Ikrisiasatis 6
1 Hagi mago kefo zama mopafima me'neno'ma vahe'mofoma knama nemia zama koana,
On onnettomuus tämäkin, jonka olen nähnyt auringon alla ja joka raskaasti painaa ihmistä:
2 Anumzamo'a mago'a vahera zago fenona nezmianagi, ana vahera atregeno amuho'ma huno eri fore'ma nehiazana neneno musena nosie. Hianagi ana vahe'mo'a ana zantamina atreno frigeno, ru vahe'mo'za e'nerize. E'i zamo'a havizantfa hu'neankino, agafa'a omne'ne.
että Jumala antaa miehelle rikkautta ja tavaraa ja kunniaa, niin ettei hänen sielultaan puutu mitään kaikesta siitä, mitä hän halajaa, mutta Jumala ei salli hänen nauttia sitä, vaan sen nauttii vieras. Se on turhuutta ja raskas kärsimys.
3 Hagi mago ne'mo'ma 100'a mofavreramima anteteno muse osu nomani'zama manime vuno ozafa omereno frisige'zama knare'ma hu'za aseontesageno'a, haviza hugahie. Arera arimpafima fri'negeno'ma kasentea mofavrema asente'zamo, ana nera agatereno knare zantfa hugahie.
Vaikka syntyisi miehelle sata lasta ja hän eläisi vuosia paljon ja paljot olisivat hänen vuottensa päivät, mutta hän ei saisi tyydyttää omaa haluaan omaisuudellansa eikä saisi edes hautaustakaan, niin minä sanon, että keskoinen olisi onnellisempi kuin hän.
4 Na'ankure e'inahu mofavremo'a arera rimpafima fritegeno kasentegeno, frino amnezankna higeno hanizamo refitegeno agi'a nomane.
Sillä se turhaan tulee ja pimeyteen menee, ja pimeyteen peittyy sen nimi.
5 E'i ana fri mofavremo'a zagea kege, mago zana keno antahinora nosianagi, 100'a mofavrema anteteno manime vuno ozafa omereno fria nera agatereno manigasa nehie.
Ei se ole aurinkoa nähnyt eikä tuntenut. Sen lepo on parempi kuin hänen.
6 Hagi ana ne'mo'ma 1 tausenia kafu'a maniteno ete mago'ane 2 tauseni'a kafua manigahianagi, mani'zama'afima musema huno mani'noma ovaniana knarera osu'ne. Na'ankure tarega'mokea magozahu huke frike magoke kumapi umanigaha'e.
Ja vaikka hän eläisi kaksi kertaa tuhannen vuotta, mutta ei saisi onnea nähdä-eikö kuitenkin kaikki mene samaan paikkaan?
7 Vahe'mo'ma maka eri'zama amuhoma huno eneriana agrama agipima nesia zanku eri'zana enerie. Hianagi ana nezamo'a amura nosie.
Kaikki ihmisen vaivannäkö tapahtuu hänen oman suunsa hyväksi, ja kuitenkaan ei halu täyty.
8 E'ina hu'negu inankna kazigati knare antahi'zane ne'mo'a, neginagi antahi'zane nera agatere'ne? Hagi amunte omne ne'mo'ma maka zama eri fore nehuno, vahe zamavugama knare avu'ava'ma huno vanoma hania zamo'a, nankna huno aza hugahie?
Sillä mitä etua on viisaalla tyhmän edellä, ja mitä kurjalla siitä, että hän osaa oikein vaeltaa elävitten edessä?
9 Nazano ante'nenana zankura muse nehunka, onte'nenana zama erizankura antahintahia huvava osuo. E'inahu zamo'a zaho'ma avaririankna hu'neankino, agafa'a omane'ne.
Parempi silmän näkö kuin halun haihattelu. Tämäkin on turhuutta ja tuulen tavoittelua.
10 Maka zama fore'ma huno me'neana, ko agia ante'nea zantaminke megeno, nanknahu zantami mago mago vahetera fore hugahie, ko Anumzamo'a keno antahino hu'ne. E'ina hu'negu agafa'a omane zantera, Anumzamo'enena kehara osuo.
Mitä olemassa on, sille on pantu nimi jo ammoin; ja edeltä tunnettua on ollut, mitä ihmisestä on tuleva. Ei voi hän riidellä väkevämpänsä kanssa.
11 Rama'a kema hu zampintira, ana kemofo agafa'a ontahigahane. E'ina hu'negu rama'a kema hanunka, nankna knare'za erifore hugahane?
Sillä niin on: puheen paljous enentää turhuutta. Mitä etua on ihmisellä siitä?
12 Osi'a knama ama mopafima manisunana, so'e manizama mani'zana iza antahino keno hu'ne. Mago'a zamofo amema'amo'ma hiaza huta, osi'a knafima agafa'a omane nomanizama manisuna knafina, knare'ma huno manisia zana magomo'e huno keno antahinora osu'ne. Fritama vutesunkenoma ama mopafima fore'ma hania zana, mago vahe'mo'a keno antahinora osugahie.
Sillä kuka tietää, mikä on ihmiselle hyvä elämässä, hänen elämänsä lyhyinä, turhina päivinä, jotka hän viettää kuin varjo; ja kuka ilmaisee ihmiselle, mitä on tuleva hänen jälkeensä auringon alla?
