsa viskataan pois, ja niitten raadoista nousee löyhkä, ja vuoret valuvat heidän vertansa.
4 Hagi monafinti hanafi tamimo'a atafari neramisnigeno, mago avontafe'ma regazariaza huno monamo'a regazarino vugahie. Ana nehina monafima me'ne'za remsama nehaza zantamina, zagema ikama hanafi tamimo'zanena, wainimofo ani'namo harari huramiaza nehanigeno, fiki zafamo hagege huno mopafi evuramiaza hugahaze.
Kaikki taivaan joukot menehtyvät, taivas kääritään kokoon niinkuin kirja, ja kaikki sen joukot varisevat alas, niinkuin lehdet varisevat viinipuusta, niinkuin viikunapuusta raakaleet.
5 Hagi Ra Anumzamo'a huno, Bainati kazinimo'a monafima me'nea zantamintera eri'zama'a eri vagareteno, Edomu kumate vahe'ma zamazeri haviza hugahue hu'nama hu'noa vahe zamahe fri vagareku uramianki keho.
Sillä minun miekkani taivaassa on juopunut vimmaan; katso, se iskee alas Edomiin, tuomioksi kansalle, jonka minä olen vihkinyt tuhoon.
6 Sipisipi afutamine meme afutmima ofama hunaku'ma ahenegizageno, koramo'ene kre'areti afo'va'amo'ma kazintegama hantohantoma nehiankna kazi Ra Anumzamo'a eri'neankino, e'inahukna huno Ra Anumzamo'a rama'a vahe Bozra rankumapi nezmaheno ana maka Edomu mopafima mani'naza vahera ana zanke huno tusi'a vahe zamahegahie.
Herran miekka on verta täynnä, rasvaa tiukkuva, karitsain ja kauristen verta, oinasten munuaisrasvaa. Sillä Herralla on uhri Bosrassa, suuri teurastus Edomin maassa.
7 Hagi afi bulimakao afutamine, anenta ve bulimakao afutamine, hankave bulimakao afutaminena ana zanke huno zamahe frigahie. Ana hanigeno mopazmifina koramo'a tagiramino avinetesnigeno, zamafova'amo'a kugusopafina avitegahie.
Villihärkiä kaatuu yhteen joukkoon, mullikoita härkien mukana. Heidän maansa juopuu verestä, ja heidän multansa tiukkuu rasvaa.
8 Na'ankure Ra Anumzamo'a mago kna ko huhampri'ne. Ana hu'neankino ana kafuma esanigeno'a, Jerusalemi kuma'ma ha'ma rente'naza Idomu vahera nona huno hara renezmanteno, (Saioni) Jerusalemi kumara agu'vazigahie.
Sillä Herralla on koston päivä, maksun vuosi Siionin asian puolesta.
9 Hagi Idomu mopafima me'nea tintamimo'a evuno fukinkna hugahie. Ana nehanigeno kugusopamo'a evuno salfa havere teve reaza nehanigeno, mopazamimo'a fukimo tevefi reaza huno teveregahie.
Edomin purot muuttuvat pieksi ja sen multa tulikiveksi; sen maa tulee palavaksi pieksi.
10 Hagi feru'ene kenage enena ana tevemo'a tevava nehanigeno, tusi toki huvava hugahie. Ana hanigeno Idomu mopafina henkama fore hu anante anante'ma hu'za vanaza knafinena vahera omanitfa hina, ana mopafina mago vahe'mo'e huno vano vano osutfa hugahie.
Ei sammu se yöllä eikä päivällä, iäti nousee siitä savu; se on oleva raunioina polvesta polveen, ei kulje siellä kukaan, iankaikkisesta iankaikkiseen.
11 Ana nehina ka'ma kopima nemaniza komutomo'ene, kotkoti namamo'zane tumpa namaramimo'ene kazin tumpamo'zanena ana mopa eri nafa'a hugahaze. Ra Anumzamo'a ana mopa atreni'geno havizantfa huno, mago have kevu eri tru hunteaza hugahie. Hagi agra nomofo za'za'ane mareri'anema eri fatgoma hu'zama negaza nofikna huno kumara eri haviza hutresigeno ka'ma koka fore huno mago'zana omanegahie.
Sen perivät pelikaanit ja tuonenkurjet, kissapöllöt ja kaarneet asuvat siellä; ja hän vetää sen ylitse autiuden mittanuoran ja tyhjyyden luotilangan.
12 Hagi Idomu mopafima zamagima me'nea vahe'ene kva vahe'enena omanitfa hanageno, kinima maniga vahetamina magore hu'za omanigahaze.
Ei ole siellä enää ylimyksiä huutamassa ketään kuninkaaksi, kaikki sen ruhtinaat ovat poissa.
13 Mani'nezama vaheku'ma kegavama nehaza zaza nontamintera ave've trazaramimo hageno marenerisigeno, agaso trazane havi tra'zamo'zanena hankave vihu keginazmirera hage'za marerigahaze. Ana nehanigeno anampina afi kraramimo'ene ostretiema nehaza mananinkna namamo'za e'za no eme ki'za manigahaze.
Ja sen palatsit kasvavat orjantappuroita, sen linnat polttiaisia ja ohdakkeita; siitä tulee aavikkosutten asunto, kamelikurkien tyyssija.
14 Hagege kokampima nemaniza afi zagagafaramimo'za, anampina e'za eme atru nehanage'za, afi meme afutamimo'za anampina emani'neza krafage hugantu hugama hugahaze. Ana nehanageno kenage'ma vanoma nehia zaga lilitiema nehaza zagamo anampina emasegahie.
Siellä erämaan ulvojat ja ulisijat yhtyvät, metsänpeikot toisiansa tapaavat. Siellä yksin öinen syöjätär saa rauhan ja löytää lepopaikan.
15 Hanki anampina ko'mutomo no eme kino amura anteteno kegava hu'nesnigeno, horahora hina agekona'areti rutareno refitentegahie. Ana nehanigeno tumpamo'za veate veate e'za anampina emanigahaze.
Siellä nuolikäärme pesii ja laskee munansa, kuorii ne ja kiertyy kerälle pimentoonsa. Sinne haarahaukatkin kokoontuvat yhteen.
16 Hagi Ra Anumzamofo avontafepi me'neanki haketa hampriho. Ana maka kema hunte'nea zagagafa maka evaga neresnage'za, mago'mo'e huno ana zagagafamo'a agrakura omeno, tare tare huno etere hugahie. Na'ankure Ra Anumzamo agra'a agipinti e'ina huo huno huntesnigeno, Agri'a Avamu'mo zamavare atru huno zamavareno egahie.
Etsikää Herran kirjasta ja lukekaa: ei yhtäkään näistä ole puuttuva, ei yksikään toistansa kaipaava. -"Sillä minun suuni on niin käskenyt." -Hänen henkensä on ne yhteen koonnut.
17 Hanki inante manitere hugahazafi, Ra Anumzamo Agrake nofira mesarimi huno erinte fatgo huno keteno mopa refko huno zamisnige'za, mofavre kase anante anante hu'za mani'neza henka'anena mani vava hu'za vugahaze.
Hän on heittänyt arpaa niitten kesken, ja hänen kätensä on sen niille mittanuoralla jakanut; ne perivät sen ikiajoiksi, asuvat siellä polvesta polveen.
