Jenesis 47

1 Anante Josefe'a amanage huno Ferona ome asami'ne, Nafani'ane, nafuhe'zane maka sipisipi'zamine, Bulimaka'ozamine, maka zazmine Kenani mopa atre'za Goseni mopare emani'naze.

Niin Joseph tuli ja ilmoitti Pharaolle, ja sanoi: minun isäni ja minun veljeni, heidän karjansa, pienet ja suuret, ja kaikki, mitä heillä on, ovat tulleet Kanaanin maalta; ja katso, he ovat Gosenin maalla.

2 Anage huteno afuhe'impinti Josefe'a 5fu'a vahe zamavareno Fero avure vigeno,

Ja hän otti viisi nuorimmista veljistänsä, ja asetti Pharaon eteen.

3 Fero'a ana afuhe'mokizmia anage huno zamantahige'ne, Nankna eri'za e'neriza nagare? Hige'za Ferona anage hu'za asami'naze, Tagehemofonteti'ma eno nerafante'ma eno tagrite'ma e'neana eri'za naga kamota tagra sipisipi afu kva nehu'na naga mani'none,

Niin Pharao sanoi hänen veljillensä: mikä teidän virkanne on? He vastasivat: sinun palvelias ovat paimenet, sekä me että meidän isämme.

4 nehu'za Feronkura anage hu'naze, Osi'a gna ama mopare maninaku tagra e'none. Eri'za vahekamota afu'mofo ne'zana, trazana omanegeno aga'zamo Kenani mopare forehigu, menina muse (plis) hugantonanki, eri'za vahekamota tatregeta Goseni mopare umani maneno.

Ja sanoivat vielä Pharaolle: me olemme tulleet asumaan teidän kanssanne tälle maalle; sillä sinun palvelioillas ei ole laidunta karjallensa, niin kova nälkä on Kanaanin maalla. Niin suo sinun palvelias asua Gosenin maalla.

5 Anante Fero'a Josefena anage huno asmine, Negafa'ene, kafuhe'zanena kagritega e'naze.

Niin Pharao puhui Josephille, sanoen: sinun isäs ja veljes ovat tulleet sinun tykös.

6 Hagi Isipi mopamo'a kegava hankeno me'neanki, negafane kafuhe'inena knare huno tre tre hu'nenia mopa zamige'za Goseni maniho. Hagi kegeno anampima knare vahe'ma mani'nesiana huge'za, nagri bulimakao afura kegava hiho.

Egyptin maa on altis sinun edessäs; aseta isäs asumaan ja veljes kaikkein parhaasen paikkaan tässä maassa: asukaan Gosenin maalla. Ja jos sinä ymmärrät, että heidän seassansa on kelvollisia miehiä, niin aseta heitä minun karjani päälle.

7 Anage higeno Josefe'a nafa'amofo avreno Feronte egeno, Jekopu'a asomu ke Ferona hunte'ne.

Ja Joseph toi isänsä, Jakobin, sisälle, ja asetti hänen Pharaon eteen. Ja Jakob siunasi Pharaota.

8 Fero'a anage huno antahige'ne, Kagra nama'a zagegafu hu'nane?

Niin Pharao sanoi Jakobille: kuinka vanha sinä olet?

9 Higeno Jekopu'a Feronkura anage hu'ne, Nafahe'za zaza kna maniza e'nazanagi, nagra atupa'a knafi natagura huna ne-ena, 130'a zagegafu hu'noe.

Jakob sanoi Pharaolle: minun kulkemiseni aika on sata ja kolmekymmentä ajastaikaa: vähä ja paha on minun elämäni aika ja ei ulotu minun isäini kulkemisen aikaan.

10 Jekopu'a asomu ke Ferona hunteteno atreno vu'ne.

Ja Jakob siunasi Pharaota, ja läksi hänen tyköänsä.

11 Higeno Josefe'a nafa'amofone, afuhe'inena zamavareno Isipi mopamo'ma knare huno tretre hu'nerega, Rameses kaziga Fero'ma hu'nere mopa ome regori zamige'za mani'naze.

Niin Joseph toimitti isänsä ja veljensä asumaan, ja antoi heille omaisuuden Egyptin maalla, parhaassa maan paikassa; nimittäin Rameseksen maalla, niinkuin Pharao oli käskenyt.

12 Josefe'a nefane, afuhe'ine, nefa nompima nemaniza vahe'ene, osi mofavre naga'enena, mani'naza avamente ne'zana zami'ne.

Ja Joseph elätti isänsä, veljensä ja koko isänsä huoneen, sen jälkeen kuin heillä lapsia oli.

