Aposolo 16

1 Hagi Poli'a Debe kumate ene Listra kumate'ene ne-eno, mago nera Timoti'e nehaza ne'kino, nerera'a Jiu a'mo amentinti nehia a'mofo mofavre. Hianagi nefa'a Griki ne' mani'ne.

Niin hän tuli Derbeen ja Lystraan. Ja katso, siellä oli yksi opetuslapsi, Timoteus nimeltä, uskovaisen Juudalaisvaimon poika, mutta isä oli Grekiläinen.

2 Listrane Ikoniamu mani'naza zamentinti naga'mo'za knare nere hu'za nehaza nere.

Sillä oli hyvä todistus veljiltä, jotka Lystrassa ja Ikoniossa olivat.

3 Poli'a avreno Timoti vunaku nehuno avufa taga huntene. Na'ankure mago'a Jiu vahera ana kumatera mani'nageno ana hu'ne, makamo'za antahi'naze agri nefa'a Griki ne' mani'ne.

Tätä tahtoi Paavali kanssansa vaeltamaan, otti ja ympärileikkasi hänen Juudalaisten tähden, jotka niissä paikoissa olivat; sillä he tiesivät kaikki, että hänen isänsä oli Grekiläinen.

4 Zamagrama kumate kumate ufare'za nevu'za, aposol naga'mozane mono (elda) kva vahe'mo'zama Jerusalemi kumate'ma hu'naza kea megi'a zamentinti vahe'mo'za avaririsaze hu'naza ke ome zamasmi'naze.

Mutta kuin he kaupungeita lävitse vaelsivat, antoivat he heille pidettäväksi ne säädyt, jotka asetetut olivat apostoleilta ja vanhimmilta, jotka Jerusalemissa olivat.

5 Anama higeno mono vahe'mo'za zamentintifina hanave e'nerizageno, mago mago knafina rama'a vahe efare efare hu'za ra hu'naze.

Niin seurakunnat vahvistuivat uskossa ja heidän lukunsa eneni joka päivä.

6 Zamagra Pamfaliane, Galesia kaziga ugatere'za nevazageno, Ruotge Avamu'mo mono ke Esia kaziga huzanku i'o huno huzamantege'za agatere'za vu'naze.

Mutta kuin he Phrygian ja Galatian maakunnan lävitse vaelsivat, kiellettiin heitä Pyhältä Hengeltä puhumasta Jumalan sanaa Asiassa.

7 Zamagrama Misia kaziga ete'za, Bitania kaziga vunaku hu'nazanagi, Jisasi Avamu'mo zamatrege'za ovu'naze.

Kuin he olivat tulleet Mysiaan, kiusasivat he vaeltaa Bitynian lävitse; mutta ei Henki sitä sallinut.

8 Ana hige'za zamagra Misia agatere'za, Troasi rankumate urami'za vu'naze.

Kuin he siis Mysian ohitse vaeltaneet olivat, menivät he alas Troadiin.

9 Keragera Poli'a mago ava'nagnaza efore higeno keana, Masedonia ne'mo otino mani'neno asamino, tagritega erakahenka Masedonia eme taza huo huno nehigeno ke'ne!

Ja Paavali näki näyn yöllä: yksi Makedonian mies seisoi, rukoili häntä ja sanoi: tule Makedoniaan ja auta meitä.

10 Ana avanagnaza Poli'a ketegeta, Anumzamo'a tasmino Masedonia vutma Knare Musenke ome zamasmiho nehiankita, ame huta ome zamasmisune huta hu'none.

Ja kuin hän näyn näki, hankitsimme me kohta Makedoniaan menemään, tietäen täydellisesti Herran meitä kutsuneen heille evankeliumia saarnaamaan.

11 Troasi kumateti ventea erigantu atreta hagerimpi vufatgo huta Samotresi vuta, ugatereta anante kna zupa Niapolisi kumate uhanati'none.

Kuin me siis Troadista purjehdimme, niin me juoksimme kohdastansa Samotrakiaan, ja toisena päivänä Neapoliin,

12 Anantetira atreta Filipai kumate vu'none, anama mani kagi'naza kumamofo, ran kumara Masedonia, Romu kamanimo kavagri'nea kumate mago'a kna ana kumate mani'none.

