Aizaia 33

1 Hagi tamagrama vahe'ma zamazeri havizama nehaza vahe'mota tamagrira zahufa tamazeri havizana osu'nazanki kva hiho. Vahe'ma komoru hunka ha' vahe zamazampima zamavarenentana vahera kagrira komoru hu'za ha' vahe zamazampi kavre antegahaze. Hagi kagrama vahe'ma zamazeri havizama huvagama retesnanke'za, henka kagrira kazeri haviza hugahaze. Kagrama vahe'ma komoru hunka ha' vahe zamazampima zamavarente vagama retesnanke'za, henka kagrira komoru hu'za ha' vahe zamazampina kavre antegahaze.

Voi sinua hävittäjää, joka itse olet hävittämättä, sinua ryöstäjää, jota ei kenkään ole ryöstänyt! Kun olet loppuun asti hävittänyt, hävitetään sinut, kun olet ryöstösi ryöstänyt, ryöstetään sinut.

2 Ra Anumzamoka kasunku huranto. Na'ankure kagrama tazama hanankura kavega anteta mani'none. Maka nanterana tazeri hankavenetinka, knafima une fresnunkenka Kagra tagu'vazio.

Herra, armahda meitä, sinua me odotamme. Ole näitten käsivarsi joka aamu, ole meidän apumme hädän aikana.

3 Hagi kagrama kageru'ma nerankeno'a monagegna nehige'za, vahe'mo'za koro nefragenka, Kagrama o'netinke'za ama mopafi vahe'mo'za panani hu'za nefraze.

Kansat pakenevat sinun jylinäsi ääntä; kun sinä nouset, hajoavat kansakunnat.

4 Hagi anama hanke'zama atre'za fraza vahe'mokizmi fenozana, tusi kenutami'moza eme atru hu'za hozafi ne'zama neza eri fanane nehazaza hu'za ana fenozana eri vagaregahaze.

Teidän saaliinne viedään, niinkuin tuhosirkat vievät; niinkuin hyppysirkat hyökkäävät, niin sen kimppuun hyökätään.

5 Ra Anumzamo'a mika vahera zamagatereno monafinka mani'ne. Ana hu'neankino Jerusalemi kumapina knare'ma huno refko'ma hu avu'ava zama'areti'ene, fatgo avu'ava zama'areti ante avitegahie.

Herra on korkea, sillä hän asuu korkeudessa. Hän täyttää Siionin oikeudella ja vanhurskaudella.

6 Ana nehuno manitama vanaza kna'afina, Agra maka zupa hankave'areti tamagura nevazino, muse huno neramavreno, antahi'zana neramino, knare antahintahi zanena tamagrira tamigahie. Hagi Ra Anumzamofonku'ma koro'ma hu'zamo'a agritera mareri feno zankna huno me'ne.

Ja hän on sinun aikojesi vakuus, avun runsaus, viisaus ja ymmärrys; Herran pelko on oleva Siionin aarre.

7 Hagi keho, Jerusalemi kumapi harfa sondia vahe'mo'za kumamofo karampi vano nehu'za, zavi krafa nehaze. Ana nehazage'za vahe'ma zamazeri mago zamarimpa hunakuma eri'zama eneriza vahe'mo'za tusi krafa hu'za zavi ate'naze.

Katso, sankarit huutavat ulkona, rauhan sanansaattajat itkevät katkerasti.

8 Hagi ranra kamo'a amne megeno, ana kampima vanoma nehaza vahe'mo'za vano osu'naze. Hara osugahune hu'zama huhagerafi'naza naneke'a eri netre'za, mago'a vahe kumamofona huhaviza nehu'za, vahera zamage fenkami atre'naze.

Tiet ovat autioina, polulta on kulkija poissa: hän on rikkonut liiton, ylenkatsonut kaupungit, ei ole ihmistä minäkään pitänyt.

9 Hagi mopamo'a zavi krafa nehuno hagege huno havizantfa hu'ne. Ana nehigeno Lebanoni zafa tanopamo'a agazegu nehuno hagege higeno, Saroni agupo mopamo'a hagege kokankna nehigeno, Basani kokampine Kameli agonafima me'nea zafaramimofo anina'amo'a harari hurami vagare'ne.

Maa murehtii ja nääntyy, Libanon kuihtuu häpeästä, Saaron on aromaaksi tullut, Baasan ja Karmel varistavat lehtensä.

10 Hianagi Ra Anumzamo'a amanage huno hu'ne, Nagra menina oti'na hankave'nia erinte ama' hanuge'za husga hunenante'za Nagri nagi'a ahentesga hugahaze.

Nyt minä nousen, sanoo Herra, nyt minä itseni korotan, nyt minä kohoan korkealle.

11 Tamagra Nagri'ma ha'ma renenantaza vahe'mota havigema nehaza zamo'a, tamu'enema nehiaza nehazankita, kasentesazana traza rampa kasentesageno, tamagrama zamasimu'ma antesaza zamo'a tevegna huno tamagrira te fanane hugahie.

Olkia te kannatte kohdussanne, akanoita synnytätte; teidän kiukkunne on tuli, joka kuluttaa teidät.

12 Tamagrira tevemo te tanefa nesena, ave've traza tevefi krazageno teno ta'nefa aseaza hugahaze.

Ja kansat poltetaan kuin kalkki, kuin katkotut orjantappurat, jotka tulessa palavat.

13 Hagi Nagrama eri fore'ma hu'noa erizankura afete'ma mani'naza vahe'mota tamagesa nentahinkeno, tvaonte'ma mani'naza vahe'mota Nagri hankavegura keta antahita nehuta huama hiho.

Kuulkaa, te kaukaiset, mitä minä olen tehnyt; te lähelläolevat, tuntekaa minun voimani.

