Efesasi 5

1 E'ina hu'negu Anumzamo nehia avu'avakna hutma tamavutmavara hiho, nankure tamagrira agu'areti avesi nermantea mofavre'a mani'naze,

Niin olkaat siis Jumalan seuraajat, niinkuin rakkaat lapset,

2 tamagra vaheku tamavesi nezmanteta, Kraisi'ma agu'areti avesiranteno agra'a avufga atreno tazama hu'neakna nehutma, Agra'a avufa tagriteku huno Anumzamofontega mananentake'za Kresramana vu'neakna hiho.

Ja vaeltakaat rakkaudessa, niinkuin myös Kristus meitä rakasti ja antoi itsensä ulos meidän edestämme lahjaksi, uhriksi ja Jumalalle makiaksi hajuksi.

3 Hianagi monko'zano, kefo avu'avazano, agraguke avemasi'zana tamagripina omne tfaza hino, Anumzamofona otage nagapina (saints) e'inahu zana amu'no zamifina omnegahie.

Mutta huoruutta ja kaikkea riettautta eli ahneutta älkäät antako teidän seassanne mainitakaan, niinkuin pyhäin sopii,

4 Kefozamofo naneke osutma, vahe agze ami nanekene, zokago vakago nanekea ana maka netretma Anumzamofo muse hunteho.

Ja häpiällisiä sanoja ja hulluja puheita eli jaarituksia, jotka ei mihinkään kelpaa, vaan paremmin kiitossanoja.

5 Na'ankure tamagra antahi ankere'naze, monko'za nehaza vahe'ene, kefo avu'ava nehaza vahe'ene, vahe'zante kezmasane nehaza vahe'ene, havi anumzante mono hunentaza vahe'mo'za, Kraisine, Anumzamofo kumara e'origahaze.

Sillä se te tietäkäät, ettei yksikään huorintekiä, taikka saastainen, eli ahne, joka epäjumalan palvelia on, ole Kristuksen ja Jumalan valtakunnan perillinen.

6 Hagi atrenkeno mago nemo'a avufa'a omne keretira reramatga osino, na'ankure e'i ana zamo Anumzamofo rimpa he'zana erino kema nontahiza vahetera ne-e.

Älkäät antako yhdenkään pettää teitänne turhilla puheilla; sillä sentähden Jumalan viha epäuskoisten päälle tulee.

7 E'i zanku ana vahe'enena tragotetma omaniho.

Älkäät sentähden olko heidän osaveljensä.

8 Na'ankure korapara hanizampi mani'nazane, hianagi menina Ramofo masafi mofavre'aza hutma, ana msafi vano hutma maniho.

Sillä muinen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaat niinkuin valkeuden lapset;

9 Na'ankure msazamofo raga'a, knare'zama hu'zane, fatgozama hu'zane, tamage kema hu'za fore nehie.

(Sillä Hengen hedelmä on kaikessa hyvyydessä ja vanhurskaudessa ja totuudessa, )

10 Maraguzatitma Rantamimofo avema nesiaza rempi hiho.

Ja koetelkaat, mikä Herralle otollinen on.

11 Raga'a reonteno hani avu'ava zantera tragora otetma, ke huta eriama hiho.

Älkäät olko osalliset pimeyden hedelmättömissä töissä, vaan paremmin nuhdelkaat.

12 Na'ankure asane osuga'zanku vahe'mokizmi zamagesafina havizama oku'a nehaza zankura tagaze hugahianki hutma antahitama osiho.

Sillä mitä salaa heilta tapahtuu, se on häpiä sanoakin;

13 Hianagi masamo'ma remsa maka zantamina higeno'a, oku'a me'nea kefo zantmimo'a amate efore nehie.

Mutta kaikki ne ilmi tulevat, kuin he valkeudelta rangaistaan; sillä kaikki, mikä ilmi tulee, se on valkeus.

14 Na'ankure hakarezama tavi'mo'ma eri ama nehigeno, e'i ana agafare amanage hu'ne, Kavu'ma mase'namoka kavunaso, fri'pintira otio, ana hanankeno Kraisi'a remsa hugantegahie. (Ais 26:19.)

Sentähden hän sanoo: heräjä sinä, joka makaat, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee.

15 E'i zanku kama vano hananana kva huo, antahi'za omne vahe knara osunka, antahi'za me'nea vahe kna huo,

Niin katsokaat, että te visusti vaellatte, ei niinkuin tyhmät, vaan niinkuin viisaat.

16 kazigazi hutma maka knafina knare eri'za e'neritma maniho, na'ankure menina kefozamo hakare hu'neanknafi nemanune.

Ja hankitkaat teitänne ajallansa; sillä aika on paha.

17 E'i zanku tamagra negi vahe knara osutma, Rantimofo avesi'zama hanaza zankuke tamagesa antahiho.

Älkäät sentähden olko taitamattomat, vaan ymmärtäväiset, mikä Herran tahto on.

