1 Kva 13
1 Hagi Anumzamofo eri'za ne'mo'a Ra Anumzamofo ke antahino Juda kumara atreno Beteli kumate vuno Jeroboamu'a Kresramana vu itare mnanentake'za krenaku oti'negeno uhanati'ne.
Ja katso, Jumalan mies tuli Juudasta Herran sanan kanssa Beteliin; ja Jerobeam seisoi alttarin tykönä suitsuttamassa.
2 Anama unehanatigeno'a Ra Anumzamo'a agipi huvazino amanage huno kezati'ne, kresramna vu itamoke, kresramna vu itamoke! Amanage huno Ra Anumzamo'a hie, Deviti nagapintira mago ne'mofavre fore hanige'za Josaia'e hu'za agia ahegahaze. Hagi ana mofavremo'a kagri agofetura agona agonama havi anumzamofonte'ma mono'ma hunentaza pristi vahe'tmina aheno kresramna vanigeno, kagofetura vahe zaferinaramimo'a tevea regahie.
Ja hän huusi alttaria vastaan Herran sanan kautta ja sanoi: alttari, alttari! Näin sanoo Herra: katso, Davidin huoneelle on syntyvä poika, Josia nimeltä: hän on uhraava sinun päälläs korkeuden pappeja, jotka sinun päälläs suitsuttavat, ja on polttava ihmisen luita sinun päälläs.
3 Anage nehuno ana knareke Anumzamofo eri'za ne'mo'a ke'ama eri tamagema hunakura, avame'zana amanage huno hu'ne, ama avame'zamo hugasamino ama kea Ra Anumzamo hu'ne hugahie, ko, kresramna vu itamo'a tagana vaziraminigeno, tanefamo'a herafiramigahie.
Ja hän antoi sinä päivänä ihmeen ja sanoi: tämä on se ihme, jonka Herra puhunut on: katso, alttarin pitää halkeaman, ja tuhka, joka sen päällä on, pitää hajoitettaman.
4 Hagi Kini ne' Jeroboamu'ma Anumzamofo eri'za ne'mo'ma Betelima me'nea kresramna vu itagu'ma, kasnampa kema higeno, ana nanekema hiankema nentahino, kre sramnavu itare'ma Jeroboamu'ma mani'nereti azana rusuteno amanage hu'ne, amu nera azeriho, higeno ana zamo'a ru fatgo higeno, ete renamagi zankura tusi amuho hu'ne.
Kuin kuningas kuuli sanan siltä Jumalan mieheltä, joka alttaria vastaan Betelissä huutanut oli, ojensi Jerobeam kätensä alttarin tyköä ja sanoi: ottakaat häntä kiinni. Ja hänen kätensä kuivettui, jonka hän häntä vastaan ojensi, ja ei hän taitanut sitä vetää jälleen puoleensa.
5 Ana'ma nehigeno'a Ra Anumzamo'ma ke'ama eri tamagema hu avame'zama Anumzamofo eri'za ne'mofo agipi huvazino hu'nea kante anteno kresramna vu itamo'enena fragu vaziramigeno tanefa'mo'a herafirami'ne.
Ja alttari halkesi, ja tuhka hajoitettiin alttarilta, sen ihmeen jälkeen, jonka Jumalan mies Herran sanan kautta antanut oli.
6 Hagi kini ne'mo'a amanage huno Anumzamofo eri'za ne'mofonkura hu'ne, muse hugantoanki, Rana kagri Anumzamofo nunamuna hunka antahigegeno nazana eriso'e hino, higeno Anumzamofo eri'za ne'mo'a Anumzamofo antahigegeno, ete ana azana eriso'e higeno ko'ma me'neankna hu'ne.
Ja kuningas vastasi ja sanoi Jumalan miehelle: nöyryytä nyt sinus rukouksella Herran Jumalas kasvoin edessä, ja rukoile minun edestäni, että käteni taipuis minun tyköni. Niin Jumalan mies rukoili nöyrästi Herraa, ja kuninkaan käsi taipui jälleen hänen puoleensa ja tuli niinkuin se oli ennenkin ollut.
7 Anante kini ne'mo'a amanage huno Anumzamofo eri'za nera asami'ne, enka noni'afi ne'zana eme nenege'na musezana kami'neno.