14 Kumi vahe'ma Saionima nemaniza vahe'mo'za tusi koro nehanage'za, Anumzamofoma amage'ma nontaza vahe'mo'za zamahirahiku nehu'za tagra inankna huta maka'zama tefanenema nehia tevefina manigahune hu'za nehaze? Hagi iza tevavama huno nevia tevefina manigahie hu'za hugahaze.

Syntiset Siionissa peljästyvät, vavistus valtaa jumalattomat: "Kuka meistä voi asua kuluttavassa tulessa, kuka asua iankaikkisessa hehkussa?"

15 Hianagi iza'zo fatgoma hu'za kama vanoma nehu'za, tamage kegema nehu'za, mago'a zante'ma masavema hu'za zami'naza zagoma e'nori'za, vahe'ma aheno korama eri taginogu'ma kema eme anankisaza kea nontahiza, kefozama huzanku'ma zamavuma ke amnema nehaza vahe'mo'za,

Joka vanhurskaudessa vaeltaa ja puhuu sitä, mikä oikein on, joka halveksii väärää voittoa, jonka käsi torjuu lahjukset luotaan, joka tukkii korvansa kuulemasta veritöitä ja sulkee silmänsä näkemästä pahaa,

16 knare hu'za asgama hunerega manisga hu'za manigahaze. Ana nehu'za zamagra agonafi hankavenentake fraki kuma me'nefi mani'nesnage'za, mika zupa bretia eme zamisage'za nenenageno timo'enena knare huno me'nesnige'za negahaze.

hän on asuva kukkuloilla, kalliolinnat ovat hänen turvansa; hänelle annetaan hänen leipänsä, eikä vesi häneltä ehdy.

17 Hagi Masa'nentake huno konariri'ane kini nera tamagra tamufinti kegahaze. Ana nehutma kegavama hania mopamo'ma maseno afete'ma vuno eno hu'neama'a kegahaze.

Sinun silmäsi saavat katsoa kuningasta hänen ihanuudessaan, saavat nähdä avaran maan.

18 Hagi ko'ma tamagrite'ma fore'ma hu'nea knazankura ete tamagesa antahintahi nehuta tamagu'afina amanage hutma tamagra'a tamagenoka hugahaze. Inantega tagripinti'ma takesi zagoma eri'za nehampriza vahera mani'naze? Hagi tagri kumapima ha' vaheku'ma mani'neza kegavama nehaza zaza nontamima hampari'naza kva vahetamina iga mani'naze?

Sinun sydämesi muistelee kauhuja: missä on nyt veronlaskija, missä punnitsija, missä tornien lukija?

19 Hagi vahe'ma zamazeri koro nehu'za hazenkema nehu'za ru vahe zamageru'ma antahi ama' osuga nanekema nehaza vahera, zamavugosafina onketfa hugahaze.

Et näe enää sitä röyhkeätä kansaa, kansaa, jolla on outo, käsittämätön puhe, jonka sopertavaa kieltä ei kukaan ymmärrä.

20 Hagi kesga huta Saioni agonare tamavua keho, ana kumatera ne'zama kreta neneta musema hanaza kuma huhamprinte'ne. Ana hu'neankino Jerusalemi kumate'ma masaza vahetera mago zamo'a zamazeri havizana osanige'za, knare huza mani'nesageta kegahaze. Mago seli nomo oti hanavetinege'za tagana vaziza reonamagige, zafa'a eri okasige, nofi'amo ruru ovaziankna huno Jurusalemi kuma'mo'a oti hankavetigahie.

Katso Siionia, juhliemme kaupunkia. Sinun silmäsi näkevät Jerusalemin, rauhaisan asuinsijan, telttamajan, jota ei muuteta, jonka vaarnoja ei ikinä reväistä irti, jonka köysistä ei yhtäkään katkaista.

21 Hianagi Hihamu Hankave'ane Ra Anumzamo'a anantega Agra ranra tine ne'onse tinkna huno mani'nenigeno ne'onse ventegi, ranra venteramimo'za ana timpina omegahaze.

Sillä voimallinen on meillä siellä Herra, siellä on joet, on virrat, leveät rannasta toiseen, joita ei kulje soutualus, joiden poikki ei pääse uljas laiva.

22 Na'ankure Ra Anumzamo'a keagatima refko hania nera agra'a nemanino, Agra kasegea neramino, kinitia mani'neankino, Agra'a tagura vazigahie.

Sillä Herra on meidän tuomarimme, Herra on johdattajamme, Herra on meidän kuninkaamme; hän pelastaa meidät.

23 Hagi tamagri ha' vahe'mo'za amanahu hu'naze, mago ventemofoma amu'nompi zafamo oti fatgo osu'negeno selima anaki nofitamimo'a ru kreko vako nehigeno selia ruta oreankna hu'naze. E'ina hu'nazankita tamagra vuta feno zazamia ome refko huta enerisnage'za, zamagia keni zamaza keni vahe'mo'za henka vu'za ome kesnazana mago'a fenozana me'nesnige'za zamagranena eri'za vugahaze.

Nyt ovat köytesi höltyneet, eivät pidä mastoa kannassaan kiinni, eivät vedä lippua liehumaan. Mutta silloin jaetaan riistosaalista runsaasti, rammatkin ryöstävät ja raastavat.

24 Hagi Jerusalemi kumapima nemaniza vahera Ra Anumzamo'a kumitamia atre ramantegahie. Ana hugahiankino magomo'e huno nagra kri eri'noe huno osugahie.

Eikä yksikään asukas sano: "Minä olen vaivanalainen". Kansa, joka siellä asuu, on saanut syntinsä anteeksi.