Jenesis 50

1 Anante Josefe'a nefa avugosafi umseno, zavi atenenteno antako hunte'ne.

Niin Joseph lankesi isänsä kasvoille, itki hänen ylitsensä, ja antoi suuta hänen.

2 Henka Josefe'a fri kerfare kva nehia eri'za vahe'a huzmantege'za, kehiaza hu'za avufgamo'ma kasri'zanku agu'afina mago'a marasini nente'za eri so'e hute'za, Israelina (Jekopu) masave fre'za ante'naze.

Ja Joseph käski palvelioitansa lääkäreitä voidella isäänsä; ja lääkärit voitelivat Israelia.

3 40'a zage gnafi e'i anazana huga hazankino, ana foti'a zagegnafina avufga eri so'e hu'naze. Ana hazageno Isipi vahe'mo'za 70'a zagegnafi zamasunku hu'za zavira ate'naze.

Ja he täyttivät hänelle neljäkymmentä päivää; sillä niin monta oli voiteluspäivää. Ja Egyptiläiset itkivät häntä seitsemänkymmentä päivää.

4 Anante zavi'ma atekna agateregeno, Josefe'a anage huno Fero nompi eri'za vahera zamasmi'ne, Tamagra menima nagri'ma antahi namisuta muse huramantoanki, Ferona amanage huta ome asmiho,

Koska hänen murhepäivänsä olivat kuluneet, puhui Joseph Pharaon palvelioille, sanoen: jos minä olen armon löytänyt teidän edessänne, niin puhukaat Pharaolle, ja sanokaat:

5 Nenfa'a huvempa ke hunanteno amanage hu'ne, nagra ha fri'za huanki, nagrama Kenani mopafi kerigama kafinte'nofi anantega ome asenantegahane. Anage hu'negu natrege'na avufga'a eri'na mareri'na ome asentete'na, ete a'neno.

Minun isäni vannotti minua, sanoen: katso, minä kuolen, hautaa minua minun hautaani, jonka minä olen kaivanut minulle Kanaanin maalla: niin tahtoisin minä nyt siis mennä, ja haudata minun isäni, ja palata tänne jällensä.

6 Higeno Fero'a amanage hu'ne, Anagamu vunka negafa'ma huvempa huno kasmi'neaza hunka ome asento.

Pharao sanoi hänelle: mene ja hautaa sinun isäs, niinkuin hän sinua vannottanut on.

7 Hagi Josefe'a nefa asenteku anagamu marerigeno, Fero eri'za vahe'mo'zane, noma'afi kva vahe'ene, mika Isipi mopafi kva vahe'ene,

Niin Joseph meni hautaamaan isäänsä; ja hänen kanssansa menivät kaikki Pharaon palveliat, hänen huoneensa vanhimmat, ja kaikki Egyptin maan vanhimmat.

8 mika Josefe naga'ene, nefu'zane, nefa naga'enena vu'naze. Hianagi osi mofavre naga'zmine afu kevu zaminena Goseni mopafi zamatre'za vu'naze.

Kaiki myös Josephin väki, ja hänen veljensä, ja hänen isänsä väki. Ainoastaan lapsensa, ja lampaansa, ja karjansa jättivät he Gosenin maalle.

9 Anama Josefe'enema vu'nazana rama'a sondia vahe'ene vu'nazankino, mago'a karisifi maniza nevazageno, mago'a hosi agumpifi mani'za vu'naze.

Menivät myös hänen kanssansa vaunut ja ratsasmiehet. Ja se oli sangen suuri joukko.

10 Hagi ana vahe'mo'za vu'za Jordani timofo kantu kaziga ankenarega, witi honama neharaza kumate Atadi umani'naze. Anante 7ni'a zage gna zamagra umanine'za, zamagrama zamavuzmavapima nehazaza hu'za, nezmanfankura tusi zavi ate'naze.

Ja koska he tulivat Atadin riihen tykö, joka on sillä puolen Jordania, niin he pitivät siinä suuren ja katkeran valituksen; ja hän murehti isäänsä seitsemän päivää.

11 Ana mopafima nemaniza Kenani vahe'mo'za kazama witi akru neharaza kumate Atadi mani''neza zavi netage'za nezmage'za anage hu'naze. Ama'i Isipi vahe'mo'za tusi'a zavi atetere, nehu'za agi'a Abel-mizraim hu'nazankino, zage hanati kaziga Jodani me'ne.

Ja koska Kanaanin maan asuvaiset näkivät heidän murheensa Atadin riihen tykönä, sanoivat he: Egyptiläiset murehtivat siellä sangen kovin. Siitä se paikka kutsutaan: Egyptiläisten valitus, joka on sillä puolella Jordania.

12 Hagi Jekopu mofavre naga'mo'za nezmafa'ma zmasami'neaza hu'naze.

Niin hänen lapsensa tekivät hänelle niinkuin hän oli käskenyt.

13 Agri mofavre'mo'za kerfa'a eri'za Kenani mopafi vu'za, Makapela havegampi Mamre kuma tvaonte ome asente'naze, ko'ma Abrahamu'ma vahe asente mopae huno Hiti ne' Efroninteti, miza hu'nea mopafi asente'naze.

