Izikeli 9
1 Hagi anante Ra Anumzamo'a ranke huno amanage nehige'na antahi'noe, Vahe'ma zamahe nefri'za vahera huzmantenke'za zamazampina ha' zana erine'za rankumapina eho.
Ja hän huusi korkialla äänellä minun korvissani ja sanoi: se on jo käsissä, että kaupunki pitää rangaistaman, ja jokaisella on murha-ase kädessänsä.
2 Anage hige'na kogeno, anagamu noti kaziga kuma kafama me'nea kazigati 6si'a vene'neramina vahe'ma zamahe fri ha'zana zamazampina eriri eriri hu'za neazageno, anampina efeke kukena hu'nemo afafafina avontafe'ma kre vogisi me'negeno e'ne. Hagi ana vahe'mo'za agu'afi ufre'za bronsire itamofo asoparega uoti'naze.
Ja katso, kuusi miestä tuli ylimmäisen portin tietä, joka pohjan puolessa on, ja jokaisella oli vahingollinen ase kädessänsä. Mutta yksi mies heidän seassansa oli liinavaatteilla vaatetettu, ja kirjoitustaulu hänen vyöllänsä; ja he menivät sisälle, ja astuivat vaskialttarin tykö.
3 Hagi ana'ma hazageno'a Israeli vahe Anumzamofo hihamu masazamo'a serabimiema nehaza ankeronte'ma me'neretira, marerino mono nomofo kafante vu'ne. Ana higeno efeke kukena hu'neno, afafafima avontafe bogisima anakinte'nea nera Ra Anumzamo'a amanage huno asami'ne,
Ja Israelin Jumalan kunnia nousi Kerubimin päältä, jonka päällä hän oli, ja lähestyi huoneen kynnykseen asti, ja huusi sitä miestä, jonka yllä oli liinavaate, ja kirjoitustaulu vyöllä.
4 Jerusalemi kuma agu'afi vano nehunka, kasrino himnage'ma hu'nea kefo avu'ava zama nehaza zanku'ma aza'o avesra nehuno, zavi'ma netea vahe'mofo kokovitera avame'zana antetere huo huno asmi'ne.
Ja Herra sanoi hänelle: mene Jerusalemin kaupungin lävitse, ja kirjoita ne miehet heidän otsissansa, jotka huokaavat ja huutavat sitä kauhistusta, joka siinä tapahtuu.
5 Hagi nentahugeno Ra Anumzamo'a mago'a nagara amanage huno zamasami'ne, Amefi avaririta rankumapina nevuta, mago vahekura tamasunkura huzmanteta ozamatreta zamahe friho huno hu'ne.
Mutta muille sanoi hän, minun kuulteni: menkäät hänen jälissänsä kaupungin lävitse, ja lyökäät; teidän silmänne ei pidä säästämän, eikä armoa tekemän.
6 Hagi maka ozafanafama, kasefa vene'nema, kasefa mofa'nema, neone mofavreramima, a'neraminena maka zamahe hana hiho. Hianagi avame'zama kokovite'ma me'nea vahera zamavakora osiho. Ra mono nomofo avugama mani'naza vaheteti agafa huteta viho.
Lyökäät sekä vanhat että nuoret, neitseet, lapset ja vaimot kuoliaaksi; mutta joiden päällä kirjoitus on, ei yhteenkään niihin pidä teidän rupeeman. Ruvetkaat ensin minun Pyhästäni. Ja he rupesivat niistä vanhoista miehistä, jotka huoneen edessä olivat.
7 Anama huteno'a mago'ane amanage hu'ne, Zamahesaza vahetamimofo zamavufaga erita mono nompi ome ante aviteta ana nona eri pehena hiho huno nezmasamino, ko atiramita viho huno hu'ne. Anagema hige'za atiramiza rankumapi nevu'za, vahetmina zamahe'za vu'naze.
Ja hän sanoi heille: saastuttakaat huone, ja täyttäkäät kartanot tapetuilla, menkäät sitte ulos. Ja he menivät ulos ja tappoivat kaupungissa.
8 Hagi ana vahetmima zamahe'zama nevazage'na nagrake mani'nena navugosaregati mopafi mase'na amanage hu'noe, Ra Anumzana kagra Anumza mani'nane! Hagi Jerusalemi kumapi vahe'ma karimpama ahe'zmantenkama zamazeri havizama nehanke'zama osi'ama maniza Israeli vahera maka zamahe hana hugahampi?
Ja kuin he olivat tappaneet heidät, jäin minä vielä, ja lankesin kasvoilleni, huusin ja sanoin: ah Herra, Herra, tahdotkos siis hukuttaa kaikki jäänneet Israelissa, ettäs niin vuodatat sinun vihas Jerusalemin päälle?
9 Anage hugeno Ra Anumzamo'a amanage huno nasami'ne, Israeli vahe'ene Juda vahe'mofo kumi'mo'a ome rankrerfa hie. Ama mopafina vahe koramo'a avitegeno, rankumapina agraguke'ma antahino vahe'ma azeri savri'ma hu ava'ava zamo'a avitene. Na'ankure zamagra amanage hu'za nehaze, Ra Anumzamo'a ama mopa amefi hunemino, nonke hu'za nehaze.
Ja hän sanoi minulle: Israelin ja Juudan huoneen paha työ on sangen suuri, maa on täytetty murhalla, ja kaupunki täynnä pahuutta. Sillä he sanovat: Herra on hyljännyt maan, ja ei Herra näe.
10 E'ina hu'negu Nagra mago vahera nasunkura huzmante'na ozmatregahue. Hianagi maka zamavu'zamava'ma hu'naza zamofo avamente nona'a huzmantetere hugahue.
Sentähden ei minun silmäni pidä säästämän, enkä minä tahdo armahtaa; mutta minä tahdon antaa heidän päänsä päälle, niinkuin he ansainneet ovat.
11 Anagema hutegeno'a efeke kukenama hu'neno afafafima avontafe bogisima rente'nea ne'mo'a amanage eme hu'ne, huo hunkama kema nasmina kante ante'na, ana zantamina hu vagare'noe huno Anumzamofona eme asmi'ne.
Ja katso, se mies, jonka yllä liinavaate oli, ja kirjoitustaulu vyöllä, vastasi ja sanoi: minä olen tehnyt, niinkuin sinä minulle käskenyt olet.