Ja sieltä Philippiin, joka on Makedonian maakunnan pääkaupunki ja vapaa kaupunki; ja siinä kaupungissa me muutamia päiviä oleskelimme.

13 Mani fruhu knazupa rankumamofo kafampinti atiramita tinkenare nevuta, tagesama antahunana mago'a Jiu vahe'mo'za nunamu nehaza kumara me'negahie nehuta, a'ne naga maninageta anante umanita agafa huta, ana a'ne naga'enena kea hu'none.

Ja me menimme lepopäivänä ulos kaupungista, virran tykö, kussa tapa oli rukoilla: jossa me istuimme ja puhuttelimme vaimoja, jotka sinne tulleet olivat.

14 Mago ara agi'a Lidia'e nehaza a'mo knare konariri'ane fitu tavrave hatino zagore netrea a'mo, Taitaria rankumateti a' mani'neno Anumzamofonte mono hunentea a'mo kema huna kea antahi'ne. Anumzamo'a agu'a eri rukrehe higeno Poli'ma hiankea antahi'ne.

Ja vaimo, Lydia nimeltä, purpurain myyjä Tyatiron kaupungista, Jumalaa palvelevainen, kuulteli: jonka sydämen Herra avasi ottamaan vaaria niistä, mitä Paavalilta sanottiin.

15 Ana a'ene noma'afi nemani'za naga'anema mono tima frete'za, anage huno Lidia'a tantahigeke hu'ne, Tamagra nagriku'ma Ramofonte mani tragoteno'ma mani'ne hanutma noni'afi eta emaniho, huno hampo'natino tantahigeke higeta noma'afi vuta umani'none.

Ja kuin hän ja hänen huoneensa kastettu oli, rukoili hän meitä, sanoen: jos te minun Herralle uskollisena pidätte, niin tulkaat minun huoneeseeni ja olkaat siinä. Ja hän vaati heitä.

16 Anante nunamuhu kumatega vunaku nevunkeno, kazokzo eri'za mofa'mo'a eme tage'ne. Ana mofara havi avamu'mo agu'afi mani'neno henkama fore'ma haniaza hufore nehigeno, kva'amo'za hufore'ma nehige'za knare zago e'nerizane.

Ja tapahtui, kuin me rukoukseen menimme, kohtasi meitä piika, jolla noituuden henki oli, joka isännillensä saatti suuren saaliin noitumisellansa.

17 Hanki ana mofa'mo Poline tagri tamefi tavririno ne-eno kezatino zmasamine, Ama vahera Marerisa Anumzamofo kazokzo eri'za eneri'za vahere. Ama vahe'mo'za kefozantamifinti tmahoke aheno tamavaresia naneke tamasmiku neaze.

Tämä noudatti alati Paavalia ja meitä, ja huusi, sanoen: nämät miehet ovat korkeimman Jumalan palveliat, jotka meille autuuden tien ilmoittavat.

18 Hakare knafina ana mofa'mo anazanke hu'ne. Hu'neanagi Poli'ma anankege antahiazamo'a avesra higeno, rukrehe huno ana avamuku anage hu'ne, Nagra Jisas Kraisi agifi hugantoanki atiraminka evuo! Higeno ana mofara atreno atirami'ne.

Ja sitä hän teki monta päivää. Mutta Paavali otti sen pahaksi, käänsi itsensä ja sanoi sille hengelle: minä käsken sinun Jesuksen Kristuksen nimeen hänestä mennä ulos; ja hän läksi ulos sillä hetkellä.

19 Hu'neanagi ana mofa'mofo kva vahe'mo'za zamema ante'za zagoma e'neriza zama vige'za, Poline Sailasikizni zamagra ome zanazerite'za, zanavazu hu'za kva vahe'zagare maketi kumapi maninarega vu'naze.

