Ikrisiasatis 8
1 Iza knare antahi'zane vahera mani'neno, maka zamofo agafa'ama eri ama'ma hu'zana antahine? Knare antahizamo'a vahe'mofo avugosafi remsa higeno, avugosamo'a rumsa huno nevie.
Kuka on viisaan vertainen, ja kuka taitaa selittää asian? Ihmisen viisaus kirkastaa hänen kasvonsa, ja hänen kasvojensa kovuus muuttuu.
2 Kini ne'mofo ke antahinka amage anto hu'na nagra negasamue. Na'ankure kagra ko Anumzamofo avuga ke'a amage antegahue hunka huvempa hu'nane.
Minä sanon: Ota vaari kuninkaan käskystä, varsinkin Jumalan kautta vannotun valan tähden.
3 Ame'amara hunka kini ne'mofo avugatira eri'zanka'a atrenka vunka kini ne'mofoma ha'ma renentaza vahe'enena kea ome hu hageorafio. Na'ankure kini ne'mo'a nazano agri'ma avesinia zana amane hugahie.
Älä ole kerkeä luopumaan hänestä, äläkä asetu pahan asian puolelle, sillä hän tekee, mitä vain tahtoo.
4 Kini ne'mofo kemo'a, hihamu'a me'ne. Mago vahe'mo'a agenoka huno, na'a nehane hunora osugahie.
Sillä kuninkaan sana on voimallinen, ja kuka voi sanoa hänelle: Mitäs teet?
5 Hiankino kini ne'mofo kema amage'ma antea vahe'mo'a, knazana e'origahie. Knare antahi'zane vahe'mo'a maka zama hania knane, maka'zama eri fore'ma hania kna fatgoa keno antahino hugahie.
Joka käskyn pitää, ei tiedä pahasta asiasta; ja viisaan sydän tietää ajan ja tuomion.
6 Na'ankure vahe'mofona hazenke zama'amo'a marerigahianagi, maka zamofona kna'a metere higeno kankamuma'a metere hu'ne.
Sillä itsekullakin asialla on aikansa ja tuomionsa; ihmistä näet painaa raskaasti hänen pahuutensa.
7 Tamagerfa huno okima fore'ma hania zana, mago vahe'mo'a keno antahinora osu'neankino, okima fore'ma hania zamofona, iza huamara huno tasamigahie?
Hän ei tiedä, mitä tuleva on; sillä kuka ilmaisee hänelle, miten se on tuleva?
8 Mago vahe'mofona hihamu'a omane'neankino, fri'zama nehanigeno asimu'amo'ma atre'zama nehanigeno'a aze'origahie. Anahu kna huno fri'zana mago vahe'mo'a aze'origahie. Ha'ma hu knafima sondia vahe'ma hunonteankna huno, kefo avu'ava zamo'a magore huno kefo avu'ava'ma nehia vahera atresigeno ovugahie.
Ei ole ihminen tuulen valtias, niin että hän voisi sulkea tuulen, ei hallitse kukaan kuoleman päivää, ei ole pääsyä sodasta, eikä jumalattomuus pelasta harjoittajaansa.
9 Maka zama ama mopafima fore'ma nehia zanku'ma antahintahima hufintira, mago zama kena eri fore'ma huana, vahe'mo'ma vahe'ma azeri haviza hu'zanke me'nege'na ke'noe.
Kaiken tämän minä tulin näkemään, kun käänsin sydämeni tarkkaamaan kaikkea, mitä auringon alla tapahtuu aikana, jolloin ihminen vallitsee toista ihmistä hänen onnettomuudekseen.
10 Kefo avu'ava'ma nehia vahe'ma frige'za, antahimi'za knare'za hu'za asezamantazage'na zamage'noe. Ana'ma hu'za asentete'za, ete ana ne'mo'ma hazenkema eri hakarema nehia rankumapima ne-eza, ana ne'mofo agia ahentesga nehaze. E'inahu avu'ava zamo'a agafa'a omane'ne.
Sitten minä näin, kuinka jumalattomat haudattiin ja menivät lepoon, mutta ne, jotka olivat oikein tehneet, saivat lähteä pois pyhästä paikasta ja joutuivat unhotuksiin kaupungissa. Sekin on turhuus.