13 Hianagi Isipi mopafine, Kenani mopare'enena tusi'a zagereno mikazana tefanane higeno, mika mopafina ne'zana omnetfa hu'ne.

Ja ei ollut leipää kaikessa maassa; sillä sangen raskas nälkä oli, niin että Egyptin ja Kanaanin maa nääntyi näljän tähden.

14 Josefe'a Isipi mopareti'ene Kenani mopareti'ma maka zagoma eri'za ne'zama eme mizasaza zagoa eritru huteno, erino Fero nompima zagoma nentazafi ana mika ome ante'ne.

Ja Joseph kokosi kaiken rahan kuin löytiin Egyptin ja Kanaanin maalla, jyväin edestä kuin he ostivat. Ja Joseph vei rahan Pharaon huoneesen.

15 Hagi Isipi vahe'mo'zane Kenani vahe'mo'zama zagozmima ne'zante'ma maka atre'za eri hanama hutage'za, Isipi vahe'mo'za Josefente e'za anage hu'naze, zagotia hago atreta erihna hu'nonanki, frisunki ne'zanaramio.

Koska raha oli kulunut Egyptin ja Kanaanin maalta, niin tulivat kaikki Egyptiläiset Josephin tykö, sanoen: anna meille leipää, miksi meidän pitää kuoleman edessäs, että raha on puuttunut?

16 Anante Josefe'a anage huno zamasami'ne, Zago tamima omanea nona'a, afu'zagatmi eme naminke'na afu tamimofo nona hu'na ne'zana refko hurami'neno.

Joseph sanoi: tuokaat teidän karjanne, ja minä annan teille karjanne edestä, jos raha on puuttunut?

17 Hige'za hosiramima, sipisipiramima, memekiramima bulimakaoramima, donki afu'zagaramima hu'za zamavare'za Josefena eme nemizageno nona huno, ana kafufima nesaza ne'zana zami'ne.

Ja he toivat karjansa Josephille, ja Joseph antoi heille leipää hevosten, ja lammasten, ja karjan ja aasein edestä. Niin hän ruokki heitä leivällä sen vuoden, kaiken heidän karjansa edestä.

18 Ana kafuma vagarege'za mago zagegafurera Josefente ete e'za anage hu'naze, rantimoka kavurera fra okigahune. Zagotia hago kagrite atreta eri hana nehuta, mika afutamina ranti'moka kagrite atre vagare'none. Hagi rantimoka menina tagrane mopatige asizanke me'ne.

Koska se vuosi oli kulunut, tulivat he hänen tykönsä toisna vuonna, ja sanoivat hänelle: emme taida salata meidän herraltamme, ettei ainoastansa raha ole kulunut, mutta myös kaikki karja on meidän herrallamme, ja ei ole mitään jäänyt meidän herramme edessä, paitsi meidän ruumistamme ja meidän peltoamme.

19 Nahanigeta tagra frisunkeno mopatimo'a havizana hugahie? Tagri'ene mopatinena nezanteti miza hugeta, tagra Feronte kazokazo eri'za erinenteta manimneno. Nehunka avimza tamigeta tagra ofrita mani'nesunkeno, ama mopamo'a, trankino megusa avu'avara osino.

Miksi meidän pitää kuoleman edessäs ja meidän peltomme tulee kylmille? Osta meitä ja meidän maamme leivän edestä, niin me ja meidän maamme tulemme Pharaon oamksi. Anna siemeniä, että me eläisimme ja emme kuolisi, ja ei maa tulisi kylmille.

20 Hazageno Josefe'a mika Isipi mopa ne'zanteti mizaseno Ferona eri ami'ne. Mika Isipi vahe'mokizmia zamaga'zamo'a zamazeri havizantfa hige'za mopa zamia ne'zante atrageno, ana mika mopamo'a Fero mopa sevare'ne.

Niin Joseph osti koko Egyptin maan Pharaolle; sillä Egyptiläiset myivät itsekukin peltonsa, että nälkä heitä niin kovin ahdisti: ja maa tuli Pharaon omaksi.

21 Hagi Josefe'a ana mika vahetamina kazokazo eri'za vahere huno, Isipi mopamofo ruga raga atupa'aregati zamavareno, ranra kumatmimpi ome zamante'ne.

Ja hän siirsi kansan kaupunkeihin yhdestä Egyptin äärestä niin toiseen.

22 Hianagi Josefe'a pristi vahe'mokizmi mopa miza osegeno, Fero'a ana pristi vahera ne'zana zamige'za nene'za mopa'zmia zagorera otre'naze.

