< Jenesis 37 >
1 Menina Jekopu'a agri nefa zoka mani'neno hu'nea mopare Kenani mani'ne.
Mutta Jaakob asui siinä maassa, jossa hänen isänsä oli oleskellut muukalaisena, Kanaanin maassa.
2 Ama'i Jekopu naga nofimofo naneke. Josefe'a 17ni'a zagegafu nehuno, nehaza ne' mani'neno nefu'zane afutami kegava hu'ne. Bilhane, Zilpagizni nefa a'tremokizini mofavre'mozane kegava hu'naze. Josefe'a nefu'za havizama nehazankea erino nezmafana ome asami'ne.
Tämä on kertomus Jaakobin suvusta. Kun Joosef oli seitsemäntoista vuoden vanha, oli hän veljiensä kanssa lampaita paimentamassa; hän oli nuorukaisena isänsä vaimojen Bilhan ja Silpan poikien seurassa. Ja hän kertoi isälleen, mitä pahaa kuuli heistä puhuttavan.
3 Hagi Israeli'a (Jekopu'a) miko ne'mofavre'afintira, Josefena tusiza huno avesinte'ne. Na'ankure agra ravusefinka ante'neankino, agra avasese'ane kena tro huno antaninte'ne.
Ja Israel rakasti Joosefia enemmän kuin kaikkia muita poikiansa, koska hän oli syntynyt hänelle hänen vanhalla iällänsä, ja hän teetti hänelle pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan.
4 Ana hige'za Josefe nefu'za, kazama nezmafa'ma tusiza huno agri'ma avesinentege'za nege'za, zamagra avesi nonte'za knare hu'za fru keaga huomi'naze.
Kun hänen veljensä näkivät, että heidän isänsä rakasti häntä enemmän kuin kaikkia hänen veljiänsä, vihasivat he häntä eivätkä voineet puhutella häntä ystävällisesti.
5 Hagi mago kenagera Josefe'a ava'na keteno, afuhe'mokizmi ana avana kea zamasmige'za, zamagra mago'ene tusiza hu'za zamarimpa ahente'naze.
Kerran Joosef näki unen ja kertoi sen veljilleen; sen jälkeen he vihasivat häntä vielä enemmän.
6 Josefe'a amanage huno zamasami'ne, Muse (plis) hurmantoanki ava'nama ke'noa zamofo nanekea antahiho,
Hän näet sanoi heille: "Kuulkaa, minkä unen minä olen nähnyt.
7 hozafi witi ananekunkeno nagri witimo'a oti fatgo higeno, tamagri witimo'za regagi'za, nagri witirera kepri hu'naze.
Katso, me olimme sitovinamme lyhteitä vainiolla, ja katso, minun lyhteeni nousi seisomaan, ja teidän lyhteenne asettuivat ympärille ja kumarsivat minun lyhdettäni."
8 Anante nefu'za amanage hu'za antahige'naze, tagrira tagaterenka kagra kini mani'za nehano. Tamage hunka kegava hurante'za nehano, nehu'za mago'ene zamasigu hunente'za, agri avana kene, ke'anena ontahi'naze.
Niin hänen veljensä sanoivat hänelle: "Sinäkö tulisit meidän kuninkaaksemme, sinäkö hallitsisit meitä?" Ja he vihasivat häntä vielä enemmän hänen uniensa ja puheidensa tähden.
9 Anante mago'ene ava'na keteno afuhe'i amanage huno zamasami'ne, Antahiho, mago'ene ava'nagoana, zagene, ikane, 11ni'a ofumo'za nagrite kepri hunante'naze.
Ja hän näki vielä toisenkin unen, jonka hän kertoi veljilleen ja sanoi: "Minä näin vielä unen: katso, aurinko ja kuu ja yksitoista tähteä kumarsivat minua".
10 Josefe'a anage huno nefane, afuhe'inena nezmasmigeno, nafa'amo'a amanage huno kesune, Kagra nankna ava'na negane? Nagrane, negrera'ene negafu'zanena tamage huta kagrite kepri hugahuno?
Ja kun hän kertoi sen isälleen ja veljilleen, nuhteli hänen isänsä häntä ja sanoi hänelle: "Mikä uni se on, jonka sinä olet nähnyt? Olisiko minun ja äitisi ja veljiesi tultava kumartumaan sinun eteesi maahan?"
11 Agri afuhe'za amefi'a ke hunte'nazanagi, nefa'a hakare'a nanekea antahi antahifi atre'ne.
Ja hänen veljensä kadehtivat häntä; mutta hänen isänsä pani tämän mieleensä.