Ja veivät hänen Kanaanin maalle, ja hautasivat hänen Makpelan vainion luolaan, jonka Abraham vainion kanssa ostanut oli perintöhaudaksi, Ephronilta Hetiläiseltä, Mamren kohdalla.

14 Ana'ma huno Josefe'ma nefama asentetege'za, afuhe'zane nefama asenteku mareri'naza vahe'ene maka ete Isipi moparega vu'naze.

Niin palasi Joseph Egyptiin, hän ja hänen veljensä, ja kaikki jotka hänen kanssansa olivat menneet hautaamaan hänen isäänsä, sitte kuin hän isänsä haudannut oli.

15 Hagi nezmafa'ma fritege'za, Josefe nefu'za anage hu'naze, tagrama havizama hunte'nona nona'a, tagrira na'a hurantegahie?

Mutta koska Josephin veljet näkivät isänsä kuolleeksi, sanoivat he: mitämaks, Joseph on vihaava meitä, ja kaiketi kostaa meille kaiken sen pahan, kuin me häntä vastaan tehneet olemme.

16 Nehu'za zamagra Josefena ke atrente'za anange hu'naze, Negafa'a frinaku nehuno,

Sentähden käskivät he sanoa Josephille: sinun isäs käski ennenkuin hän kuoli, sanoen:

17 anage huta Josefena asmiho hu'ne, muse (plis) hugantoanki, havi avu'ava hugante'nazana kumi zamia atre'zmanto. Menina muse (plis) hugantoanki, negafa Anumzamofo eri'za vahe'mota havi avu'ava hugante'none. Ana kema Josefe'ma nentahino'a zavi ate'ne.

Niin sanokaat Josephille: minä rukoilen, anna nyt veljilles anteeksi heidän rikoksensa ja pahatekonsa, että he niin pahoin ovat tehneet sinua vastaan. Anna nyt anteeksi, sinun isäs Jumalan palveliain pahateko. Mutta Joseph itki heidän näitä puhuissansa.

18 Anante afuhe'za e'za Josefe avuga zamugosaregati umase'za anage hu'naze, Antahio, tagra kagri kazokazo eri'za vahere.

Ja hänen veljensä myös tulivat ja lankesivat maahan hänen eteensä ja sanoivat: katso, me olemme sinun palvelias.

19 Hianagi Josefe'a anage huno zamasmi'ne, korora osiho, nagra Anumzana omani'nogu keaga huoramantegahue.

Joseph sanoi heille: älkäät peljätkö; sillä minä olen Jumalan käden alla.

20 Tamagra nagrira nazeri haviza hu'nazanagi, Ra Anumzamo'a rama'a vahe zamaza hunaku nentahino anara hu'neankino, menina ana zamo'a fore nehie.

Te ajattelitte minua vastaan pahaa; mutta Jumala on ajatellut sen hyväksi, että hän tekis, niinkuin nyt nähtävä on, pelastaaksensa paljo kansaa.

21 E'ina hu'negu tamagra korora osiho, nagra tamagri'ene, neone mofavre naga'enena tamazeri knare hugahue. Nehuno zamanukige antege nehuno, knare kegaga huzami'ne.

Älkäät siis nyt peljätkö, minä ravitsen teitä ja teidän lapsianne; ja hän rohkaisi heitä ja puheli ystävällisesti heidän kanssansa.

22 Hagi Josefe'a Isipi mopare afu aganahezane mani'neno, 110ni'a zagegafu hu'ne.

Ja niin asui Joseph Egyptissä, hän ja hänen isänsä huone; ja Joseph eli sata ja kymmenen ajastaikaa,

23 Efraemi mofavremo mofavre antegeno negeno, Manase ne'mofavre'mo Makiri mofavre antegeno Josefe'a amote zamavarenteno keteno fri'ne.

Ja näki Ephraimin lapset kolmanteen polveen, niin myös Makirin Manassen pojan lapset, kasvatetut Josephin polven juuressa.

24 Josefe'a amanage huno afuhe'ina zamasmi'ne, Nagra fri'za hue, Anumzamo tamagrira kegava huneramanteno, tamavreno ama mopafintira marerino Abrahamuma, Aisakima, Jekopuma huvempa huzmante'nea mopare vugahie.

Joseph sanoi veljillensä: minä kuolen, ja Jumala on totisesti etsivä teitä, ja vie teidän tältä maalta siihen maahan, jonka hän on itse vannonut Abrahamille, Isaakille ja Jakobille.

25 Anante Josefe'a Israeli ne'mofavre nagara amanage huno huvempa huno zamasmi'ne, Anumzamo tamagrira kegava huramante'nena zaferinani'a erita mareriho.

Niin vannotti Joseph Israelin lapsia, sanoen: Jumala on totisesti teitä etsivä, viekäät pois minun luuni täältä.

26 Hagi Josefe'a 110ni'a zagegafu maniteno frige'za, avufgamo'ma kasrizanku agu'afina mago'a marasini ante'za eri so'e hute'za masave freza, zavoafi eri antageno Isipi mopafi me'ne.

Ja niin Joseph kuoli sadan ja kymmenen ajastaikaisena, ja he voitelivat hänen, ja panivat arkkuun Egyptissä.