哀歌 5
1 ヱホバよ我らにありし所の事をおもひたまへ 我らの恥辱をかへりみ觀たまへ
Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
2 われらの産業は外國人に歸し われらの家屋は他國人の有となれり
Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
3 われらは孤子となりて父あらず われらの母は寡婦にひとし
Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
4 われらは金を出して自己の水を飮み おのれの薪を得るにも價をはらふ
Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
5 われらを追ふ者われらの頸に迫る 我らは疲れて休むことを得ず
kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
6 食物を得て饑を凌がんとてエジプト人およびアッスリヤ人に手を與へたり
Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
7 われらの父は罪ををかして已に世にあらず 我らその罪を負ふなり
Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
8 奴僕等われらを制するに誰ありて我らを之が手よりすくひ出すものなし
Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
9 荒野の刀兵の故によりて我ら死を冒して食物を得
Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
10 饑饉の烈しき熱氣によりてわれらの皮膚は爐のごとく熱し
Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
11 シオンにて婦人等をかされユダの邑々にて處女等けがさる
He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
12 侯伯たる者も敵の手にて吊され 老たる者の面も尊とばれず
Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
13 少き者は石磨を擔はせられ 童子は薪を負ふてよろめき
Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
14 長老は門にあつまることを止め 少き者はその音樂を廢せり
Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
15 我らが心の快樂はすでに罷み われらの跳舞はかはりて悲哀となり
Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
16 われらの冠冕は首より落たり われら罪ををかしたれば禍なるかな
Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
17 これが爲に我らの心うれへ これらのために我らが目くらくなれり
Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
18 シオンの山は荒はて 山犬はその上を歩くなり
Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
19 ヱホバよなんぢは永遠に在す なんぢの御位は世々かぎりなし
Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
20 何とて我らを永く忘れ われらを斯ひさしく棄おきたまふや
Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
21 ヱホバよねがはくは我らをして汝に歸らしめたまへ われら歸るべし 我らの日を新にして昔日の日のごとくならしめたまへ
Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
22 さりとも汝まつたく我らを棄たまひしや 痛くわれらを怒りゐたまふや
Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?
