ヨブ 記 29
1 ヨブまた語をつぎて曰く
Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:
2 嗚呼過にし年月のごとくならまほし 神の我を護りたまへる日のごとくならまほし
Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,
3 かの時には彼の燈火わが首の上に輝やき彼の光明によりて我黒暗を歩めり
Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,
4 わが壯なりし日のごとくならまほし 彼時には神の恩惠わが幕屋の上にありき
Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;
5 かの時には全能者なほ我とともに在し わが子女われの周圍にありき
Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni;
6 乳ながれてわが足跡を洗ひ 我が傍なる磐油を灌ぎいだせり
Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;
7 かの時には我いでて邑の門に上りゆき わが座を街衢に設けたり
Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;
8 少き者は我を見て隱れ 老たる者は起あがりて立ち
Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,
9 牧伯たる者も言談ずしてその口に手を當て
Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,
10 貴き者も聲ををさめてその舌を上顎に貼たりき
Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.
11 我事を耳に聞る者は我を幸福なりと呼び 我を目に見たる者はわがために證據をなしぬ
Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.
12 是は我助力を求むる貧しき者を拯ひ 孤子および助くる人なき者を拯ひたればなり
Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut.
13 亡びんとせし者われを祝せり 我また寡婦の心をして喜び歌はしめたり
Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.
14 われ正義を衣また正義の衣る所となれり 我が公義は袍のごとく冠冕のごとし
Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus.
15 われは盲目の目となり跛者の足となり
Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.
16 貧き者の父となり知ざる者の訴訟の由を究め
Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.
17 惡き者の牙を折り その齒の間より獲物を取いだせり
Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,
18 我すなはち言けらく 我はわが巣に死ん 我が日は砂の如く多からん
Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan.
19 わが根は水の邊に蔓り 露わが枝に終夜おかん
Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.
20 わが榮光はわが身に新なるべくわが弓はわが手に何時も強からんと
Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.
21 人々われに聽き默して我が教を俟ち
He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.
22 わが言し後は彼等言を出さず 我説ところは彼等に甘露のごとく
Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.
23 かれらは我を望み待つこと雨のごとく 口を開きて仰ぐこと春の雨のごとくなりき
He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan.
24 われ彼等にむかひて笑ふとも彼等は敢て眞實とおもはず我面の光を彼等は除くことをせざりき
Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.
25 われは彼等のために道を擇び その首として座を占め 軍中の王のごとくして居り また哀哭者を慰さむる人のごとくなりき
Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.