Ja kuningas puhui Jumalan miehelle: tule kotia minun kanssani ja virvoita itses: minä annan sinulle lahjan.
8 Hianagi Anumzamofo eri'za ne'mo'a amanage huno kini nera asami'ne, Maka nonka'afima me'neazana amu'nompinti refko hunka kamigahue hugahananagi, nonka'arega kagranena ovugahue. Hagi ama kumapina ne'zana nege, tina negera osugahue.
Mutta Jumalan mies sanoi kuninkaalle: vaikkas antaisit minulle puolen huonettas, en minä sittenkään tulisi sinun kanssas, enkä syö tässä paikassa leipää enkä juo vettä.
9 Na'ankure Ra Anumzamo'a amanage huno hunagru hunante'ne, Ana kumapima vanunka magore hunka tina nege, bretia nege, nehunka ete vu'nana karanka rukrahe hunka omo huno hunante'ne.
Sillä niin käski minua Herran sanansa kautta, sanoen: ei sinun pidä leipää syömän eikä vettä juoman, eikä myös palajaman sitä tietä, jota sinä mennyt olet.
10 Anage nehuno Beteli kumara atreno ru kante avaririno kuma'arega vu'ne.
Ja hän meni toista tietä ja ei palannut sitä tietä, jota hän Beteliin tullut oli.
11 Hagi ana'ma higeno'a, Beteli kumatera mago ranafa kasnampa ne' nemania ne'mofo mofavre'aramimo'za, maka zama ana knare'ma Beteli kumapima Anumzamofo eri'za ne'mo'ma eri fore'ma nehuno, kini ne'ma asamia kea eme asami'naze.
Mutta Betelissä asui vanha propheta; hänen tykönsä tuli hänen poikansa ja jutteli hänelle kaikki, mitä Jumalan mies teki sinä päivänä Betelissä, ja sanat, jotka hän kuninkaalle sanonut oli, he juttelivat isällensä.
12 Hagi ana nanekema nentahino'a nezamafa'a amanage huno zamantahigene, ina kantega vu'ne? Hige'za mofavre naga'amo'za Anumzamofo eri'za ne'mo'ma Juda kumate'ma eteno'ma nevige'noma ke'naza kana averi hu'naze.
Ja heidän isänsä sanoi heille, mitä tietä hän meni? ja hänen poikansa osoittivat hänelle tien, jota Juudasta tullut Jumalan mies vaeltanut oli.
13 Ana'ma hazageno'a amanage huno mofavre naga'agura hu'ne. Ame hutma donki afu'nimofo nofira renteta azeri retro hiho, huno hige'za mofavre naga'amo'za donki afura azeri retro hazageno, ana donki afu agumpi marerino vu'ne.
Mutta hän sanoi pojillensa: satuloikaat minulle aasi. Ja kuin he olivat satuloineet aasin, istui hän sen selkään.
14 Hagi ana kasnampa ne'mo'a Anumzamofo eri'za nera avaririno vuno mago oki zafa agafare umaninegeno, ome negeno amanage huno antahige'ne. Kagra Juda kumateti'ma Anumzamofo eri'za ne'ma e'nana nero? Huno antahigegeno, Izo nagra ana nere huno hu'ne.
Ja meni sen Jumalan miehen perään, ja löysi hänen istumassa tammen alla, ja sanoi hänelle, sinäkö se Jumalan mies olet, joka Juudasta tullut olet? Hän sanoi: minä.
15 Anagema higeno'a, amanage huno ranafa kasnampa ne'mo'a hu'ne, Noni'arega nagrane enka tine bretinena eme no.
Hän sanoi hänelle: tule minun kanssani kotia ja syö leipää.
16 Higeno Anumzamofo eri'za ne'mo'a amanage huno kenona hu'ne, I'o kagri'enena ete vu'na ama kumapina bretia nege, tina negera osugahue.
Hän sanoi: en minä taida palata sinun kanssas enkä tulla sinun tykös: en minä syö leipää enkä juo vettä sinun kanssas tässä paikassa.
17 Na'ankure Ra Anumzamo'a amanage huno hunagru hunantene. Ana kumapina bretia nege tina negera nosunka, ete katima esanana, kamati'ma vu'nana kantera omenka ru kantega eno huno hunante'ne.