Mutta kuin hänen isäntänsä sen näkivät, että heidän saaliinsa tuli pois, ottivat he Paavalin ja Silaan kiinni ja veivät heidät turulle päämiesten tykö,

20 Zamagrama kagota hu'za ke fakohu (megistret) kva vahe zagare zanavare'za vute'za anage hu'naze. Ama netremokea tagri ran kumapi vahera zamazeri savari neha'e, na'ankure zanagra Juda netrenkike,

Ja veivät heidän esivallan eteen, ja sanoivat: nämät miehet meidän kaupungin häiritsevät, jotka ovat Juudalaiset,

21 zanagrama vahe'ma rempi hunezmike amaza hiho ha'azamo'a, Romu vahe'mota tavutava'za ha'renerante.

Ja opettavat niitä tapoja, joita ei meidän sovi ottaa vastaan eikä tehdä, sillä me olemme Roomalaiset.

22 Rama'a vahe'mo'za eri atru hu'za ha' rezmantageno, ke fakohu kva vahe'mo'za Poline Sailasikizni kukena zani'a eri vararo hutrete'za, kanonteti knonkeve zanami'o hu'za huzmante'naze.

Ja kansa nousi ynnä heitä vastaan, ja esivalta antoi heidän vaatteensa repiä, ja käski heitä piestä.

23 Tusiza hu'za sefu kanonkeve zanamite'za, kina nompi zanavare'za ome matevu'za nezanatre'za, kina nonte kva nekura hunte'za, kegava huso'e huo hu'za asami'naze.

Kuin he olivat heidät juuri pahoin pieksäneet, heittivät he heidät torniin ja käskivät vartian visusti heitä vartioida,

24 Ke fakohu kva vahe'mo'za, kina nompi kva ne'ku, kina nompi znavrento hia ke antahiteno, agu'afinka me'nea kinanompi zanavarenteno, zafafi zanagia erinteno anaki znantege'ne mani'na'e.

Joka, kuin hän senkaltaisen käskyn sai, heitti heidät sisimmäiseen torniin ja pani heidät jalkapuuhun.

25 Kenage amu'nompi Polike Sailasikea, Anumzamofontega nunamune zagame'ene nehakeno, ruga'a kina vahe'mo'za zanantahi'naze.

Mutta puoliyön aikana oli Paavali ja Silas rukouksissa, ylistäin Jumalaa kiitosvirsillä, ja vangit, jotka siellä olivat, sen myös kuulivat.

26 Ana nehakeno ame huno tusi'a imi enerigeno, kina vahe nomofo agafa'amo'a tore tore hu'ne. Ame huno maka kafamo'a anagigeno, maka kina vahe zamazampi rente'naza nofimo'a evurami'ne.

Niin tapahtui äkisti suuri maan järistys, niin että tornin perustus vapisi; ja kohta kaikki ovet aukenivat, ja jokaisen siteet pääsivät.

27 Kina vahete kva ne'mo'a avu vase'nefinti otino, keana kafana anagi vagare'negeno, bainati kazinknoma'a erino agra'a ahefrinaku hu'ne. Na'ankure agesama antahiana hago kina vahe'zagamo'za fre'naze hanuno ana hu'ne.

Kuin vartia heräsi ja näki tornin ovet avoinna olevan, veti hän ulos miekkansa ja tahtoi surmata itsensä, ja luuli vangit paenneen pois.

28 Hu'neanagi Poli'a amanage huno ranke hu'ne, Kagra kavufarera mago'zana osuo, na'ankure tagra ama ofreta maka mani'none!

Niin Paavali huusi suurella äänellä ja sanoi: älä itselles mitään pahaa tee; sillä me olemme kaikki täällä.

29 Tavi tagita eho huteno ana kina nompinka ufareno Poline Sailasi kizni zanagiafi ahirahi neregeno utraka huno umase'ne.

Niin hän anoi kynttilää, meni sisälle ja lankesi peljästyksissä Paavalin ja Silaan jalkain juureen,

30 Anante otino zanavreno atiramino fegi nevuno, amanage huno zanantahige'ne, Ina kna hanugeno kefo zaniafinti nahoke ahegahie?

Ja toi heidät ulos ja sanoi: herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä autuaaksi tulisin?