11 Hagi hazenkema nehaza vahe'ma keagazmima ame hu'zama refko'ma hu'za knama nozamizage'za, zamagrama zamagesama antahi'zana hazenkema hu'zana knare'za nehune nehu'za huvava huza nevaze.
Milloin pahan teon tuomio ei tule pian, saavat ihmislapset rohkeutta tehdä pahaa,
12 Hianagi kefo avu'ava'ma nehaza vahe'mo'zama 100'a zupama hazenkema nehu'za za'za knama mani'za nevazage'na, nagrama antahi'na ke'nama huana Anumzamofoma koro'ma hunte'za agoraga'ama nemani'za vahe'mo'za zamagatere'za knare zantfa hu'za manigahaze.
koskapa syntinen saa tehdä pahaa sata kertaa ja elää kauan; tosin minä tiedän, että Jumalaa pelkääväisille käy hyvin, sentähden että he häntä pelkäävät,
13 Hagi kefo avu'ava'ma nehaza vahe'mo'zama maka zama hanaza zamo'a, knarera huno hageno mareorigahie. Na'ankure Anumzamofona korora hunontazanki'za, knama mani'zama vanaza knamo'a kinaga zagemo'ma ufregeno vahe amema'amo'ma fanene nehiankna hu'za fanene hugahaze.
mutta että jumalattomalle ei käy hyvin eikä hän saa jatkaa päiviään pitkiksi kuin varjo, sentähden ettei hän pelkää Jumalaa.
14 Hagi agafa'a omne zama mago'ma ama mopafima eri fore'ma nehiana, knare vahetmina kefo avu'ava'ma nehaza vahe'ma huzmantaza kna avu'ava hunezmante'za, kefo avu'ava'ma nehaza vahera knare vahetmima huzmantaza kna avu'ava hunezmantaze. E'inahu avu'ava zamo'enena agafa'a omne'ne.
On turhuutta sekin, mitä tapahtuu maan päällä, kun vanhurskaita on, joiden käy, niinkuin olisivat jumalattomain tekoja tehneet, ja jumalattomia on, joiden käy, niinkuin olisivat vanhurskaitten tekoja tehneet. Minä sanoin: sekin on turhuutta.
15 E'ina hu'negu ama mopafina magora knare zana omne'neanki, ne'zane tinema neneno musema huno'ma mani nomani'zamoke knarera hu'ne. E'ina'ma hanu'za Anumzamo'ma eri'zama zamige'za ama mopafima amuhoma hu'za eri fore'ma nehaza zantami nene'za musena hugahaze.
Ja minä ylistin iloa, koska ei ihmisellä auringon alla ole mitään parempaa kuin syödä ja juoda ja olla iloinen; se seuraa häntä hänen vaivannäkönsä ohessa hänen elämänsä päivinä, jotka Jumala on antanut hänelle auringon alla.
16 Hagi knare antahi'za erisue nehu'na, ama mopafi vahe'mo'zama knazama e'neriza zama koana, vahe'mofona avumase zana omane'neanki, feru'ene kenage'enena vahe'mo'a eri'zana eri vava nehige'na ke'noe.
Kun minä käänsin sydämeni oppimaan viisautta ja katsomaan työtä, jota tehdään maan päällä saamatta untakaan silmiin päivällä tai yöllä,
17 Anama hige'na nagrama ke'na antahi'nama huana, maka zama ama mopafima Anumzamo'ma tro nehia zana, mago vahe'mo'a keno antahinora osugahie. Knare antahi'zane vahe'mo'enena nagra knare hu'noanki'na, Anumzamo'ma tro'ma nehia zana amne ke'na antahina hugahue huno hugahianagi, ana maka zana keno antahinora osugahie.
niin minä tulin näkemään kaikista Jumalan teoista, että ihminen ei voi käsittää sitä, mitä tapahtuu auringon alla; sillä ihminen saa kyllä nähdä vaivaa etsiessään, mutta ei hän käsitä. Ja jos viisas luuleekin tietävänsä, ei hän kuitenkaan voi käsittää.