Paitsi pappein peltoa, jota ei hän ostanut: sillä se oli säätty Pharaolta, että papit söisivät sen nimitetyn osan, kuin Pharao heille antoi: sentähden ei he myyneet maatansa.

23 Hagi Josefe'a amanage huno maka veara zamasmi'ne, Keho, hago menina tamagri'ene mopatmi'nena Fero miza semi'noe. Menina mago'a avimza timinena tamagra hoza eritma hankregahaze.

Niin Joseph sanoi kansalle: katso, minä olen ostanut tänäpänä teidän ja teidän maanne Pharaolle: katso, tässä on teille siemenet, kylväkäät teidän maanne.

24 Hagi ne'zama hamare knarera 5fu'a ko'nama anaki'nuta, mago ko'na Fero nemita, 4'a ko'nafintira hozafi avi krisaza zane, nontamifi naga'ene ne'onse mofavre naga'mozanema nesazaza tamagra erigahaze.

Ja teidän pitää antaman tulosta viidennen osan Pharaolle; mutta neljä osaa pitää oleman teille pellon siemeneksi, ja teille ravinnoksi, ja niille, jotka ovat teidän huoneessanne, ja ruaksi teidän lapsillenne.

25 Hige'za anage hu'naze, Kagra knare kavukava hurantanketa ofrita mani'none! Knare agampu ra'nimofo avurera hiankita, Fero kazokzo eri'za vahe manigahune.

Niin he sanoivat: sinä olet meitä elämässä pitänyt: anna ainoastansa meidän löytää armo sinun meidän herramme edessä, ja me tahdomme olla Pharaon orjat.

26 Anage hazageno, Josefe'a Isipi mopamofo tra kea anage huno ante'ne, Hozafi kave'ma hamare'za 5fu'a kevuma antesafintira mago kevua kini ne'mofo amitere hugahaze hu'nege'za, ana hume neazageno eno ama knarera ehanati'ne. Hagi pristi vahe'mo'zage mopazmia otre zamagra'a eri'naze.

Ja Joseph teki sen määrän koko Egyptin maalle, hamaan tähän päivään asti, että Pharaolle piti annettaman viides osa; paitsi pappein maata, se ei tullut Pharaon oamksi.

27 Menina Israeli vahe'mo'za Isipi mopare, Goseni agu'afi mani'ne'za, mika zana erisanti nehare'za, rama'a vahe fore hu'naze.

Niin Israel asui Egyptissä Gosenin maalla; ja he omistivat sen, ja kasvoivat ja suuresti lisääntyivät.

28 Jekopu'a Isipi moparera 17ni'a zagegafu mani'ne. Jekopu'ma manino'ma e'nea zagegafu'a ana maka'a 147ni'a zagegafu hu'ne.

Ja Jakob eli Egyptin maalla, seitsemäntoistakymmentä ajastaikaa, ja koko hänen ikänsä oli sata ja seitsemänviidettäkymmentä ajastaikaa.

29 Israeli'ma (Jekopu) frisnia knamo atupa higeno, mofavre'a Josefe ke huno amanage huno asmi'ne, Muse (plis) hugantoanki kagrama nagriku'ma kave'ma sinante'sunka, menina kazana fenka namopi antenka musezana hunaverinka tamage hunka huo. Muse (plis) hugantoanki Isipia ase onantegahane.

Ja koska Israelin päivät joutuivat kuolla, kutsui hän poikansa Josephin, ja sanoi hänelle: jos minä olen löytänyt armon sinun edessäs, niin laske nyt kätes minun kupeeni alle, ettäs tekisit laupiuden ja totuuden minun kanssani, ettes hautaisi minua Egyptiin.

30 Hianagi nagrama frisnugenka, kagra Isipitira erinka vunka vahe'niama asema nezmantafi ome asenanto. Higeno Josefe'a huno, kema hanaza hugahue.

Mutta minä tahdon maata minun isäini tykönä, ja sinun pitää viemän minua Egyptistä, ja hautaaman minua heidän hautaansa. Ja hän sanoi: minä teen sinun sanas jälkeen.

31 Agra anage hu'ne, Tamage hu'na hugahue hanunka, huvempa huo, higeno tamage hu'na ana hugahue huno Josefe'a asmi'ne. Anante Israeli'a (Jekopu) kepri huno sipare mani'neno Josefena muse hunte'ne.

Hän sanoi: vanno minulle. Ja hän vannoi hänelle. Ja Israel kallisti itsensä päänalaiselle.