31 Ana ke'arera anage hu'na'e, Ramofo Jisasinte kamentinti nehugeno, kefozanka'afinti kahoke neheno, nonka'afima nemani'za naga'moza'nema zamentintima hanageno'a zamahoke ahegahie.

Mutta he sanoivat: usko Herran Jesuksen Kristuksen päälle, niin sinä ja sinun huonees autuaaksi tulee.

32 Anage nehuke Ramofonke nesamike, maka noma'afima mani'naza vahera zamasami'na'e.

Ja he puhuivat hänelle Herran sanaa ja kaikille, jotka hänen huoneessansa olivat.

33 Ana kenageke kina nonte kva nemo'a zanavufafi zanahe'naza namuna sese huznantetegeno, agri'ene noma'afi mani'naza nagara mono ti ana keregeke frezmante'na'e.

Ja hän otti heidät sillä hetkellä yöstä tykönsä ja pesi heidän haavansa, ja hän kohta kastettiin ja kaikki hänen perheensä,

34 Kina nonte kva ne'mo zanavreno noma'afi ufareno ne'za ome tro huznanteteno, Anumzante amentinti hia zankura, tusiza huno ana miko noma'afima nemaniza naga'anena musena hu'naze.

Ja vei heidät kotiansa, ja valmisti heille pöydän, ja iloitsi, että hän koko huoneensa kanssa tuli Jumalan päälle uskovaiseksi.

35 Nantera ko'atigeno ke fakohu kva vahe'mo'za, ati vahe zaga huzamanteno anage hu'ne, zanatrenke'za ana ne'trena vi'o hu'naze.

Ja kuin päivä tuli, niin esivalta lähetti kylänlapset sanomaan: päästä ne miehet.

36 Kina nonte kva ne'mo Polina amanahu ke ome asami'ne. Ke fakohu kva vahe'mo'za (jas) zanazeri megi'a zanatre'o hunantage'na e'noe, hagi menina atiramita tanarimpa frune vi'o huno zanasmi'ne.

Niin tornin vartia ilmoitti nämät sanat Paavalille, sanoen: esivalta on käskenyt päästää teidät: menkäät siis nyt ulos rauhassa.

37 Hu'neanagi Poli'a ati vahe'mokizmi ke nona'a amanage huno zamasmi'ne. Zamagra rama'a vahe zamufi knare ke agafa e'orine'za havige zante tahenaze, tagranena Romu mopa agafa vahe mani'nonanagi, kinafi tavare'za emerante'naze. Hagi menina oku'a hurantenaku nehazo? Tamage anara osu'tfa hugahaze! Zamagra'zmi e'za eme tavare megi tatregahaze.

Mutta Paavali sanoi heille: he ovat julkisesti tuomitsematta pieksäneet meidät, jotka olemme Roomalaiset, ja heittäneet torniin, ja nyt salaa tahtoisivat sysätä meidät ulos. Ei niin, vaan tulkaan he itse meitä ottamaan täältä ulos.

38 Ana naneke ati vahe'mo'za ke fakohu kva vahe ome nezamasmige'za nentahi'za, Poli'ene Sailasikea Romu vahe mani'no'e hukema ha'azanku zamagogogu nehu'za koro hu'naze.

Niin kylänlapset ilmoittivat nämät sanat esivallalle jällensä; ja he pelkäsivät, että he heidät Roomalaisiksi kuulivat,

39 Ana hute'za vu'za Polina zamasunku ke ome huznantete'za, zanavre'za atirami'za ama ran (siti) kumara atreta vi'o hu'za mago'ane huzanante'naze.

Ja tulivat ja rukoilivat heitä, ja veivät heidät ulos, ja käskivät heidän mennä pois kaupungista.

40 Anama kina nompinti atiramitekea Lidia nontega vute'ne, zamentinti nehaza naga ome nezamageke, zamazeri hanaveti ke hunezmanteke atreke vu'na'e.

Niin he läksivät tornista ja menivät Lydian tykö. Ja kuin he veljet nähneet olivat ja heitä lohduttaneet, vaelsivat he matkaansa.