詩篇 12

1 八音にあはせて伶長にうたはしめたるダビデのうた ああヱホバよ助けたまへ そは紳をうやまふ人はたえ誠あるものは人の子のなかより消失るなり

Veisuunjohtajalle; matalassa äänialassa; Daavidin virsi. Auta, Herra, sillä hurskaat ovat hävinneet, uskolliset ovat kadonneet ihmislasten joukosta.

2 人はみな虚偽をもてその隣とあひかたり滑かなるくちびると貳心とをもてものいふ

He puhuvat valhetta toinen toisellensa, puhuvat liukkain huulin, kaksimielisin sydämin.

3 ヱホバはすべての滑かなるくちびると大なる言をかたる舌とをほろぼし給はん

Hävittäköön Herra kaikki liukkaat huulet, kielen, joka kerskuen puhuu,

4 かれらはいふ われら舌をもて勝をえん この口唇はわがものなり誰かわれらに主たらんやと

ne, jotka sanovat: "Kielemme voimalla me olemme väkevät; huulemme ovat meidän tukemme; kuka on meille herra?"

5 ヱホバのたまはく 苦しむもの掠められ貧しきもの歎くがゆゑに我いま起てこれをその慕ひもとむる平安におかん

"Kurjien sorron tähden, köyhien huokausten tähden minä nyt nousen", sanoo Herra, "tuon pelastuksen sille, joka sitä huoaten ikävöitsee".

6 ヱホバの言はきよきことばなり 地にまうけたる炉にてねり七次きよめたる白銀のごとし

Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua.

7 ヱホバよ汝はかれらをまもり之をたすけてとこしへにこの類より免れしめたまはん

Sinä, Herra, varjelet heitä, suojelet hänet iäti tältä sukukunnalta.

8 人の子のなかに穢しきことの崇めらるるときは惡者ここやかしこにあるくなり

Yltympäri jumalattomat rehentelevät, kun kataluus pääsee valtaan ihmislasten seassa.