18 Waini tina netma negia oneho, na'ankure anazamo tamazeri haviza hugahie. Hianagi atrenkeno Avamu'mo tamagu'afina avitena,

Ja älkäät juopuko viinasta, josta paha meno tulee, vaan olkaat täytetyt (Pyhällä) Hengellä.

19 atruma nehanutma, Deviti zagame ene (Sam zagamere), mono zagame'ene, avamu'mofo zagame'enena nehutma, Rantmimofona tamagu'areti musena hunenteta,

Ja puhukaat keskenänne psalmeilla, ja kiitosvirsillä, ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja soittain Herralle teidän sydämessänne,

20 hakare zupa maka zampina Ranti Jisas Kraisi agifi, Anumza Nafatimofona musena hunteho.

Kiittäin aina Jumalaa ja Isää, jokaisen edestä, meidän Herran Jesuksen Kristuksen nimeen.

21 Hagi Kraisina antahi'nemitma rumokizmia ovesinte avesinte hiho.

Ja olkaat toinen toisellenne alamaiset Jumalan pelvossa.

22 A'nemotma, Ramofo agorga nemaniza kna huta tamavenanehe'i agorga maniho.

Vaimot olkaat omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle.

23 Na'ankure vemo'a, a'mofona aseni'a mani'ne. Kraisi'a anahu kna huno mono kevumofo aseni'a mani'ne. Agra ana mono kevu mofo avufa'a mani'neno aza huno avare'ne.

Sillä mies on vaimon pää, niinkuin Kristus on seurakunnan pää, ja hän on ruumiin vapahtaja.

24 Hianagi mono kevumo'za Kraisi kvafi nemanizankna hu'za, a'nemo'za nezmave kvafi maka'zana anazanke hu'za hugahaze.

Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin myös vaimot pitää miehillensä kaikissa alamaiset oleman.

25 Vene'nemotma, a'ne tmia tamagu'areti zmavesi zamanteho, Kraisi'ma mono kevu'agu agu'areti avesi zamanteno zamahoke heno ana a'ku (sios) fri'nea kna hiho.

Miehet, rakastakaat teidän vaimojanne, niinkuin myös Kristus seurakuntaa rakasti ja antoi ulos itsensä hänen edestänsä,

26 Ana nehuno Agra'a mono naga'mofona zamazeri ruotge huzmanteno tinuti sese hiankna huno ke'anu sese huzmante'ne.

Että hän sen pyhittäis, ja on sen jo puhdistanut veden pesossa sanan kautta:

27 Anama hu'neana zamavareno Agrarega zamantesige'za, ana mono kevumo'za masazampima pehena omneno, kasmu' oneno, avufa ohakne: otage hu'za fatgo zampi hazenke omnenke'za manisnazegu ana hu'ne.

Että hän saattais itsellensä kunniallisen seurakunnan, jolla ei saastaisuutta eikä ryppyä ole eli jotakuta muuta senkaltaista, vaan että hän pyhä ja laittamatoin olis.

28 Hagi anazanke hu'za vene'nemo'za a'ne zamia, zamagra zamufagu zamavema nesia kna hu'za zmavesi zamanteho. Aza'o nenaronku avesima nentemo'a, agra'agu avesinente.

Miehet pitää vaimojansa rakastaman niinkuin omia ruumiitansa; joka vaimoansa rakastaa, se rakastaa itsiänsä.

29 Na'ankure maka vahe'mo'za zamagra zamufagura zamagora note, hianagi zamagra zamufagu avesinte'za ne'za nemi'za, kegava hazankna huno Kraisi'a mono' kevu'are kegava nehie.

Sillä ei yksikään ole omaa lihaansa koskaan vihannut, vaan elättää ja holhoo sitä, niinkuin myös Herra seurakuntaa.

30 Na'ankure tagra Agri mago avufa mani'none.

Sillä me olemme hänen ruumiinsa jäsenet, hänen lihastansa ja luistansa.

31 E'i ana agafare Vemo'a nefane, nererane znatreno, nenaro'ene eri hagerafige'ne, tarega'mokea magoke znavufaza hugaha'e. (Anumzamofo avon tafepi amanage huno krente'ne, Jen-Agf 2:24.)

Sentähden pitää ihmisen antaman ylön isänsä ja äitinsä, ja vaimoonsa sidottu oleman, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.

32 Amama oku'a me'nea antahi'zamo'a, razantfa se'ne, hu'neanagi nagrama nehuana Kraisinku ene, mono kevu'agu nehue.

Tämä salaisuus on suuri; mutta minä puhun Kristuksesta ja seurakunnasta.

33 Anahuga hianagi, amu'nontamifina mago mago'mo'a nenaronkura avesi nenteno agra avufagu agesa nentahiankna nehnigeno, nenaro'a anazanke huno nevena antahi nemino ke'a erizafa hugahie.

Kuitenkin rakastakaan myös kukin teistä vaimoansa niinkuin itsiänsä; mutta peljätköön vaimo miestänsä.