12 Mago'zupa agri nefu'za, nezmafa afutami avre'za traza nehogu Sekemu vu'nazageno,
Kun hänen veljensä olivat menneet kaitsemaan isänsä lampaita Sikemiin,
13 Israeli'a amanage huno Josefena asami'ne, Negafu'za afuzaga zamavare'za Sekemu traza me'nerega ome zamante'za mani'nazanki ege'na, huganta'nena vuo. Higeno Josefe'a amanage huno kenona hu'ne, Nagra vugahue.
sanoi Israel Joosefille: "Sinun veljesi ovat paimenessa Sikemissä; tule, minä lähetän sinut heidän luokseen". Hän vastasi: "Tässä olen".
14 Higeno nefa'a amanage huno Josefena asmi'ne, Menina vunka negafuzane, afuzaganena knare hu'za mani'nafi ome ketenka, ete enka kea eme nasmio. Anage nehuno huntegeno Hebroni agupofinti vuno Sekemu uhanati'ne.
Ja hän sanoi hänelle: "Mene katsomaan, kuinka veljesi ja karja voivat, ja kerro sitten minulle". Niin hän lähetti hänet matkalle Hebronin laaksosta, ja hän tuli Sikemiin.
15 Anantega ome hakeno vano nehigeno mago ne'mo anampi negeno anage huno antahige'ne, na'anku kagra nehakrane?
Ja muuan mies kohtasi hänet, hänen harhaillessaan kedolla; ja mies kysyi häneltä: "Mitä etsit?"
16 Higeno Josefe'a anage hu'ne, Nagra nafuhemokizmigu nehakroanki, muse (plis) hugantoanki inantega afu'zmia kegava hu'za mani'nafi nasmio?
Hän vastasi: "Minä etsin veljiäni; sano minulle, missä he ovat paimentamassa".
17 Higeno ana ne'mo'a anage huno asamine, Amafinti atre'za vunaku nehu'za, Dotani vanune nehazage'na antahi'noe. Higeno Josefe'a zamage zamavaririno vuno afuhe'ina Dotani ome zamageno erifore hu'ne.
Mies vastasi: "He lähtivät pois täältä, sillä minä kuulin heidän sanovan: 'Menkäämme Dootaniin'." Niin Joosef meni veljiensä jäljissä ja löysi heidät Dootanista.
18 Hagi Josefe'a afete ne-eno eravao osu'nege'za afuhe'za nege'za, ahe frigahune hu'za kea retro hu'naze.
Kun he kaukaa näkivät hänet ja ennenkuin hän saapui heidän luokseen, pitivät he neuvoa tappaaksensa hänet.
19 Zamagra zamagra ke hugantugama hu'za amanage hu'naze, ava'na kege nera antu e!
He sanoivat toisillensa: "Katso, tuolla tulee se unennäkijä!
20 Hanki menina enketa aheta keri kampi mate'vuta nevazita, amanage hugahune. Afi zagamo aheno ne'ne, nehuta avana ke'amo'a inankna hugahifi kesune!
Tulkaa, tappakaamme nyt hänet ja heittäkäämme hänet johonkin kaivoon ja sanokaamme: villipeto on hänet syönyt. Saammepa sitten nähdä, mitä hänen unistaan tulee."
21 Ana hianagi Rubeni'a ana naneke nentahino, aza hunaku anage hu'ne, atrenketa ahe ofrisanune.
Kun Ruuben sen kuuli, tahtoi hän pelastaa hänet heidän käsistään ja sanoi: "Älkäämme lyökö häntä kuoliaaksi".
22 Rubeni'a mago'ene amanage huno zamagrira zamasami'ne, Aheta korana eri oragi'sunanki, amima ka'ma kopima me'nea kerifi oheta avre vazisanune. Ana hanageno agra aza huno avreno nefa ome amisigu hu'ne.
Vielä Ruuben sanoi heille: "Älkää vuodattako verta; heittäkää hänet tähän kaivoon, joka on täällä erämaassa, mutta älkää satuttako kättänne häneen". Hän näet tahtoi pelastaa hänet heidän käsistään, saattaaksensa hänet takaisin isänsä tykö.
23 Hanki Josefe'ma eno afuhe'inte'ma ehanatige'za, zamagra azeriza, knare avasese'ane za'za kena nefa'ma antaninte'neana zafi netre'za,
Kun Joosef sitten tuli veljiensä luo, riisuivat he Joosefilta hänen ihokkaansa, pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan, joka oli hänen yllään,
24 zamagra azeri'za tinkeri kampi matevu atre'naze. Ana kerifina tina omnene.
ja ottivat hänet ja heittivät hänet kaivoon; mutta kaivo oli tyhjä, siinä ei ollut vettä.