Sillä minun kanssani on puhuttu Herran sanan kautta: ei sinun pidä siellä leipää syömän eikä vettä juoman, ei myös sinun pidä palajaman sitä tietä, jota sinä sinne mennyt olet.
18 Anagema higeno'a ranafa kasanampa ne'mo'a amanage huno asami'ne, Kagrama hanaza hu'na nagra'enena kasnampa ne' mani'noankino, Ra Anumzamo'a ankeroma'a huntegeno amanage huno eme nasami'ne, Ete avrenka nonka'arega egeno ne'zane tinena eme neno huno nasmi'ne. Hianagi havige huno revatga hu'ne.
Hän sanoi hänelle: minä olen myös propheta niinkuin sinäkin, ja enkeli on puhunut minun kanssani Herran sanan kautta ja sanonut: vie häntä kanssas huoneeses syömään leipää ja juomaan vettä. Mutta hän valehteli hänen edessänsä.
19 Hagi ranafa kasnampa nemo'a revatgama higeno'a, Anumzamofo eri'za ne'mo'a, ana ranafa kasanampa ne'ene ne'zane tinena noma'afi ome ne'ne.
Ja hän palasi hänen kanssansa, ja söi leipää ja joi vettä hänen huoneessansa.
20 Hagi ne'zama nenaza trate'ma umani'nakeno revatgama huno avreno'ma e'nea ranafa kasnampa nera Ra Anumzamo'a asamigeno,
Ja tapahtui, kuin he istuivat pöydän tykönä, että Herran sana tuli prophetan työ, joka hänen palauttanut oli,
21 Juda kumateti'ma e'nea kasnampa nera ranke huno amanage huno asmi'ne, Ra Anumzamo'a amanage hie, Na'ankure kagra Ra Anumzamofonkea rutagrenka trake'a avaririo huno'ma hiana ovaririnka,
Ja hän huusi Jumalan miehelle, joka Juudasta tullut oli, ja sanoi: näin sanoo Herra: ettäs olet Herran käskylle tottelematoin ollut, ja et ole sitä käskyä pitänyt, jonka Herra sinun Jumalas käskenyt on,
22 Ra Anumzamo'ma ne'zane tinema ono huno'ma hu'nea kumapina ne'zane tinena ete enka eme ne'nane. E'ina hu'negu fri kerfaka'a kagehe'ima asezamante'naza matipina aseogantegahaze.
Ja olet palannut syömään leipää ja juomaan vettä siinä paikassa, josta sinulle sanottu oli: ei sinun pidä siellä leipää syömän eikä vettä juoman: ei pidä sinun ruumiis tuleman sinun isäis hautaan.
23 Hagi Anumzamofo kasnampa ne'mo'ma bretine tinema netegeno'a, ana ranafa kasnampa ne'mo'a agra'a donki afu'a nofi renteno retro hunte'ne.
Ja kuin hän leipää syönyt ja vettä juonut oli, satuloitsi hän aasin prophetalle, jonka hän palauttanut oli.
24 Ana higeno Anumzamofo eri'za ne'mo'a ana donki agumpi nevigeno, laionimo'a karanka eme keno ahe fri'ne. Ana ne'ma ahe frigeno'a, avufgamo'a kampi me'negeno, ana laionimo'a anante otino donki afu'ene mani'ne.
Ja koska hän meni pois, kohtasi hänen jalopeura tiellä ja tappoi hänen. Ja hänen ruumiinsa makasi heitettynä tiellä, ja aasi seisoi hänen sivussansa, ja jalopeura seisoi lähinnä ruumista.
25 Hagi karankama enevaza vahe'mo'zama kazana, ana nera laionimo ahetreteno anante otino mani'nege'za kete'za Beteli kumate vu'za mikazama fore'ma hu'nea zamofo nanekea ome zamasami'naze.
Ja katso, koska siitä kävi ihmisiä ohitse, näkivät he ruumiin heitetyksi tielle ja jalopeuran seisovan ruumiin tykönä; ja he tulivat ja sanoivat sen kaupungissa, jossa vanha propheta asui.
26 Hagi ome revatgama huno avreno'ma e'nea ranafa kasnampa ne'mo'ma ana nanekema nentahino'a amanage huno hu'ne, Anumzamofo eri'za ne'ma Ra Anumzamofo ke'ma rutagre'nea nera, Ra Anumzamo'a kema hu'nea kante anteno laioni huntegeno ome ahe'ne.
