< Aizaia 17 >

1 Hanki Damaskasi rankuma'ma havizama hania zamofo nanekea Ra Anumzamo'a amanage huno hu'ne, Damaskasi rankuma'mo'a knare'ma huno menima me'nea zana huno omaneno, haviza huramino mopafi hihi huno megahie.
Ennustus Damaskosta. Katso, Damasko poistetaan kaupunkien luvusta ja luhistuu raunioiksi.
2 Ana nehanigeno Aroerima me'nea kumatamimpintira vahe'mo'za atre'za vu'za e'za nehanageno, anampina sipisipi afu'mozage mani'nesnage'za, zamazeri korora osugahaze.
Autioiksi jäävät Aroerin kaupungit, karjalaumojen haltuun; ne lepäävät siellä, kenenkään peloittelematta.
3 Hanki ha' vahe'mo'za e'za Efraemi mopafima me'nea kumate'ma hankavenentake vihuma hu'naza zana eri haviza nehu'za, Damaskasi kumate'ma kinima nemaniza zana eri netre'za, osi'a naga'ma ofri'za manisaza Aramu vahera zamazeri fanene hugahaze. Ana hanage'za Israeli vahe'mokizmima hiaza huno hankavezmia omenegahie huno Monafi sondia vahe'mofo Ra Anumzamo'a huvempa hu'ne.
Efraimilta menee suojavarustus ja Damaskolta kuninkuus ja Aramista jäännöskin: niiden käy niinkuin israelilaisten kunnian, sanoo Herra Sebaot.
4 Hanki ana knama esigeno'a, Israeli vahera hanavezmimo'a evuramisnigeno, zamavufagamo'a hariri huno zaferinare akamregahie.
Ja sinä päivänä Jaakobin kunnia köyhtyy, ja hänen ruumiinsa lihavuus laihtuu.
5 Ana nehina mago vahemo Refaimi agupofinti witi raga vasageno, e'nerino mago mago atreankna hu'za osi'a vahe manigahaze.
Ja käy niinkuin leikkaajan kouraistessa viljaa ja hänen käsivartensa leikatessa tähkäpäitä, käy niinkuin tähkäpäitä poimittaessa Refaimin tasangolla.
6 Ana nehina olivi zafare kanonteti amasagino ruharari higeno amuzare'ma osi'a olivi raga tareo 3'o 4'o 5fu'a meaza hu'za osi'a vahe manigahaze huno Israeli vahe'mokizmi Ra Anumzamo'a huvempa hu'ne.
Se siinä jää jälkikorjuuta, mikä öljypuuta karistettaessa: pari, kolme marjaa korkealle latvaan, neljä, viisi hedelmäpuun oksiin, sanoo Herra, Israelin Jumala.
7 Hagi e'i ana knafina zamagu'a rukrahe hu'za tro'ma huzmante'nea ne' Israeli vahe'mokizmi Ra Anumzama Ruotage'ma hu'nea ne'teke zamavua nege'za antahi amigahaze.
Sinä päivänä ihminen luo katseen Luojaansa, ja hänen silmänsä katsovat Israelin Pyhään,
8 Zamagra Asera havi anumzamofo amema'a zamazanteti'ma antre'za tro hunte'naza havi anumzantera zamena nonte'za, ana havi anumzante'ma ofama hu' itama tro'ma hunte'narera mnanentake zantamina kre mna vuontegahaze.
eikä hän luo katsettaan alttareihin, omain kättensä tekoon, eikä katso niihin, mitä hänen sormensa ovat tehneet, ei asera-karsikkoihin, ei auringonpatsaisiin.
9 Hagi ana knafina ha' vahe'mokizmi ranra kumara Israeli vahe'mo'za hahu zamagatenere'za, ana kuma tamimpima nemaniza vahera zamahenati atregahaze. Ana hina ana kumatamimpina vahera omanisigeno, zafa tanopamo hageno marerino refitegahie.
Sinä päivänä ovat hänen linnakaupunkinsa niinkuin autiopaikat metsissä ja kukkuloilla, jotka jätettiin autioiksi israelilaisten tullessa, ja maa muuttuu erämaaksi.
10 Na'ankure Israeli vahe'mota tamagu'ma vazi'nea Anumzana tamefi hunemita fraki havegantamia tamefi humi'naze. E'ina hu'negu megi'a onke'naza vahe'mofo havi anumzamofo knare waini hoza erita antegahaze.
Sillä sinä unhotit pelastuksesi Jumalan etkä muistanut suojakalliotasi. Sentähden sinä istutat ihania istutuksia ja kylvät vieraita viiniköynnöksiä;
11 Hagi ana wainima hankresaza knazupa, ana nanteranke'za ana wainimo'a agata rehakrufeno marerino amosrea ahentegahianagi, tusi'a atama kri knama esigeno'a, ana wainimo'a raga rente so'ea osugahie. Na'ankure zamagra haviza hugahaze.
istuttamispäivänä sinä saat ne isonemaan, ja aamulla saat kylvösi kukoistamaan-mutta poissa on sato sairauden päivänä, ja parantumaton on kipu.
12 Hanki kokankoka kumategati sondia vahe'ma emeri atru nehaza vahe'mo'za zamagasasama neraza agasasankemo'a, tiramo'ma agasasama neriankna nehie!
Voi paljojen kansojen pauhua-ne pauhaavat, niinkuin meri pauhaa, ja kansakuntien kohinaa-ne kohisevat, niinkuin valtavat vedet kohisevat!
13 Hagi rama'a tiramo sasa huno zamagasasama neriaza hu'za krafa hugahazanagi, hankavetino zamarotago hanige'za, ete rukrahe hu'za e'narega vugahaze. Ana nehu'za agonafima zaho'mo vemagu vemagu huno raisi hona'ama eri hareno viankna huno zamarotgo hanige'za fregahaze.
Kansakunnat kohisevat, niinkuin suuret vedet kohisevat, mutta hän nuhtelee niitä, ja ne pakenevat kauas; ne karkoitetaan niinkuin akanat tuulessa vuorilla, niinkuin lentävät lehdet rajuilmassa.
14 Hanki kinagama sege'za veamo'za tusi zamagogogu hu'naze. Hianagi nanterana ha' vahera omanizageno, ana korozana omane'ne. Hagi ha'ma hurante'za maka zantima eri'naza vahera Anumzamo'a e'inahu huno mizana zamigahie.
Katso, ehtoolla on oleva kauhu, aamun tullen ei heitä enää ole. Tämä on riistäjäimme osa, ryöstäjäimme arpa.

< Aizaia 17 >