25 Ana hute'za, zamagra mani'ne'za ne'za nenaku nehu'za, kesga hu'za zamavua kazana, avazu hunte'za Ismaeli vahe'mo'za Giliatiti ne-eza, kemorizmifi gamune, fukinkna masave tusa masave kregefe'neane (bam) mana'nentake'za mere'ne eri'za Isipi zagore ome atrenaku e'naze.
Senjälkeen he istuivat aterioimaan. Ja kun he nostivat silmänsä, näkivät he ismaelilaismatkueen tulevan Gileadista; heidän kamelinsa kuljettivat kumihartsia, balsamia ja hajupihkaa, ja he olivat viemässä niitä Egyptiin.
26 Juda'a amanage huno afuhe'mokizigura hu'ne, Neregnama aheta korama'a eri tagisuta nankna miza erigahune?
Silloin Juuda sanoi veljillensä: "Mitä hyötyä meillä on siitä, että surmaamme veljemme ja salaamme hänen verensä?
27 Agra tagri kora mani'negu ohesunanki, enketa Ismaeli vahete Josefena mizante atramneno. Hige'za nefu'za ana nanekere mago zamarimpa hu'naze.
Tulkaa, myykäämme hänet ismaelilaisille, mutta älköön kätemme sattuko häneen, sillä hän on meidän veljemme, meidän omaa lihaamme." Ja hänen veljensä kuulivat häntä.
28 Anante mago'a Midiani vahe'mo'za, fenozama zagore'ma netre'za eneri'za nehaza vahe'mo'za anante neazageno, zamagra Josefena kerifinti avazuhu naga'atre'za Ismaeli vahete 20'a sekel silva zagore atre'naze. Ana hazage'za Josefena avre'za Isipi vu'naze.
Kun nyt midianilaiset kauppiaat menivät siitä ohitse, vetivät veljet Joosefin ylös kaivosta; ja he myivät Joosefin kahdestakymmenestä hopeasekelistä ismaelilaisille. Nämä veivät Joosefin Egyptiin.
29 Rubeni'a keri avazare eno keana Josefe'a kerifi omani'negeno kukena'a sgane sagnu hu'ne.
Kun sitten Ruuben palasi kaivolle, niin Joosefia ei enää ollut kaivossa. Silloin hän repäisi vaatteensa,
30 Aganahe'inte agra uhanatino amanage hu'ne, Ana mofavre'a omani'ne. Hanki nagra inankna hugahue?
palasi veljiensä luo ja sanoi: "Poika on kadonnut. Voi minua, minne minä joudun!"
31 Hige'za zamagra Josefe avasese'ane kena eri'za, ve meme ahe'za ana za'za kena'a korama'afi re'za ti'za hute'za,
Niin he ottivat Joosefin ihokkaan, teurastivat vuohipukin ja kastoivat ihokkaan vereen.
32 anante ana avasese'ane za'za kena, mago'amo'za eri'za nezmafante uhanatiza anage hu'naze. Amama kefore'ma hu'na kena muse (plis) hugantonanki, kagri negamofo za'za kenafi ko.
Sitten he lähettivät tuon pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan kotiin isälleen ja sanoivat: "Tämän me löysimme; tarkasta, onko se poikasi ihokas vai eikö".
33 Hazageno keteno amanage hu'ne, Ama'i nagri ne'mofavremofo za'za kene. Afi zagagafamo aheno ne'ne, tamage huno Josefena amprino anitraga trogo hutre'negahie!
Ja tarkastettuaan sen hän sanoi: "Tämä on minun poikani ihokas. Villipeto on hänet syönyt; totisesti, Joosef on raadeltu kuoliaaksi."
34 Anage nehuno Jekopu'a kukena'a braro bruru huno tanefa kateno kukena'are nefreno za'za kna ne'mofonkura huno zavira ate'ne.
Ja Jaakob repäisi vaatteensa, pani säkin lanteilleen ja suri poikaansa pitkät ajat.
35 Ana hige'za mika ne'mofa'amo'za, oti'za azeri avavasenaku hu'nazanagi, azeri vava sezankura ave'osi'ne. Hagi agra amanage hu'ne, Nenamofonku zavi netena fri'na fri vahe kumapi umanigahue. Nehuno nefa'a zavi ate'ne. (Sheol )
Ja kaikki hänen poikansa ja tyttärensä kävivät häntä lohduttamaan, mutta hän ei huolinut lohdutuksesta, vaan sanoi: "Murehtien minä menen tuonelaan poikani tykö". Ja hänen isänsä itki häntä. (Sheol )
36 Hagi Midiani vahe'mo'za Isipi uhanati'za Josefena mizante atrazageno, Isipi ne' Fero avate kva ne' Potifa miza se'ne.
Mutta midianilaiset myivät hänet Egyptiin Potifarille, joka oli faraon hoviherra ja henkivartijain päämies.