Kuin propheta sen kuuli, joka hänen tieltä palauttanut oli, sanoi hän: se on Jumalan mies, joka Herran käskylle tottelematoin oli; sentähden on Herra hänen antanut jalopeuralle, ja se on musertanut ja tappanut hänen niiden sanain jälkeen, jotka Herra hänelle sanonut oli.
27 Nehuno anante mofavre naga'agura donki afura nofira renteta azeri retro hiho, hige'za donki afura nofira rente'za azeri retro hu'naze.
Ja sanoi pojillensa: satuloikaat minulle aasi. Ja koska he olivat satuloineet,
28 Ana hazageno, ana donki afu agumpi nevuno ome keana ana ne'mofo avufga kampi me'negeno donkine lionimokea ana ne'mofo avufgama me'nere otinakeno ome ke'ne. Hagi Laionimo'a ana ne'mofo avufga nege, donki afura aheno negera osu'ne.
Meni hän sinne, ja löysi hänen ruumiinsa heitetyksi tielle, ja aasin ja jalopeuran seisovan ruumiin tykönä. Ei jalopeura ollut syönyt ruumista eikä reväissyt aasia.
29 E'ina hu'negeno ana ranafa kasnampa ne'mo'a, Anumzamofo eri'za ne'mofo avufga donki afu agumpi ome erinenteno, asunku huno zavira neteno asente'naku kuma'arega erino vu'ne.
Niin otta propheta sen Jumalan miehen ruumiin ja pani aasinsa päälle, ja vei sen takaperin; ja vanha propheta tuli kaupunkiin itkemään ja hautaamaan häntä.
30 Hagi ana ranafa kasnampa ne'mo'a, nafu nagnanimoke huno krafa huno zavira neteno, agra'a matipi eme asente'ne.
Ja hän pani ruumiin omaan hautaansa, ja he itkivät häntä: oi minun veljeni!
31 Hagi Anumzamofo eri'za ne'ma asenteteno'a amanage huno mofavre naga'a zamasami'ne, henkama nagrama frisugeta, Anumzamofo eri'za ne'ma asente'noa matipi, nagri zaferina agri zaferinama eritruma hanare eritru hunteho.
Ja kuin he olivat haudanneet hänen, puhui hän pojillensa, sanoen: koska minä kuolen, niin haudatkaat minua siihen hautaan, johon Jumalan mies haudattu on, ja pankaat minun luuni hänen luidensa sivuun.
32 Na'ankure Ra Anumzamo'ma asamigeno'ma Beteli kumate'ma me'nea kresramna vu itagu'ma eri haviza hugahue huno nehuno, Sameria kumapima agona agonama havi anumzante'ma mono'ma hunte kumatmima me'nea kumatmina eri haviza hugahiema hu'nea ke'mo'a nena avufga'a efore hugahie.
Sillä se on tapahtuva, minkä hän alttaria ja Beteliä vastaan Herran sanan kautta huutanut oli, ja kaikkia korkeuden huoneita vastaan, jotka Samarian kaupungeissa ovat.
33 Hianagi ana zama fore'ma hutegeno'a, Jeroboamu'a kefo avu'ava zama'afintira agu'a rukrahera osu'neanki, havi anumzamofo mono noma agona agonama kinte'naza mono nompina pristi vahetmina, amne vahepinti zamazeri oti vava nehuno, iza'oma pristima mani'nuema hia vahera pristi vahe azeri otitere hu'ne.
Mutta kuin nämät tapahtuneet olivat, ei Jerobeam kääntänytkään itseänsä pahalta tieltänsä pois, mutta meni ja teki taas korkeuden pappeja halvimmista kansan seassa; kenenkä hän tahtoi, sen käden hän täytti, ja se tuli korkeuden papiksi.
34 Hagi e'ina zamo'a ra kumi Jeroboamu nagapina fore higeno, maka Jeroboamu nagara ama mopafintira Ra Anumzamo'a zamahe hana hu vagare'ne.
Ja tämä asia tapahtui Jerobeamin huoneelle synniksi, ja että hän piti hävitettämän ja hukutettaman maan päältä.
